Melontaseuramme Joensuun Kauhojien perinteinen Ruunaan koskipuljausreissu järjestettiin tänäkin vuonna, tosin hieman poikkeuksellisesti järjestettynä. Porukka jaettiin neljän hengen tiimeihin, jotka kulkivat samalla autolla, majoittuivat samoissa mökeissä ja meloivat yhdessä. Tällä pyrittiin välttämään tarpeettomat kontaktit.
Tiimien vetäjät olivat kokeneita koskimelojia ja tiimin peräsimessä oli toinen kokenut koskimeloja. Näin varmistettiin että ensikertalaiset saivat mahdollisimman tehokasta ja yksilöllistä opastusta.
Päivän ensimmäinen harjoittelupaikka oli Kattilakosken alasuvanto. Siinä opetimme noviiseille ensimmäisenä turvallisuus asiat kuten melamerkit koskessa ja kajakista poistuminen kaatuessa. Se harjoiteltiin käytännössä vaikka jokainen sen on tehnyt joskus peruskurssilla tai näyttömelonnassa seuran jäseneksi tullessa. Kun em. asiat oli harjoiteltu, päästiin käytännön harjoituksiin. Siihen kuului mm. virtaan menoa, virrasta poistumista ja niiden välisen rajan tunnistamista.
Harjoittelun jälkeen oli vuorossa Kattilakosken laskeminen. Kuvassa seuran kokeneimpiin koskimelojiin kuuluva Eve näyttää mallia.
Kattilakoskelta matka jatkui kohti Murrookoskea. Matkalla pidimme välipalatauon ja virkistyimme helteisessä säässä uimalla. Kattilakoskella meloin freestylekajakilla eli ns. "pelipaatilla". Se ei ole kuitenkaan paras mahdollinen laskupaatti eikä varsinkaan järvenselän ylitykseen. Kävin ennen matkan jatkumista vaihtamassa kulkuvälineeksi Prospectorin ja sain etumelojaksi toisen pelipaatilla meloneen Teron.
Murrookosken niskalla rantauduimme kävimme katsomassa kosken laskulinjan etukäteen. Virtaama oli ajankohtaan nähden runsas. Kivet olivat melko hyvin piilossa pinnan alla ja aallot suuret. Tämä oli hyvä sekä kokeneille että kokemattomillekin melojille.
Jani laski kajakilla edellä, me Teron kanssa perässä ja sitten kaikki muut. Tällä varmistimme että kosken alla on riittävästi reskuttajia poimimassa kaatuneita melojia ylös. Ensikertalaisista kukaan ei osannut eskimokäännöstä joten uinteja tuli runsaasti. Päivän viimeisenä koskena oli pitkä ja kiva Siikakoski. Tämä on helppo yli kilometrin pituinen koski, jossa suurimmat aallot ovat ennen riippusiltaa. Loppumatka on vuolasta virtaa ja pientä aaltoa.
Majoitus oli varattu aittoihin. Osa halusi nukkua omissa teltoissaan. Aitoissa oli tilaa juuri kahdelle kerrossängylle, jääkaapille, mikrolle ja vedenkeittimelle.
Illalla innokkaimmat jaksoivat käydä vielä temppuilemassa Neitikosken stopparissa. Itsellä oli veto aikalailla vähissä päivän jälkeen enkä muutenkaan viitsinyt lähteä repimään juuri kuntoon saatua olkapäätä uudelleen kipeäksi. Neitikoski oli sen verran vaikessa kunnossa etten olisi pysynyt melomaan siinä rennosti.
Sunnantaiaamuna kokoonnuimme Ämmäkoskelle. Pienen jumpan jälkeen halukkaat pääsivät ottamaan tuntumaa surffiin ja harjoittelemaan eskimokäännöksen perusteita. Yksi ensikertalainen onnistui harjoittelussaan niin hyvin että ensimmäinen sileän veden eskimokäännös nousi ylöskin.
Ennen lounasta halukkaat saivat laskea konkareiden johdolla Neitikosken stopparista läpi. Innokkaimmat tekivät tämän useamman kerran.
Lounaan jälkeen kajakit ja kanootti pakattiin autojen kyytiin. Ajoimme Paasikoskelle mistä matka jatkui melomalla Haapavitjalle.
Riippusillalta on hyvä tutkia koskea. Suuria aaltoja lukuunottamatta koskessa ei ole mitään vaikeaa. Molempien rantojen tuntumassa on kivikkoa ja niitä kannattaa välttää. Suurimmat aallot voi välttää melomalla hieman niiden ohi. Porukkamme oli kuitenkin niin innoissaan että kaikki pyrkivät pääsemään juuri suurimpien aaltojen yli.
Teron kanssa koitimme päästä keskelle ensimmäisiä suurimpia aaltoja mutta virta vei hieman sivuun. Saimme kuitenkin poimittua seuraavista aalloista parhaat.
Viimeisenä tuli retken järjestäjä Tomi. Poimin hänen ja omani Gopron videoista muutamia kuvakaappauksia koskesta.
Tässäkin koskessa tuli porukalle uinteja. Yksi uimamaisteri totesikin reissun lopussa että kun riittävän monta kertaa ui, kajakista poistumisesta tulee jo rutiinia.
Haapavitjan alaosan kelluimme tai meloimme tiimeittäin ja pohdimme Tomin antamia tehtäviä. Niitä olivat mm. "mistä olen erityisen ylpeä tällä retkellä". Pohdiskelun jälkeen ajatukset kerättiin kokoon ja jaettiin koko retkiporukan kesken.
Rantautumisen jälkeen kalusto pakattiin autojen katoille ja peräkärryyn. Kalustoa oli vanhoista Dancereista uusiin pelipaatteihin ja hauskana lisänä joukossa Prospector-kanootti. Tero ei ollut aiemmin melonut kanootilla ja parin päivän kokemuksella hän kommentoi:"Tämä on hauska paatti."
Kuvat Asko ja Tomi T
Tein viikonlopusta lyhyen ja pitkän videon. Ensin lyhyt 2,5min video:
Ja sitten asiasta kiinnostuneille kymmenen minuuttia pitempi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti