Lauantaiaamuna saimme tehtyä sillan ojan yli neljästä edellisenä päivänä tekemästäni kuusilankusta. Ensimmäinen hikinen urakka oli vetää 70-80kg painavat lankut 100m peltoa pitkin ojalle. Tein lankut halkaisemalla kaksi 5m pitkää ja 25-30cm paksua kuusitukkia. Latvasta jäi vielä kaksi 1,5 metrin pätkää, jotka upotimme maahan ojan penkkaan. Lankkua lovettiin alapuolelta sen verran, että sillankansi saatiin suurin piirtein tasaiseksi. Parin sentin heitto korkeudessa ei haittaa mitään. Pääasia, että siltaa pitkin pääsee kävelemään kompastumatta.
Harkitsimme kaiteiden tekoa mutta ne jätettiin kuitenkin pois. Silta on riittävän leveä käveltäväksi ja kaiteet haittaisivat sillan ylittämistä moottorikelkalla.
Nyt toivotaan sormet ja varpaatkin ristissä runsasta lumisadetta. Juuri eilen oli lehdessä, että marraskuun ja joulukuun sademäärä on ollut Joensuussa tähän mennessä vedeksi muutettuna 94,5mm. Marraskuussa osa sateesta tuli lumena, mutta muuten kaikki on tullut vetenä. Jos sää olisi ollut vähänkään pakkasen puolella, olisi lunta lähes metri. Nyt maa on täysin lumeton ja joet ovat lähes keväisessä tulvakorkeudessa. Ensi viikolle sääennuste näyttäisi pakkasta ja lumisadetta, joten ei vielä menetetä toivoa. Vuodet eivät ole veljeksiä.
Kyllä siitä kelpaa kävellä eikä notku moottorikelkan allakaan. Pihkapuu kestää helposti 15-20 vuotta. Ensimmäisenä lahoaa maata vasten olevat pyöreät puut mutta ne voi vaihtaa tarvittaessa uusiin.
Raivasimme ja tasoitimme polkua tarvittavilta osin, jotta myös pienet lapset pystyvät kävelemään. Varsinkin taimikossa oli välillä melkoisen korkeita kasoja maata, joita kaivinkone oli tehnyt hakkuuakon mätästämisen yhteydessä.
Välillä suunniteltiin tulevaa. Ensi keväänä on hommana kerätä ja pilkkoa kaadettuja puita polttopuuksi. Viime talvena metsässä tehtiin harvennushakkuu ja maassa lojuu runsaasti latvuksia sekä ohutta koivua.
Hommat saatiin tältä erää valmiiksi ja oli mukava palata takaisin kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti