1839 päättivät Höytiäisen rantojen asukkaat laskea järven pintaa saadakseen lisää viljelysmaata. Tavoitteena oli pinnan 9m hallittu laskeminen. 1854 alkoi kanavan kaivaminen Pyhäselän ja Höytiäisen välille. Viiden vuoden kaivamisen jälkeen kanava oli saatu niin valmiiksi, että järven pintaa alettiin laskea. Vesi kulutti kuitenkin hiekkamaalla seisovien patorakenteiden perustuksia ja lopulta ne sortuivat veden paineen alla. Alkoi hallitsematon vesimassojen ryöppy Höytäisestä kohti Pyhäselkää. Vesi vei mennessään rakennuksia ja valtavia määriä hiekkaa Lykynlammen alueen hiekkaharjuista ja uhkasi kaivaa uuden uoman kohti Joensuun kaupunkia. Näin tehdessään olisi ollut riski, että koko kaupunkin olisi tuhoutunut. Onneksi parin viikon veden purkautumisen jälkeen Puntarisalmen kohdalla tuli vastaan kallioreunus, joka pysäytti Höytäisen tyhjenemisen. Koskea perattiin vielä seuraavana vuonna niin, että järven pinta laski kokonaisuudessaan 9,5m. Uutta viljelysmaata paljastui 157 neliökilometriä. Nykyisin järvi on Suomen 15. suurin 282 neliökilometrin pinta-alalalla. (Wikipedia)
Hallitsemattoman vedenpaisumuksen seurauksena hiekka kulkeutui kohti Pyhäselkää ja teki kanavan suulle laajan suistoalueen. Runsaan lintukannan suojelemiseksi alueelle on perustettu luonnonsuojelualue. 2,5km luontopolun varrella maisema vaihtuu kuusikosta lehtoon ja lopulta suistoalueen kosteikkoon.
Polun lähtöpaikalle pääsee helposti omalla autolla tai lähelle myös paikallisliikenteen bussilla nro 2. Sen päätepysäkiltä Noljakankaarelta on n. kilometrin kävelymatka.
Parkkipaikka kartalla.
Bussin päätepysäkki kartalla.
Rentukka (Caltha palustris)
Valtaosa luontopolusta kulkee pitkospuita pitkin. Polulle lähtiessa koirat on syytä jättää kotiin. Lääninhallituksen päätöksellä koirat eivät ole tervetulleita luonnonsuojelualueelle.
Polun vieressä on sähköaidat lehmiä varten. Niiden avulla hoidetaan lehtometsää ja suistoaluetta luonnonmukaisesti. (Ely-keskuksen tiedote)
Runsaslumisen talven jälkeen Pielisjokea ja Höytiäisen kanavaa pitkin tulee Pyhäselkään satoja kuutioita vettä joka sekunti. Vesi onkin harvinaisen korkealla ja alavalla maalla se näkyy kaukana sisämaassa. Vesi nousee ja nostaa samalla pitkospuut kellumaan.
Osa lapsista lähti lenkkarit jalassa mutta joutuivat riisumaan ne pois ja kahlaamaa avojaloin vedessä. Pienimmät kulkivat sylissä. Onneksi tämä märkä paikka oli vain 50m pituinen.
Suistoalueella on 1984 perustettu Höytiäisen lintuasema, jossa tehdään lintututkimusta ja rengastuksia. Lisätietoa tästä.
Lopulta polku kaartaa lehdosta rantaan. Täälläkin korkea vedenpinta lähestyy pitkoksia ja saa ne paikoin kellumaan. Pienimmät lapset kävelivät sujuvasti kelluvia pitkoksia pitkin. Isommilla ne upposivat pohjaa vasten.
Vielä saa tovin laskea vesi, että lehmät pääsevät laiduntamaan.
Naurulokkeja (Larus ridibundus)
7m korkea lintutorni sijaitsee keskellä suistoaluetta. Siitä on esteetön näkymä niin sisämaan suuntaan kuin kanavalle ja järvellekin. Torni on kaksiosainen ja se on rakennettu Lintutieteellisen yhdistyksen jäsenten talkootyönä vuonna 2000.
Näkymä tornista kanavan suuntaan.
Tarkoitus oli kiertää koko luontopolku mutta kuvassa näkyvä märkyys oli liikaa. Vanhemmat tytöt kävivät kokeilemassa mahdollisuutta jatkaa matkaa mutta kuulemma pitkokset kelluivat koko matkalta. Pitkoksille astuessa ne painuivat 30cm syvyyteen. Isommat olivat varmaan pystyneet kahlaamaa itse mutta pienimmät olisi pitänyt kantaa. Päätimme kääntyä tornilta takaisinpäin.
Kohti etelää avautuu näkymä 27km pitkälle järvenselälle. Kieltämättä tässä on jo vähän semmoista merenrantatunnelmaa kun vastarantaa ei näy ja lokit kirkuvat ympärillä.
Metsätähti (Trientalis europaea)
Kostean ja lämpimän kevään jälkeen ei tarvitse olla metsässä yksin. Pieniä siivekkäitä ystäviämme on "riittävästi". Otin tietysti lierihatun mukaan mutta jouduin antamaan se pojalleni, joka ei muistanut ottaa lakkia mukaan. No onneksi kaikkeen tottuu. Loppukesästä näitä ei enää juuri edes huomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti