torstai 24. syyskuuta 2015

Lintujen talviruokinta kannattaa aloittaa hyvän sään aikana

Hömötiainen (Poecile montanus)

Lintujen talviruokinnan aloittamiselle ei ole olemassa määritelmää "liian aikaisin". Ruokinta kannattaa siis aloittaa jo hyvissä ajoin sulan maan aikaan, jolloin linnut oppivat ruokapaikan ennen talven lumia. Nyt onkin oikein hyvä aika tehdä tai hankkia lintulauta ja aloittaa lintujen ruokkiminen.

Lintulautoja on niin monenlaisia kun on tekijöitä. Yksinkertaisimmillaan se voi olla mehupullo, johon on leikattu alaosaan reikä ja ripustettu narulla roikkumaan. Toisaalta lintulauta voi olla myös arkkitehtoninen taidonnäyte. Jälkimmäisestä tosin on iloa lähinnä tekijälle ja lintujen katselijalle.

Talitiainen (Parus major)

Lintulauta kannattaa tehdä sellaiseksi, etteivät linnut pääse sen sisälle sotkemaan syötävää ulosteilla.  Toisekseen lintulaudan on hyvä olla niin suuri, ettei sitä tarvitse olla täyttämässä joka päivä. Lintulautaa ei myöskään kannata viedä pihan perälle, jolloin keskitalvella sen täyttääkseen joutuu kahlaamaan lumihangessa kymmeniä metrejä.

Sinitiainen (Parus caeruleus) 

Lintulaudan sijoittamisessa on tärkeää, että linnuilla on lähistöllä puita, joihin ne pääsevät suojaan. Mm. tiaiset hakevat siemenen laudalta ja lentävät puuhun syömään. Hyvä lintulaudan sijainti antaa myös mahdollisuuden tarkkailla ja kuvata lintuja. Ne tottuvat nopeasti ihmisiin eikä edes ruokintapaikan sijainti lähellä ikkunaa haittaa niitä.


Lomapäivän ratoksi askartelin autotallissa pihaan yhden lintulaudan lisää. Seinän leveys ja korkeus ovat mitoitettu tallista löytyneiden vanerin jämäpalojen koon mukaan. Seinät on kiinnitetty toisiinsa 3mm ruuveilla. 6mm vanerin reuna kestää hyvin ruuvata kulmat kiinni kun poraa 2,5mm terällä reiän.

Pohjaksi leikkasin 28mm hirsipaneelin palan. Katto on sivuilta ja takaa 3cm ja edestä 5cm seiniä leveämmällä ja sen sisäpuolella on myös paneelinpala painona, ettei tuuli viskaa kattoa pois.


Lintulaudan sisäpuolelle laitoin vanerinpalan viistoon, jolloin loputkin siemenet valuvat kohti syöttöaukkoa.


Poltin seinät ja katon toholla tummaksi ja käsittelin kiinanpuuöljyllä. Sävytin öljyn tilkalla tervaa, jolloin vaneri sai kauniin kullanruskean värin.


Tolpan upotin maahan ja käsittelin myös öljyllä. Korkeutta on sen verran, että siementen määrä on helppo tarkistaa ja tarvittaessa täyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti