Suomunjärven pitkät hiekkarannat ja suuret kalat

Kesäloman toinen kahden viikon pätkä alkoi mitä parhaimmissa merkeissä: Sää oli helteinen ja heti viimeisen työvuoron jälkeen pakkasimme tyttäreni kanssa tavarat autoon, kanootin auton katolle ja matkaan. Suuntana oli tällä kertaa Patvinsuon kansallispuistossa oleva Suomunjärvi. Suunnitelmana oli meloa ja kalastella pari päivää. Lopulta kaunis sää houkutteli meidät jäämään vielä kolmanneksi päiväksi. Lomalaisella kun ei ole kiire minnekään.

Rimakanootti osa 13: Lakkaus

Huh hellettä! Vaikka helle kuuluu kesään niin tämmöisiä hommia se vaikeuttaa aika oleellisesti. Päivällä lämpötila on ulkona 28'-31' ja se on lakkaukseen ehdottomasti liikaa. Autotallissakin lämpötila on noussut päivisin 26'-27' välille. Ainoastaan yöllä on riittävän viileää kun avaa ovet jo aikaisin illalla ja odottelee lähelle puolta yötä ennen hommien aloittamista. Luonnollisesti ennen työpäivää ei voi valvoa yömyöhään ja lakkaukset onkin pitänyt tehdä vapaapäivinä tai siis öinä. 

Vieraskynästä: Koivun tuoksua talven saunailtoihin

Perimätiedon mukaan saunavastat (vihdat) tulisi tehdä kesä-heinäkuun vaihteessa täydenkuun aikaan. Silloin lehdet pysyvät paikallaan lujasti ja varisematta. Mutta koivun tuoksua voi säilöä talvea varten toisellakin tavalla. Kankaiset koivuntuoksupussit tuovat kesän tunnelman talven saunailtoihin siististi ja roskaamatta. Koivunlehdet kannattaisi riipiä ennen juhannusta, silloin tuoksu olisi voimakkaampi. Mutta vieläkin ehtii. Tuoksupusseja varten tarvitset

Rimakanootti osa 12: Partaat ja päätykannet

Koitin löytää riittävän pitkää jalopuurimaa, että olisin saanut tehtyä partaat yhdestä kappaleesta, turhaan. Mistään ei tuntunut löytyvän riittävän pitkää tavaraa. Yleisimmät pituudet olivat 2-3m. Lopulta tilasin Lahdesta Woodim oy:ltä nipun valkotammea.

Koitereen valkoiset hiekkarannat

Koitere, Karjalan helmi! Myös Koitereen muut lempinimet kuten Pohjois-Karjalan Phuket, ovat täysin oikeutettuja. Koitere on erämainen järvi, jonka pohjoisilla rannoilla ei ole mökkejä eikä asutusta. Siksi se on upea kohde rauhaa rakastavalle melojalle.

Tulviva Noljakan luontopolku johdatti retkeilijät lintukeitaalle

 

1839 päättivät Höytiäisen rantojen asukkaat laskea järven pintaa saadakseen lisää viljelysmaata. Tavoitteena oli pinnan 9m hallittu laskeminen. 1854 alkoi kanavan kaivaminen Pyhäselän ja Höytiäisen välille. Viiden vuoden kaivamisen jälkeen kanava oli saatu niin valmiiksi, että järven pintaa alettiin laskea. Vesi kulutti kuitenkin hiekkamaalla seisovien patorakenteiden perustuksia ja lopulta ne sortuivat veden paineen alla. Alkoi hallitsematon vesimassojen ryöppy Höytäisestä kohti Pyhäselkää. Vesi vei mennessään rakennuksia ja valtavia määriä hiekkaa Lykynlammen alueen hiekkaharjuista ja uhkasi kaivaa uuden uoman kohti Joensuun kaupunkia. Näin tehdessään olisi ollut riski, että koko kaupunkin olisi tuhoutunut. Onneksi parin viikon veden purkautumisen jälkeen Puntarisalmen kohdalla tuli vastaan kallioreunus, joka pysäytti Höytäisen tyhjenemisen. Koskea perattiin vielä seuraavana vuonna niin, että järven pinta laski kokonaisuudessaan 9,5m. Uutta viljelysmaata paljastui 157 neliökilometriä. Nykyisin järvi on Suomen 15. suurin 282 neliökilometrin pinta-alalalla. (Wikipedia)

Koskimelontaa Ala-Koitajoella 17.5.18

Kuten jo monta kertaa on tullut todettua, kulunut talvi on runsasluminen. Ei voi sanoa poikkeuksellisen runsasluminen mutta harvoin on kuitenkaan näin paljon lunta. Sen johdosta vielä toukokuun puolivälissä täällä Pohjois-Karjalassa löytyy varjopaikoista lumikasoja. Järvet, purot ja joet ovat edelleen tulvassa mutta suunta alkaa olla jo vähitellen laskeva.