Talvinen Tenonlaakso

Joskus hyvän suunnitelman peruuntuminen tuottaa toisen entistä paremman suunnitelman. Näin kävi tällä kertaa. Olimme suunnitelleet viettävämme viikonlopun ystäviemme kanssa Pohjanmaalla. Yhteensattumien takia yhteinen viikonloppu peruuntui. Lastenhoito viikonlopulle oli jo järjestetty, piti siis keksiä nopealla aikataululla muuta ohjelmaa. Lumeton Etelä-Suomi ei kiinnostanut, joten ehdotin vaimolleni pohjoista.

Taka-ajatuksena oli tietysti mahdollisuus kuvata revontulia tunturimaisemassa ja muutenkin talvisen tunturimaiseman kuvaaminen. Vaimoni ei ole käynyt pohjoisimmassa lapissa ikinä ja itsellänikin siitä on vierähtänyt aikaa yli 20 vuotta. Lapsena reissasimme ahkerasti Suomen, Ruotsin ja Norjan lapissa mutta nykyisin reissut ovat suuntautuneet paremmin läntiselle ja eteläiselle rannikolle osin lyhyemmän ajomatkan takia.

Käytin monta päivää etsien majoitusta Pallaksen tai Saariselän alueelta. Joku muukin on tähän aikaan vuodesta lapissa ja kohtuullisen hintaisen majoituksen löytäminen tuntui ylivoimaiselta tehtävältä näin lyhyellä aikataululla. Lopulta ehdotin vaimolleni, lähdetäänkö Utsjoelle. Siellä asuu kaksi tuttua perhettä ja heidän lisäkseni opiskelukaverini, joten kyläpaikkojakin oli tarjolla.

Hetken etsimisen jälkeen löysin kohtuullisen hintaisen ja kuvien perusteella mukavan majoituksen. Mökkiä, tai paremminkin huvilaa, vuokraa paikallinen yrittäjä. Osman kelohirsinen mökki löytyy sekä booking.comin kautta, että suoraan firman nettisivuilta. Mökki sijaitsee lohistaan kuuluisan Tenojoen rantatörmällä komeissa maisemissa 13km Utsjoen kylältä Karigasniemelle päin.

Matkaa Joensuusta Utsjoelle on 997km. Kotipihasta Osmaan mökin pihaan google näyttää 1016km ja ajoajaksi 12h. Lopulta matkaan kului yhden lyhyen ruokatauon, kaupassa käynnin ja Saariselällä auringonlaskun kuvaamisen kanssa 13,5h. Olimme perillä klo 23.10. Kahdelle matkustamiseen tottuneelle aikuiselle matkan pituus ei ollut mikään erityisen rankka.

Loppumatkasta illan pimentyessä revontulet leimusivat taivaalla. Kesken ajamisen piti pysähtyä linja-autopysäkille kuvaamaan.

Mökin pihalla kuvasin revontulia jokitörmältä. Lopulta kahden aikaan yöllä maltoimme käydä nukkumaan kun tulet hieman himmenivät taivaalla. Jälkikäteen harmittaa, että unohdin ottaa objektiivin kuvanvakaajan pois päältä. Vakaajan takia tähdet eivät ole teräviä pisteitä vaan lievää suttua. Muutenkin vakaaja suttaa pitkillä valotusajoilla parhaan terävyyden kuvasta pois.

Mökki ja sauna Tenojoen rantatörmällä.

Seuraavana aamuna aurinko herätti säteillään ensimmäisen kerran jo ennen seitsemää. Kahdeksan jälkeen nousimme ylös ja aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan ympäristöön. Pakkasta oli aamulla -19'. Päivän aikana lämpötila kohosi -10 asteeseen mutta samalla alkoi puhaltaa jäätävä viima.

Utsjoen kirkkotuvat seisovat komella paikalla Mantojärven rannalla. Aikanaan kun ihmiset ovat saapuneet kirkkoon kaukaa tiettömien taipaleiden takaa, on tuvissa yövytty ennen kotimatkaa.

Tenontie on äänestetty Suomen kauneimmaksi maisematieksi, eikä suotta. Kyllähän näissä maisemissa kelpaa ajella. Talvella maisema on tosin melko musta-valkoinen mutta kesällä, ja varsinkin syksyllä ruskan hehkuessa, tämä tie on varmasti upea. Utsjoelta Karigasniemelle on 101km ja tie kulkee koko matkan Tenon rantatörmiä pitkin.

Kuka muistaa Topeliuksen sadun Sampo Lappalaisesta? Siinä Sampo-poika saapuu taustalla näkyvälle Rastegaisa-tunturille juuri eläinten ja haltijoiden auringonjuhlan aikaan. Vuorenkuningas suuttuu ja yrittää ottaa kastamattoman Sampo-pojan kiinni. Poika pakenee poron avulla pappilaan, josta vuorenkuningas yrittää saada pojan itselleen vedoten siihen, että kastamaton lapsi kuuluu hänelle. Pappi kuitenkin kastaa pojan ja kiukuissaan vuorenkuningas muuttuu lumipyryksi.  

Vaikka valo oli suurimman osan päivää kova ja vaikea kuvattavaksi, muistikortit täyttyivät silti vauhdilla. Valon lisäksi oman haasteensa antoi maiseman valtavat mittasuhteet. Ne tajuaa parhaiten vasta paikan päällä. Jylhän maiseman tallentaminen yhteen valokuvaan on vaikeaa. Kuvassa joen pinnasta yli 300m korkeuteen nousevat tunturit näyttävät vain matalilta kukkuloilta.

Loppupäivä menikin ystävien luona kyläillessä. Seuraavana päivänä olisi ollut tarjolla moottorikelkkakyyti avotunturiin pilkille mutta olimme suunnitelleet lähtevämme käymään Norjassa Barentsinmeren rannalla Varanginvuonolla. Kun kaikkea ei ehdi tehdä parissa päivässä, on tehtävä valintoja kahden hyvän vaihtoehdon välillä. Tällä kertaa sula jäämeri ja sen kallioisilla rannoilla viihtyvät linnut sekä jylhät maisemat vetivät enemmän puoleensa. Siitä reissusta enemmän seuraavassa jutussa.