tiistai 24. tammikuuta 2017

Talvipäivän valoa ja varjoja



Aina ei päivä lähde käyntiin niinkuin haluaisi. Uusi pehmeä lumi, ohuen ohut pilviharso ja nouseva aurinko antoivat erinomaiset olosuhteet kuvaamiseen. Tyttären illalla alkanut migreeni esti kuitenkin tehokkaasti suunnitelmat kuvaamisesta ja jouduin katselemaan kaunista auringonnousua olohuoneen ikkunan läpi. Voisi se maisema olla huonompikin mutta ei sellainen mitä olin ajatellut.



Puolen päivän aikaan pääsin lopulta lähtemään hiihtolenkille kun vaimoni tuli kotiin. Valo ei ollut pehmeä kuten aamulla mutta toisaalta kirkkaan sininen taivas ja luminen maisema antoivat mukavan kontrastin.

Ensin koitin ajaa autolla auraamatonta metsäautotietä maastoauton jälkiä pitkin. Viidenkymmen metrin ajon jälkeen totesin turvallisemmaksi vaihtoehdoksi peruuttaa takaisin ja jatkaa suksilla. Etuvetoinen auto ei ole parhaimmillaan lumisella tiellä kun pehmeää lunta on maastoauton urissa 30cm.


Tässä puussa istui viime syksynä maakotka, sinisuohaukka ja tuulihaukka. Tosin eri kerroilla kaikki. Matkaa oli jokaisella kerralla niin paljon, ettei kelvollisia kuvia tullut.


Vaikka lunta on satanut tänä talvena suhteellisen runsaasti, muutama pitempi lämmin jakso on tiivistänyt lumen niin, että 205cm pitkä vaellussuksi upottaa aukeilla vain 5-10cm. Metsässäkään suksi ei upota kuin 20cm. Lumen syvyys on tällä hetkellä Joensuussa n. 40-45cm.


Vaikka päivä on pidentynyt kuukaudessa jo kaksi tuntia, siltikään aurinko ei paista vielä kovin korkealta. Nyt päivän pituus 6h 42min.


Kaunis sää ja reipas liikunta saa hymyn nousemaan kasvoille. -12'C ja lähes tyyni on erinomainen ulkoilusää. Kokonaismatkaa tuli 7km ja aikaa kului 2,5h. Hiihtelin välillä reippaammin ja välillä pysähtelin kuvaamaan. Yhtä käpytikkaa koitin saada 15min kuvaan mutta vain yhden suttuisen kuvan sain aikaan.


Tylsästä kuvasta huolimatta pidän tästä rauhallisesta tunnelmasta. Samalla löysin erinomaisen paikan revontulien kuvaamiseen. Muutaman kymmenen metrin suoaukea, ympärillä matalaa männikköä ja pohjoisen suunnassa ei häiritsevää valosaastetta.


Hiihtäjän silhuetti laskevan auringon valossa. Upea oli sää ja reipas liikunta saa mielenkin virkeäksi.


Lupasin edellisenä päivänä lapsille lähteä laavulle keittämään teetä. Tietysti semmoiset lupaukset muistetaan puolin ja toisin. Kuivien vaatteiden vaihdon ja nopean välipalan jälkeen pakkasimme reppuun keksejä sekä teetä. Kävelimme kahden nuorimman lapsen kanssa omalle laavulle tulen tekoon. Pakkanen oli tässä vaiheessa jo kiristynyt -16 asteeseen, joten teen keittelyn jälkeen oli aika palata kotiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti