lauantai 22. kesäkuuta 2019

Emäsalon punaiset kalliot


Kesän lomareissu ajoittui tänä vuonna käytännön syistä heti kesäkuun alkuun. Lähdimme koulujen loppumisen jälkeen maanantaina reissuun ja suuntana oli Etelä-Suomi. Ajatuksena oli käydä kyläilemässä sukulaisten ja ystävien luona. Lasten mielestä tärkeintä oli kyläily Porvoossa serkkujen luona.


Koska helteinen sää suorastaan houkutteli meidät ulos, päätimme lähteä retkelle Emäsaloon. Tarkemmin menimme lähelle Emäsalon eteläkärkeä Varlaxuddenin virkistysalueelle. Alueella on pari nuotiopaikkaa, huussi ja pieni liiteri. Huollosta vastaa Uudenmaan virkistysalueyhdistys.


Sää oli helteinen ja lähes tyyni. Lapset olisivat tietysti halunneet uimaan mutta merivesi oli vielä niin kylmää ja ranta kivikkoinen, että päätimme olla lasten mielestä tyhmiä vanhempia emmekä päästäneet heitä uimaan. Näyttihän tuota tekemistä riittävän muutenkin.


Rantakallioilla istuessa oli aikaa kiikaroida ja kuvata lintuja. Haahkapesue (Somateria mollissima) uiskenteli aivan lähellä paistatellen välillä kivillä.


Merimetsot (Phalacrocorax carbo)...


kalalokit (Larus canus), muut lokit, tiirat, jne lentelivät etsien syötävää rannoilta ja vedestä.



Toki pitihän meidänkin ruokkia omat pesueemme. Lapsia oli mukana pitkä liuta ja aikuisiakin kolme. Välillä grilliritilällä oli ahdasta kun nakkeja, makkaroita ja maissia oli pitkä rivi. 


Vielä ennen pois lähtöä kävimme kiipeilemässä lähellä saaren eteläkärkeä olevilla punaisilla kallioilla. Aivan saaren eteläkärkeen ei pääse siellä olevan sataman ja luotsiaseman vuoksi. Alue on rajattu aidalla, joten vahingossa sinne ei luvatta eksy.

Täältä minulla on kylmä muisto lapsuudesta: Asuimme Porvoossa ja olimme aikaisin keväällä retkellä Emäsalossa. Liukastuin rantakalliolta suoraan jääkylmään mereen. Isäni kai veti minut sieltä ylös. Tietenkään vanhempani eivät olleet varautuneet moiseen ja pikkuveljeni joutuikin antamaan osan vaatteistaan minulle. Tätä olemme joskus muistelleet ja naureskelleet.


Auringon laskiessa yhä alemmas horisonttiin oli aika pakata lapset ja tavarat autoon ja lähteä takaisin "serkkulaan". Porvoosta matkamme jatkui Helsingin kautta vähitellen Hämeeseen mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti