Kysyin lauantaina lapsilta olisiko innokkaita lähtijöitä Patvinsuon kansallispuistoon. Ajatuksena oli kävellä Kurkilahdesta (kartta) Teretin lintutornille (kartta) katsomaan joko lintujen syysmuutto alkaisi näkyä. Yhdellä oli kokeisiin lukemista, toinen lähti kaverin luokse kylään, kolmas sanoi ettei kiinnosta lähteä hirvikärpästen sekaan, neljättä ei muuten vain kiinnostanut lähteä. Siispä lähdimme kolmestaan kahden tyttäreni kanssa.
Muutaman pakkasyön jälkeen suo alkaa vähitellen hehkua syksyn väreissä. Ehkä viikon-kahden kuluttua ruska on parhaimmillaan sekä maassa että puissa.
Nuijamesisieniä (Armillaria lutea) koivun kyljessä. Mesisienet ovat lahottajasieniä, jotka tappavat puun myrkyllään ja alkavat sitten lahottaa sitä.
Karpalot alkavat vähitellen olla kypsiä. Hieman valikoiden poimittuna saimme syksyn ensimmäiset maistiaiset. Parhaimmillaan nämä vitamiinipaukut ovat kunnon pakkasten jälkeen.
Nuori kivitasku (Oenanthe oenanthe)
Vaiverot (Chamaedaphne calyculata) hehkuvat jo punaisena syksyn väreissä.
Ajattelin saavani tornilta aamupäivän aikana edes muutaman havainnon muuttavista linnuista. Toiveissa oli saada joku petolintu kuvattua mutta ei, ei sitten yhtään haukkaa tai kotkaa ilmatilassa. Pari joutsenta, muutama hanhi, kivitaskuja, tiaisia, peippoja ja muita tavallisia kyllä näkyi. Mutta mikäpä kauniina syyspäivänä on seisoskella ja katsella värikästä suota. Tornin ympärillä avautuu näkymä 6000 hehtaarin suoalueelle. Osittain suo on melko kantavaa mutta siellä on myös upottavia rimpiä. Kävellen siellä ei kovin pitkälle pääsisi.
Meidän tornissa ollessa sinne tuli myös iloinen saksalaisryhmä. Eräs vanhempi herrasmies kiipesi lintutorniin, katsoi värikkäällee suolle ja huokaisi: "Schön!" Sen jälkeen alkoi kamera rapsahdella. Olin täysin samaa mieltä hänen kanssaan.
Peippoja (Fringilla coelebs)
Lintutornilta parin sadan metrin päässä on laavu. Kävimme siellä paistamassa makkarat ja keittelemässä kahvit. Myös saksalaisryhmä ja kaksi vaelluksella olevaa porilaista naista olivat meidän kanssamme jakamassa nuotion lämpöä. Naisista toinen oli kotoisin Juuasta ja he olivat tulleet kiertelemään hänen syntymäseutunsa luontokohteita. Hauska huomata kuinka välittömiä ihmiset ovat luontoon päästyään. Ehkä myös karjalaisella puheliaisuudella saattaa olla tekemistä sen kanssa, että myös tuntemattomien ihmisten kanssa tulee helposti juttuun.
Vaikka puut ovat edelleen pääosin vihreitä, alkaa niissäkin näkyä syksyn värit. Paikoin alavilla paikoilla pienet koivut olivat jo kauttaaltaan keltaisia.
Matkalla löytyi myös yksi geokätkö. Sitä ei näkynyt polulle mutta tarkkasilmäinen tyttö huomasi kuluneemman sammalikon ja käveli katsomaan miksi sinne oli kävelty. Kelon takaa löytyi purkki ja sen sisältä lokivihko. Kirjasimme kätkön löytyneeksi ja jatkoimme matkaa.
Luonnon omaa taidetta. Eikö näytäkin erehdyttävästi kurjelta?
Niin meni nopeasti aamupäivä ja puolet iltapäivästä. Lopulta oli aika kävellä takaisin autolle Kurkilahteen ja lähteä kotiin. Kävelymatkaa kertyi hieman yli 7km, josta suurin osa helppokulkuista pitkosta pitkin. Päivän aikana tapasimme edellä mainittujen lisäksi myös pari muuta vaeltajaa, linturetkellä olevan vanhemman miehen ja kolme tuttavaperhettä, jotka olivat lähteneet nauttimaan kauniista syyspäivästä. Yleensä Patvinsuolla on melko hiljaista mutta tällä kertaa tämä oli jo melkein ruuhkaista. :D
Niin oliko niitä hirvikärpäsiä? Ei yhtään!
Ei ollut hirvikärpäsiä, petolinnuista nähtiin yksinäinen korppi liihottamassa suon yli teidän lähdön jälkeen. Taitaa petolinnut olla hirvensuolilla siellä missä niitä kärpäsiäkin enemmän.
VastaaPoistaKorppeja ja variksia näkyi kyllä mutta ne koukkunokat olivat jossain muualla.
Poista