maanantai 10. huhtikuuta 2017

Liebster Award- Kysymyksiä ja vastauksia bloggaamisesta ja retkeilystä

Sain Putkiaivomies-luonto kutsuu-blogilta Liebster Award-haasteen. Suuri kiitos siitä! On mukavaa, että kirjoittamiseni sekä valokuvani miellyttävät jotain siinä määrin, että haluaa jakaa niitä muillekin. Haasteen tavoitteena on esitellä muita hyviä blogeja, vastata haasteessa esitettyihin kysymyksiin sekä haastaa uusia blogeja kysymysten kautta.


Haasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 10 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 5-10 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia.
4. Keksi 10 uutta kysymystä nimitetyille.

Sain haasteessa seuraavat kysymykset:

Miten päädyit aloittamaan blogin tekemisen?
Mietin pitkään bloggaamisen aloittamista. Olen liikkunut luonnossa paljon aivan sylilapsesta saakka mutta epäilin silti onko minulla mitään annettavaa lukijoille. Lopulta ajattelin, että jos yksikin ihminen innostuu retkeilystä blogia luettuaan, on kirjoittaminen ollut hyödyksi. Lisäksi haluan tuoda esille kaunista pohjoiskarjalaista luontoa. Nyt runsaat 2,5v myöhemmin huomaan, että niitä juttuja ja aiheita vain tulee jostain. Välillä teen erilaisia riistaruokia tai askartelen projekteja. Varsinkin talvella syvän lumen ja kovien pakkasten aikaan, kun päivän pituuskin on melko lyhyt, retkeily jää väkisin vähemmälle lasten kanssa. Silloin on aikaa touhuta autotallissa tai verstaalla.

Kerro jokin sellainen asia, jonka olet kokenut ja katsot, että ilman blogia se ei olisi tapahtunut?
Oman blogin aloittamisen jälkeen sain positiivisen palautteen myötä rohkeutta ottaa yhteyttä Retkipaikan Anttiin. Sitä myöten minusta tuli kirjoittaja myös Retkipaikkaan.
Blogin tuoman näkyvyyden myötä olen saanut tehtyä pientä kauppaa valokuvilla ja sillä tavalla rahoitettua kalustohankintoja. Minuun on otettu myös yhteyttä paikallisesta lehdestä ja pyydetty lehtijuttuun neuvomaan rinkan pakkaamista. Viimeisimpänä minua pyydettiin luennoimaan retkiruokailusta paikallisille pelastuspalvelun vapaaehtoisille. 
Kaikenlaista pientä puuhaa tuntuu olevan koko ajan vireillä. Pitää vaan muistaa, että tämä on harrastus, eikä luvata olla joka paikassa. Retkeily perheen kanssa on kuitenkin prioriteetiltaan ykkönen ja tavoitteena on opettaa lapsille retkeilytaitoja niin, että he pärjäävät luonnossa myös yksin.

Onko olemassa jokin kokemus/asia, jonka haluaisit vielä kokea? 
Poikamiehenä harrastin enemmän pitkiä vaelluksia. Sitä olen jäänyt kaipaamaan. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen reissut ovat olleet pääosin 1-2 yön mittaisia. Nykyisin, kun kahdeksasta lapsesta vanhin on pian 15v ja nuorin täytti juuri 3v, alkaa olla taas mahdollisuus tehdä vähän pitempiä reissuja. Haaveena on tehdä tulevaisuudessakin pitkiä 1-2 viikon soolovaelluksia eri vuodenaikoina.
Armeijassa pääsin kokeilemaan omia fyysisiä ja henkisiä rajojani, joten niiden löytämisen takia ei tarvitse enää lähteä pitkälle vaellukselle. Tiedän pystyväni valvomaan monta vuorokautta nukkumatta lainkaan, marssimaan rinkka selässä 100km yhtä kyytiä ja silti toimimaan haastavissa olosuhteissa. Nykyisin otan reissuillani rennosti suhteellisen pitkistä päivämatkoista huolimatta. Silti nautin fyysisen rasituksen tuomasta olosta päivän päätteeksi.

Sellainen kokemus, jonka voisit jakaa blogissasi?
Olen koittanut kaikissa reissukertomuksissa välittää sitä tunnelmaa mitä koen luonnossa. Alussa kirjoitin paljon, nykyisin kirjoitan vähemmän ja laitan enemmän kuvia. Tällä tavalla toivon myös ulkomaalaisten lukijoideni pääsevät paremmin tunnelmaan. Vaikka blogissa on käännöstyökalu käytössä, se ei kuitenkaan osaa kääntää tekstiä riittävän hyvin. Saksalaisilta, amerikkalaisilta ja hollantilaisilta lukijoiltani olen saanut palautetta, että kuvat ja teksti täydentävät sopivasti toisiaan ja niin he ymmärtävät konekäännöksen avulla sisällön.

Mikä vuodenaika on sinulle antoisin ja mistä syystä?
Ehdottomasti kevät! Luonto herää pitkän talven jälkeen ja valon määrä lisääntyy. Varsinkin valokuvauksen kannalta kevään ja lähestyvän kesän valo on mahtavaa hämärien talvipäivien jälkeen.
Huhtikuun alussa, kun paksu lumikerros alkaa vähitellen sulaa ja vesi tippuu räystäiltä, alkaa myös melontakuume kasvaa sietämättömäksi. Varusteita huolletaan, mietitään tulevan kevään melontareissuja, katsellaan videoita ja odotetaan jokien sulamista. Paras tulva-aika kestää vain muutamia viikkoja ja sinä aikana pitää koittaa päästä vähintään kerran joelle haastamaan itsensä kuohuvissa koskissa. Ongelmana on usein vuorotyö, joka sotkee hyviä harrastuksia. Keväällä on melonnan lisäksi myös luontokuvauksen kuumin sesonkiaika. Monien lintujen soidinaika ajoittuu myös toukokuulle. Joskus pitää varmaan ottaa lomaa koko toukokuu, että ehtii harrastaa täysillä lyhyen mutta hektisen ajan.
Vaikka kevät on suosikkini, pidän toki koko vaihtelevasta vuodenkierrosta. Kesä on leppoisaa loma-aikaa, jolloin reissaamme, retkeilemme ja kalastamme koko perheellä. Loppukesä ja syksy menee marjoja ja sieniä kerätessä sekä metsästäessä. Viime vuosina metsästys on jäänyt vähemmälle ja usein luontoon lähtiessä haulikon sijasta otankin mukaan kameran. Talvella luonto hiljenee mutta lumiset ja kuuraiset maisemat ja kirpeät pakkaspäivät kutsuvat hiihtämään hiljaiseen metsään. Kovakaan pakkanen ei pysäytä vaan silloin puetaan sään mukaiset vaatteet päälle.

Kommentti, joka on jäänyt mieleesi?
Minulle ei ole jäänyt mitään erityitä kommenttia mieleen. Kaikki rakentavasti annetut risut ja ruusut ovat tervetulleita. Vaikka tilastoiden perusteella näen, että lukijoita riittää joka päivälle runsaasti, olisi mukava saada enemmän sanallista palautetta. Blogin lukijat voisivat kertoa myös enemmän omia reissumuistojaan jutuissa käsiteltävistä paikoista.

Paras/mieluisin paikka Suomessa?
Tämä on vaikea kysymys. Jos vedän kotiin päin, sanoisin joko Koli tai Patvinsuo. Ne ovat molemmat huikean hienoja paikkoja eikä siellä käymiseen kyllästy koskaan. Vuodenajat, erilainen valo ja vaihteleva sää tekevät niistä joka kerta erilaisia.
Viime kesänä kävimme melomassa Ivalojoella. Se on tähän mennessä melomistani joista ehdottomasti hienoin. Perkaamattomat kiviset kosket, kynttiläkuusikot sekä joen ympärillä kohoavat rinteet tai tunturit ovat jotain mitä kotipuolessa ei ole. Niin se vaan on, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Kotimaisemiin tottuu ja muualta tulleen silmiin ne näyttävät erilaisilta.

Kerro/laita jokin yksittäinen hetki/kuva, joka on jäänyt mieleesi ja kerro syy miksi?
 

Tämä kuva ei varsinaisesti liity omaan blogiini kuin osittain. Kirjoitin blogiini jutun punavihersokean valokuvaajan elämästä. Sen myötä blogin fb-sivulla virisi innokas keskustelu aiheesta. Joku vinkkasi punavihersokeille kehitetyistä EnChroma-laseista. Monien vaiheiden jälkeen sain lasit testattavaksi Retkipaikan juttua varten. 35v vuoden jälkeen näin ensimmäisen kerran värit melkein yhtä yhtä hyvin kuin muutkin. Se oli järisyttävä kokemus. Yhtä aikaa nauratti ja itketti. Kyyneleiden virtaamista ei voinut estää. Ne tulivat vaikka kuinka yritti pidättää. Tämän kokemuksen soisi mieluusti muillekin punavihersokeille. Jos joku em. on liikkeellä Joensuussa, olet tervetullut kokeilemaan lasejani.

Ikävin/vaikein asia blogin kirjoittamisessa?
Sitä mukaa kun kehityn kuvaajana ja kirjoittajana, kasvaa myös itsekriittisyys. Monesti hieron pitkiäkin aikoja jonkun kappaleen lauserakennetta, että saan sen kuulostamaan riittävän hyvältä. Niin valokuvaksessa kuin kirjoittamisessakin tietty itsekritiikki on hyvästä mutta sen ei pitäisi mennä kuitenkaan liiallisuuksiin. Pitäisi olla armollinen itselleen eikä tavoitella harrastelijana aivan ammattilaisten tasoa.

Missä haluat vielä käydä?
Suuri unelmani on päästä Kanadaan melomaan. Haaveena on meloa 3-4 viikkoa ja yli 500km keskellä villiä erämaata ilman yhtään ihmiskontaktia. Välillä kävisin vaeltamassa vuorilla ja palaisin taas jokivarteen jatkaakseni matkaa. Vuoristomaisemat, eläimistön runsaus sekä suuret ja haasteelliset kosket ovat sitä mitä haaveilen pääseväni kokemaan. Veljeni aikoo lähteä mukaani ja olemme jo suunnitelleet reissun pääpiirteissään, ottaneet selvää kaluston vuokrauksesta, lennoista erämaahan, laskeneet karkea kustannusarvion, jne. Aika näyttää milloin unelma toteutuu vai toteutuuko ikinä.

Mikä on tärkein yksittäinen asia/esine, jota ilman et lähde mihinkään?
Kamera! Ilman sitä en lähde luontoon. Jopa kotipihalla roikotan monesti kameraa mukana. Olen oppinut, että kameran kotiin jättäminen tietää usein juuri niitä parhaita kuvaushetkiä. Monta kertaa olen harmitellut puuttuvaa kameraa kun lintu istuu oksalle 2-3m päähän. 


Liebster Award-haasteen ansaitsevat seuraavat erinomaiset blogit:

Pasin retkeilyblogi
Olin lukenut Pasi Talvitien blogia jo paljon ennen kuin tutustuin mieheen henkilökohtaisesti. Reissuilla Pasi kulkee usein kanootilla, joka on itsellenikin mieluisa liikkumistapa. Pohjois-Karjalassakin asunut Pasi on retkeillyt paljon minulle tutuissa maisemissa.

Jalkaisin
Upe on kiertänyt jalkaisin maat ja mannut, kuluttanut tossuparin jos toisenkin puhki kulkiessaan. Monet jutut sijoittuvat minulle rakkaisiin Pohjois-Karjalan maisemiin. Tähän ikiliikkujaan tutustuin Retkipaikan kirjoittajien tapaamisessa.

Avisuora 
Mies, jolla on enemmän virtaa kuin kolmella tavallisella tallaajalla. Pitkien ja raskaiden melontapäivien aikanakin Janne Pyykkö jaksaa kuvata maisemia sekä käyttää mielikuvitustaan hauskoja videoita ja kuvasarjoja tehdessään. Milloin hän ei ole lapissa melomassa tai vaeltamassa, kiertelee hän ympäri maailmaa bongaamassa auringonpimennyksiä.

Off-Road-Paddler
Ehkä Suomen kovin avokanoottimeloja. Jaakko Mäkikylä on melonut avokanootilla Suomen rannikon päästä päähän, käynyt melomassa Kanadan suurissa erämaissa ja melonut neljä kertaa vaativan 100km mittaisen Vöhandu maratonin Virossa. Näiden lisäksi hänellä on valtava tietotaito erilaisista kanooteista, meloista ja melontatekniikoista.

Akpojan retkiblogi
Reissujen lisäksi tämän miehen käsissä syntyvät erittäin taidokkaat retkeilyvarusteet. Hänen mottonsa onkin:"Tee se itse paremmin." Erittäin aktiivinen bloggaaja, jolta tulee monta juttua viikossa.

Everything else is humbug
Caj Koskinen on median moniosaaja, jonka käsissä syntyvät niin taidokkaat kuvat, upeat videot sekä myös englanninkielinen blogi. Vaimonsa kanssa pitkin Suomen erämaita reissaava Caj on mahtava persoona, jolla riittää toteuttamiskelpoisia ideoita loputtomiin.

Haasteen saaneet blogit saavat seuraavat kysymykset vastattavakseen:

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
2. Onko blogisi tarkoitus olla henkilökohtainen päiväkirja vai kirjoitatko juttusi muille?
3. Oletko reissujen suhteen harkitsevainen suunnittelija vai impulsiivinen pikalähtöjä harrastava?
4. Kokemus/tapahtuma/reissu, jonka olisit jälkikäteen ajateltuna jättänyt mielellään väliin.
5. Laita kuva, jossa on jokin sinua erityisesti puhutellut paikka tai tunnelma ja kerro siitä.
6. Mikä on suuri unelmasi, joka on vielä toteutumatta?
7. Oletko koskaan ollut reissulla niin poikki, että kaduit lähteneesi? 
8. Mikä on tarkeintä reissuillasi? Onko se ystävät, hiljaisuus, hyvä ruoka, fyysinen rasitus vai jokin muu?
9. Onko luonnossa liikkuminen sinulle harrastus, työ vai molempia? 
10. Esine/asia, jota ilman et lähde luontoon.


2 kommenttia:

  1. Olipa mukava lukea vastauksia, joihin oli selkeästi uhrattu ajatuksia! :)
    Kanoottiretki Kanadassa kuullostaa huikealle. Toivottavasti saat sen joskus toteutumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääsen edes kerran elämässä kokemaan tuollaisen reissun. Youtuben videoilla voi fiilistellä kunnes itse pääsee sinne. Se on sen verran kallis reissu, että luulen sen jäävän ainutkertaiseksi.

      Poista