Melontaa ja maastojuoksua 8.-9.6.17

Kun veri vetää seikkailuun, pitää lähteä silloin kun voi. Tämän "reitin" katsoin kartasta kevättalvella ja ajattelin, että voisin käydä sen tämän kesän aikana. Parasta on lähteä heti alkukesästä kun itikat ja mäkärät eivät ole vielä riesana. Nyt sattui kaikki palikat kohdalleen: Sää oli 8.6. aamua lukuunottamatta mitä mainioin, tämä oli lomaviikko ja sain valita reissun päivät sään mukaan. Itikat ja mäkärätkään eivät olleet vielä riesana pitkän ja kylmän kevään takia.

Aloitin melomisen Ilomantsin Putkelasta Myllylammen pohjoispäästä. (kartta) 1,7km melomisen jälkeen piti vetää kanootti ensimmäisen kerran maita pitkin seuraavalle lammelle. Näitä vetotaipaleita lammelta tai järveltä toiselle tai muuten melontakelvottoman ojan laitaa kertyi päivän aikana kahdeksan ja matkaa yhteensä n. 1,5km. Voisi kai sitä helpomminkin retkeillä?

Näitä lintujen suoparatiiseja oli matkan varrella useita.

Melonta on helpompaa vedessä kuin suolla. Kertokaa se kanootin omistajalle.

Isokoskelo naaras (mergus merganser)

Lukonlahti. Vasemmalla näkyy Hevonharju, jota pitkin juoksin takaisin autolle.

Ja vesi! Se on kylmää ja kristallin kirkasta! Tyynessä paikassa on epätodellisen tuntuista meloa. On kuin kanootti leijuisi ilmassa. On täysin mahdotonta sanoa onko kanootin alla vettä 2, 4 vai 6 metriä. Tuonne pitää joskus lähteä snorklaamaan.

Valkoviklo (Tringa nebularia)

Lopulta saavuin Petkeljärven kansallispuiston maisemiin. Edessä näkyy n. 2km pitkä harju, Korkeasärkkä, jolla kulkee luontopolku.

Kalalokki (Larus canus)

Olin katsonut etukäteen pari sopivaa leiripaikkaa kartalta ja selvittänyt maanomistajan. Leiriytyä saa jokamiehen oikeudella lähes minne vaan mutta tulentekoon vaaditaan maanomistajan lupa. Tämä leiripaikka (kartta) sijaitsee 100m kansallispuiston rajan ulkopuolella metsäyhtiön mailla. Soittamalla metsäyhtiön toimistoon sain luvan tulentekoon. Valtion maille saa Itä- ja Pohjois-Suomessa tehdä tulen ilman erityistä lupaa.

Koska yöstä näytti tulevan poutainen, en vaivautunut pystyttämään minkäänlaista katosta vaan nukuin taivasalla. Kuivalla mäntykankaalla niemen kärjessä eivät edes itikat haitanneet nukkumista. Yleensä suosin kesäisin telttaa hyvien yöunien saamiseksi.

Päivän aikana olin aktiivisesti liikkeellä 11h. Vaikka melontaa kertyi vain 22km, jatkuva vastatuuleen punnertaminen hidasti etenemistä huomattavasti. Sääennuste näytti itätuulta, joka olisi ollut minun kannalta oikein hyvä. Tuuli tuli kuitenkin kaakon ja etelän suunnalta, jolloin se oli lähes koko ajan vastainen.

Illan kruunasi upea auringonlasku, jota sain katsella parhaassa mahdollisessa maisemassa. Vain rantasipi, kuikka ja käki pitivät konserttiaan laskevan auringon alla.

Rantasipi (Actitis hypoleucos)

Petkeljärven kansallispuiston harjumaisemaa. Nämä harjut syntyivät jääkauden lopussa kun jään alaiset joet kuljettivat soraa pitkin jään halkeamia. Jään sulaessa pitkät soraharjut jäivät paikoilleen ja monin paikoin ympärille muodostui järviä.

Kartan mukaan tässä pitäisi olla suo. Kyllähän se onkin mutta yli puoli metriä veden alla. Kartan ja maaston yhteensopimattomuuden vuoksi minulle tuli pieni navigointivirhe. Se ei tosin haitannut koska suunta oli oikea. Oikaisin yhden niemen yli tulvivaa suota pitkin vaikka alkuperäinen tarkoitus oli kiertää niemi. 

Kuikka (Gavia arctica)

Aamulla meloin vielä yöpaikalta 5,5km. Myötätuuleen se oli rennosti vedettynä vain tunnin melonta. Jätin kanootin lähelle Oinassalmea paikkaan, jossa kansallispuistoon menevä tie ylittää sillan. (kartta)
Tästä lähdin juoksemaan polkuja pitkin ensin Pogostan kierrosta, sitten Kuikan Kierrosta ja lopulta Taitajan Taivalta takaisin autolle.

Alkumatka taittui helpossa loivasti kumpuilevassa kangasmaastossa. Tässä olisi pystynyt pitämään hyvää vauhtia mutta en pitänyt kiirettä. Rennolla juoksulla ehtii katselemaan maisemia ja havainnoimaan ympäröivän luonnon tapahtumia. Muutaman kerran jäin seuraamaan lintujen puuhia muutamaksi minuutiksi tai kuvaamaan maisemaa. Myös videokuvaus otti jonkun verran aikaa kun vein tai hain kameraa.

Matkaa kanootin jättöpaikalta autolle kertyi 22km. Matka ei sinällään ole kauhean pitkä juoksumatkaksi mutta harjumaastossa jyrkät nousut sekä välillä melko louhikkoinen polku hidastaa matkaa. Lisähaasteena oli vielä selässä 5,5kg reppu, jossa oli kameran lisäksi litra vettä ja syötävää matkalle.

Parhaimmillaan harjun päällä kulkee leveä ja tasainen polku. Tätä pitkin voisi ajaa helposti myös maastopyörällä. Se voisi ollakin jonkun toisen reissun kulkuväline tälle samalle polulle. Jos lähtisi matkaan vaikka Taitajan Taipalen pohjoispäästä ja lopettaisi Petkeljärvelle. Sieltä voisi sitten meloa Oinassalmen kautta Mekrijärvelle reitin aloituspisteeseen.

Kahden päivän aikana naama sai väriä ja reilusti. Pientä vaille, ettei nenä palanut. Paitaa pidin pääosan aikaa päällä ja välillä olin hetken aikaa ilman. Varsinkin vesillä on syytä olla varovainen ettei polta itseään. Vettä join kahden päivän aikana lähes 12 litraa ja siltikin vuorokausi reissun jälkeen janottaa koko ajan.