Melontaa ja muistelua Jongunjoella 16.-18.5.2019

Yhteistyössä The Ten Essentials-verkkokauppa

Viime talvena minusta seuraava nuorempi veljeni ehdotti että kävisimme veljesten ja vävyjen kanssa melontareissun Jongunjoella. Samalla tämä olisi Jounin muistoreissu. Jongulla ovat kaikki veljeksistämme aloittaneet melomisen, joten siksi paikka on kaikille tuttuakin tutumpi.

Lähdin aamulla ennen kuutta ajelemaan Joensuusta Jongunjoen latvavesille Jonkeriin. Muut olivat tulleet sinne Keski-Suomesta jo keskiviikko iltana. En pitänyt kiirettä ja pysähtelinkin matkalla kuvaamaan aamusumuja suolammen pinnalla ja tätä Lieksan Nurmijärven ja Jonkerin välillä olevaa upeaa vanhaa aarniometsää.

Aamupalan ja kahvien jälkeen pakkailimme tavarat kanoottiin ja valmistauduimme joelle. Virtaama Viitakosken mittauspisteessä oli lähtöpäivänä 53m3/s. Se on aivan hyvä määrä vettä pienessä joessa. Edellisen kerran täällä ollessa virtaama oli n. 30m3/s suurempi. Silloin muutamat kosket ovat jo melko kuumottavia mutta osassa vesi karkaa uomasta metsään ja kosket tasoittuvat ja rauhoittuvat.

Lämpimästä keväästä huolimatta pohjoisrinteillä oli vielä paikoin lumilaikkuja. Maasto oli todella märkä ja purot kohisivat lisää vettä jokeen.

Hiidenportti! Aina yhtä hieno ja haastava koski. Mutkikas kanjoni on yhtä aikaa upea ympäristö meloa mutta toisaalta myös haasteellinen paikka reskuttaa. Kosken luokitus on II-II+ tai tulvahuipulla jopa III. Tämä johtuu mutkikkaasta laskulinjasta sekä suurista aalloista. Nyt olisin luokitellut kosken II-tasolle. Kesän kuivina kuukausina suurin haaste on löytää terävien kivien välistä puhdasta laskulinjaa.

Suunnitelma: Sisäkaarteesta sisään, loivassa luisussa kaarteen puoliväliin, oikaisu, suorassa sillan ali aallon läpi, jyrkkä kaarto vasempaan välttäen törmäys kallioon, jyrkkä kaarros oikealle ja suoraan kierreaallosta läpi. Helppoa eikö totta? Ei se aina ihan noin helposti mene suunnitelman mukaan mutta tällä kertaa meni. Takamelojani oli myös kokenut ja sujuvasti veivasimme kanoottia suunnitelman mukaan.

Siitä vaan jämptisti ja varmalla otteella läpi. Molemmat pujottelivat helposti hurjana koskena pidetyn Hiidenportin ja kosken alla fiilistelimme kuinka hieno koski oli.

Pari sataa metriä kanjonin jälkeen on vasemmalla rannalla nuotiopaikka. Nautimme liki pari tuntia aurinkoisesta säästä, ruokailimme ja ehtipä siinä ajassa lentää perhokin tovin.

Majavien määrä tuntuu kasvavan Jongunjoella jatkuvasti. En ainakaan muista että ennen olisi ollut niin paljon pesiä ja syönnöksiä mitä tällä kertaa näimme. Myös yksi majava näkyi ensimmäisenä iltana lammella uimassa.

Ja taas perho lentää. Kanootilla on helppo "kollata" myös ne paikat minne ei muuten niin helposti pääse.

Ensimmäisen päivän matka oli n. 18km Jonkerista Otroskosken autiotuvalle. Illan aikana lämmitimme rantasaunan ja paistelimme jo perinteeksi tullutta pannupitsaa.

Perjantaina matka jatkui eteenpäin lämpimässä säässä. Ensimmäisen 8km koskiosuuden takia päälle piti pukea kuivapuku tai märkkäri. Lämpötilan noustessa yli 20 asteen, hiki virtasi vuolaasti. Onneksi Aittokosken jälkeen joki rauhoittuu ja puvun sai riisua pois.

Rantasipi (Actitis hypoleucos)

Telkkä (Bucephala clangula)

Suojainen ja rauhallinen jokiuoma houkuttelee lintuja. Kolmen päivän aikaan näimme kymmeniä rantasipiä, vikloja, telkkiä, taveja, heinäsorsia, muutaman metsähanhen, jne. Joen yli kahlannut hirvi jäi kuvaamatta kun kamera oli kuivapussissa.

Aittokosken jälkeen joki mutkittelee eli meanderoi voimakkaasti. Sisäkaarteissa on tyypillisesti hiekkasärkkiä, joilla on mukava pitää taukoa.

Kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa.

Maisemallisesti tämä Valamajoen ja Pälvekosken väli on ehkä yksi upeimpia osuuksia. Joen varren soidensuojelualueet rajoittuvat korkeaan vanhaan aarniometsään.

Sääksi (Pandion haliaetus) lähti lentoon joen varren puusta, kierteli muutaman kierroksen päällä liidellen sitten pois. Upea lintu nähdä se läheltä!

Pälvekoskelle saakka sai meloa ilman paitaa ja nauttia auringon lämmöstä. Ruokailun jälkeen puimme taas vedenpitävää kerrosta päälle ja lähdimme viimeiselle koskiosuudelle. Ensimmäisenä on Pälvekoski, jossa on yksi isompi aalto. Siinä sai kyllä kunnon kasvopesun kun koko kanootin keula meni aallon läpi. Toki aallon olisi voinut kiertääkin mutta aukkopeitteen kanssa se on tarpeetonta ja ehkä jopa vähän tylsääkin. :D

Toisen päivän melontamatka jäi hieman alle 30 kilometriin. Pitkästä rauhallisesti virtaavasta jokipätkästä huolimatta keskinopeus oli varsin hyvä ja aikaa kului vajaa 7h.

Illalla virittelin riipparin nuotiopaikan viereen. Siinä oli mukava makoilla ja katsella tulta. Käytössä minulla on DD Hammockin Super Light, joka osoittautui jo ensimmäisellä reissulla varsin hyväksi ja kevyeksi riippariksi. Leveämpi double-malli antaa toki enemmän mahdollisuuksia asennon valintaan mutta hyvin tuossakin mahtuu nukkumaan.

Lauantaina heräsin ensimmäisenä ja kävin hieman kävelemässä. Keväisen aamun lintujen konsertti on jotain aivan huumaavaa!

Tähän on tultu. Eräretkellä kaikilla on aurinkopaneelit ja milloin niissä ei ole kiinni puhelin tai joku kameran akkulaturi, ladataan virtapankkeja. Hullutusta sanon minä ja lataan samalla Gopron akkuja.

Västäräkki (Motacilla alba)

Viitakosken jälkeen nostimme kanootit auton katolle. Viimeiseksi päiväksi olimme jättäneet melottavaksi vain 8km. Pakkaamisen jälkeen ajelimme vielä takaisin Jonkeriin syömään. Ruokailtuamme oli aika lähteä kotimatkalla. Muu porukka lähti Nurmeksen kautta kohti Jyväskylää, minä Lieksan kautta Joensuuhun. Toki matkalla piti käydä ostamassa jäätelö ja vähän juotavaa. Kaikilla reissuilla Lieksassa on syöty jäätelö eikä tämäkään reissu ollut poikkeus.

Tämä oli edellisiin reissuihin verrattuna erilainen. Kaikki eivät olleet mukana melomassa. Jounin puuttuminen tuntui olevan kaikille aika herkkä ja tunteisiin menevä aihe. Usein kuitenkin puheet sivusivat poissa olevaa veljeä. Aika usein kuuluikin jonkun suusta:" Tässä muuten Jounin kanssa..." tai "Muistatteko kuinka Jouni..." Vaikka Jouni ei ollut läsnä fyysisesti, oli hän silti mielessä. Itse meloin Jounin kanootilla samalla paikalla edessä missä tähän mennessä kaikki viimeiset vuodet. Perämies vain oli vaihtunut.

Loppuun vielä reissu videon muodossa. Pitkähkö video kiinnostaa ehkä eniten lajin harrastajia mutta on siellä hieman tunnelmia iltanuotioltakin.