Kuksan saaja on selvinnyt

Arvonta on suoritettu asiaan kuuluvalla tavalla ja sen saaja selviää seuraavasta videosta.
Onnea voittajalle ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!
Seuraava arvonta järjestetään kun blogissa on käynyt 5000 vierailijaa.

Pysykää "linjoilla"! Uutta tarinaa on tulossa! ;)

Asko

Pyyntimiehet ja saamamiehet erikseen

Tänä syksynä olen ehtinyt erityisen huonosti käymään metsällä. Tämä kerta taisikin jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi kanalintujahdissa.

Blogissa ensimmäiset tuhat klikkausta

Blogi on ollut nyt reilu kaksi kuukautta "toiminnassa" ja sinä aikana katselukertoja on kertynyt jo reilu tuhat. Sen kunniaksi järjestettäköön arpajaiset ja arpajaisten palkintona on erähenkisesti Savottan pyökkinen kuksa.
Arvonta pidetään 1.11.2014 ja siihen voi osallistua jokainen blogin lukija.
Toimi siis näin: kommentoi tätä juttua omalla nimelläsi tai nimimerkilläsi ainakin yhdellä sanalla ja olet mukana arvonnassa.

Vekaruksen ulkoilualue

Syysloman lopettajaisiksi kävimme lasten kanssa makkaran paistossa Joensuun Tuupovaarassa Vekaruksen ulkoilualueella. Kävelimme n. 2 kilometrin Vekaruksen polun, joka on osa 37km pitkää Paimenpojan polkua.

Hiitolanjoen maisemapolku

Repovedeltä suuntasimme Valkealan kautta kohti Joensuuta ja kävimme matkalla katsomassa Simpeleellä olevan Hiitolanjoen maisemapolun. Reitti on 3,5km pitkä ja se seurailee pääosin Hiitolanjoen eli Kokkolanjoen rantoja.

 Ritakosken voimalaitos 

Repoveden kansallispuisto

Alunperin tarkoituksena oli lähteä viikonlopuksi Kolille vaeltamaan mutta sääennusteita ja sadetutkaa katsellessa näytti satavan koko viikonlopun, joten muutimme suunnitelmaa. Lähdimme perjantaina puolenpäivän aikaan Joensuusta ajelemaan kohti etelää ja Repoveden kansallispuistoa. Joensuussa satoi vettä kaatamalla mutta ennusteen mukaan jo ennen Mikkeliä pitäisi poutaantua. Pikkuhiljaa matkalla pilvet alkoivatkin rakoilla ja Mikkelissä aurinko näyttäytyi ensimmäisen kerran. Yöllä tuli vielä jokunen kuuro mutta lauantai valkeni poutaisena ja välillä aurinkokin näyttäytyi.
 

Repoveden kansallispuisto on perustettu 2003. Kansallispuiston pinta-ala on 15km2 ja siihen liittyy 14km2:n Aarnikotkan luonnonsuojelualue. Kansallispuisto ja luonnonsuojelualue rajoittuvat idässä Puolustusvoimain Pahkajärven ampuma-alueeseen, jossa liikkuminen on kielletty.

Osittain alueella on näkyvissä vanha metsätalouskäyttö, joka näkyy varsinkin runsaana tiestönä alueen sisällä. Myös nuoret metsät kertovat alueen aikaisemmasta käytöstä. Viimeiset hakkuut alueella on tehty 1970-luvulla, jonka jälkeen hakattu alue on ennallistettu ja jätetty luonnontilaan. 

 

Suurimmaksi osaksi kansallispuisto on vanhaa kuusimetsää, jossa kasvaa paksu sammal. Jos antaa mielikuvituksen lentää voi kuvitella kuusten juurelle pieniä menninkäisiä ja peikkoja. Juuri semmoisissa metsissä ne aina saduissa kuvataan asuvan. =)

Alueella risteilee runsas polkuverkosto ja käveltävää löytyy lyhyestä päiväretkestä aina viikonlopun vaelluksiin. Polut ovat hyvin merkittyjä ja viitoitus selkeä. Suuret korkeuserot lyhyilläkin matkoilla tekevät poluista haastavia ja raskaammalla rinkalla nousut ja laskut vaativat reisilihaksilta aika paljon. Esim. Ketunlenkillä nousu Repoveden järven pinnan tasosta (76,6mpy) ylös Katajavuorelle nousee 224 porrasta ja lähes 50m nousukulman ollessa n. 1:1. 
 

 224 porrasta ylös Katajavuorelle

 Maisema Katajavuorelta länteen

 Samasta paikasta luoteeseen päin

Suosittu nähtävyys kansallispuiston alueella on Olhavanvuori, joka nousee 50m pystysuorana kalliona Olhavanlammen pinnasta. Kallion pystysuorilla seinämillä näkee usein kiipeilijöitä, jotka kiipeävät ylös merkittyä reittiä kallion juurelle rakennetulta laiturilta.

Kansallispuiston ja luonnonsuojelualueen reitit ovat yksi eteläisen Suomen suosituimpia ulkoilureittejä. Lauantaiaamuna laskin Lapinsalmen pysäköintialueella n. 40 autoa. Poluilla näkyi ihmisiä vaeltamassa mutta ei vielä ollut ruuhkaa. 

Pysähdyimme Kapiaveden tulipaikalle ruokailemaan ja siinä istuessa väkeä alkoi tulla koko ajan lisää ja lopulta nuotiolla istui reilu parikymmentä ihmistä ja koko ajan väkeä käveli ohi. Kun palasimme takaisin autolle laskin lähtiessä parkkialueella 107 pysäköityä autoa! Siihen kun lisätään muilta parkkialueilta lähteneet retkeilijät voidaan todeta, että väkeä riittää.

Maisemiltaan Repovesi on hieno paikka mutta väen paljous ei itseäni kauheasti innostanut. Mieluummin käyn vähän hiljaisemmissa paikoissa, joissa saa vaeltaa päivän näkemättä kovinkaan montaa ihmistä. 

 Polttamalla ennallistettua metsää

 Ketunlossi

Muutoksia Lieksanjoen koskikarttoihin

Erästelyn Arto välitti minulle terveisiä, että Lieksanjoen koskikarttoihin on tullut muutoksia Murrookosken, Naarakosken ja Käpykosken osalta. Reitin pituus on alkuperäisillä kartoilla mainittu 80km mutta 90km lienee lähempänä todellisuutta?

Murrookoskella alkuperäisissä kartoissa mainitaan, että kosken loppuosassa on matalikko, jonne ajautumista on syytä välttää.

Varsinkin matalan veden aikaan huomaa kaivinkoneella tehdyn matalikon ja suuret lohkareet, joita on syytä varoa. Tulvalla lohkareet ovat veden alla ja näkymättömissä rannalta katsottuna. Silti viime keväänä en ottanut riskiä koska ei ollut tietoa kuinka paljon vettä lohkareiden päällä on ja laskettiin vasemman laidan laskulinjaa. Kosken keskilinjalla kaatuessa törmääminen kosken lopussa oleviin lohkareisiin on huomioitava riski!

Naarakoskesta ja Käpykoskesta on poistettu uiton aikaisia ohjainrakenteita ja nyt ne ovat laskettavissa lähes koko kosken leveydeltä. Rannalta löytää varsinkin korkean veden aikaan useita mielenkiintoisia reittejä. Varsinkin Käpykoski on helppo ja hauska koski leveytensä ja useiden valinnaisten laskulinjojen takia.

Tässä yksi mahdollinen laskulinja Naarakoskesta ja tässä Käpykoskesta.
Pari erilaista linjaa Murrookoskesta. Ja toinen samasta paikasta lähempää vasenta rantaa.
Tässä vielä linkki koko reittiselostukseen, jossa on sanalliset "nuotit" koskiin.