Minulta pyydettiin alkuvuodesta mahdollisuutta järjestää melontaseuran syysretki Ilomantsiin Koitajoelle. Jokiretkiä on kaivattu mutta järjestäjiä on ollut vähän. Minulle joki on tuttu, joten oli aika helppo lupautua. Tosin sen ehdon laitoin, että järjestän retken vain päiväretkenä. Ajankohta sattui lähes samaan aikaan kun olen lähdössä pohjoiseen UKK-puistoon ruskavaellukselle enkä raaskinut luvata toista yöreissua samaan aikaan.
Suunnitteluun ja retken järjestämiseen avuksi lupautui melontakaveri Frank. Myös hänelle Koitajoki on tuttu paikka. Mietimme muutamaa viikkoa ennen retkeä aikataulutuksen ja käytännön järjestelyt. Paria päivää ennen kokoonnuimme vielä kahvikupin äärelle ja kävimme läpi ilmoittautuneiden määrän ja logistiikan sen mukaan. Kuten arvata saattaa, vielä viimeisenä aamuna jouduttiin säätämään kyytejä. Kaikki halukkaat pääsivät kuitenkin mukaan ja kaikille löytyi sopiva kajakki tai kanootti.
Sunnuntaiaamuna seitsemän aikaan joukko iloisia melojia kokoontui Hasanniemeen Joensuun Kauhojien vajalle lastaamaan kajakkeja ja kanootteja kyytiin. Ennen kahdeksaa kaikki oli valmista ja nousimme autoihin.
Ajoimme kahdella autolla peräkkäin Joensuusta Ilomantsin Hattuvaaraan ja siitä vielä vajaa 10km hiekkatietä Polvikoskelle (kartta). Pidimme pienen jaloittelun ja kävimme katsomassa muutama vuosi aiemmin toteutettua metsän ennallistamispolttoa. Siinä tietyn alueen aluskasvillisuus poltetaan hallitusti. Tällä jäljitellään luontaista tilannetta, jossa metsäpohja palaa salaman sytyttämänä. Polttamisella luodaan edellytykset tietyille niistä riippuvaisille eliölajeille. Palaessa myös osa puista kuolee pystyyn, joka tuottaa metsään lahopuuta. Näin talousmetsiä muutetaan tietyillä alueilla vähitellen lähemmäs luontaista kiertokulkua. Lisää metsien ennallistamisesta voit lukea täältä.
Sitten vesille... Laskimme kajakit ja kanootit vesille Polvikoskelta (maastokartta). Muiden lähtiessä melomaan alavirtaan, kuskiksi lupautunut tyttäreni sekä Frank lähtivät ajamaan muutaman kymmenen kilometrin lenkin ja viemään autot päätepisteeseen. Suunnitelmana oli, että Frank meloo meitä vastaan ja tyttäreni kävelee omia polkujaan päivän ajan.
Tiesin entisiltä reissuiltani, että joella on jonkin verran veteen kaatuneita puita. Sitä, pääseekö ne alittamaan, ylittämään tai kiertämään nousematta rannalle, en tiennyt. Kevättulvat muuttavat tilannetta joka vuosi erilaiseksi. Tällä kertaa yhtään puuta ei tarvinnut ohittaa rannan kautta. Välillä niiden alittaminen tosin vaati notkeutta.
Onhan tämä kaunis joki, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Hiljaisuutta, eläimiä ja vanhoja metsiä on tarjolla mutka toisensa jälkeen. Melontamatkan aika näimme tai kuulimme mm. hiirihaukan, pyyn, tilhiparven, tiaisia, tuoreita majavan syömiä puita, yms. Lisäksi jokin isompi metsäkanalintu lähti rantapenkan takaa lentoon komealla rytinällä. Ehkä se oli vanha homenokka, ukkometso?
Vesi oli todella matalalla. Paikoin hiekkasärkkien päällä oli vettä vain muutamia senttejä. Välillä piti nousta kanootissa seisomaan ja tähystellä missä näkyy riittävästi vettä hiekkasärkän kiertämiseen.
Joki meanderoi eli mutkittelee Polvikosken jälkeen voimakkaasti. Virtaus muuttaa joen muotoa kuluttaen ulkokaarteiden hiekkapenkkoja ja tuoden sitä sisäkaarteisiin uusiksi hiekkapenkoiksi. Jossain vaiheessa kahden uoman välinen kannas puhkeaa ja lenkki kasvaa vähitellen umpeen. Tämmöisiä kuivuneita ja satojen vuosien aikana umpeen kasvaneita uomia on nähtävissä runsaasti.
Jälleen yksi suma edessä. Tästäkin pääsimme pujahtamaan kapeasta väliköstä läpi.
Lounastauko Niemipuron autiotuvalla (kartta). Tähän oli Polvikoskelta sopiva 10km melontamatka. Ruokailimme kaikessa rauhassa, osa keräsi marjoja ja taisipa joku ottaa pienet päiväunet autiotuvan laverilla.
Koitajoen varrella Polvikosken yläpuolella on Koivusuon luonnonpuisto joka rajoittuu jokirantaan. Polvikosken alapuolella on Hanhisuon soidensuojelualue ja Tapionsuon luonnonsuojelualue. Ne rajoittuvat jokeen ja antavat mukavan erämaisen tunnelman.
Parin tunnin ruokatauon aikana Frank saavutti vastavirtaan melomalla meidät ja liittyi joukkoon iloiseen. Tähän mennessä olimme meloneet rennolla vauhdilla n. 4,5-5km/h. Tästä eteenpäin oli tiedossa matalia ja kivisiä virtapaikkoja. Aiemmin olin laskenut ne vaivatta läpi, nyt vettä oli jo vähän turhan vähän.
Suurimmasta osasta virtapaikkoja pääsimme kuitenkin melomalla läpi. Pisin ja kivikkoisin Hanhikoski antoi reissulle ripauksen jännitystä. Yksi meloja kääntyi keskellä koskea kajakilla poikittain ja jäi jumiin. Samalla hän kallistui ylävirtaan ja aukkopeite aukesi. Kajakki oli hetkessä puolillaan vettä. Olin laskenut paikan ensimmäisenä ja olin parikymmenen metrin päässä alavirran puolella kun näin hänen keikkaavan. Kovalla melonnalla pääsin nousemaan melojan viereen auttamaan häntä. Tässä vaiheessa hän oli päässyt jo pois kajakista ja seisoi polvia myönten vedessä. Yhdessä tyhjensimme kajakin ja se laskettiin vähän matkaa alaspäin virran mukana. Liekö tämä ollut syynä kun suurin osa porukasta päätti ohittaa paikan kantamalla? Muut eivät halunneet kastella itseään.
Viimeiseen viiteen kilometriin Lakonkankaan laavulle meni aikaa arvioitua enemmän. Vaikka retkelle pitää laatia karkea aikataulu ja suunnitelma, täällä sitä pitää pystyä soveltamaan tilanteen mukaan. Monenlaiset kommellukset ja viivästykset pitää huomoioida ja laskea ns. "särkymävaraa".
Ettei retki olisi fyysisesti liian leppoisa, oli lopussa vielä kanoottien ja kajakkien siirto joelta lähimmälle tielle. Rannasta Lakonkankaan parkkipaikalle on polkua ja pitkosta pitkin matkaa 700m. Vaikka apuna oli seuran kajakkikärryjä, tuli hommassa silti hiki. Maasto ei suinkaan ole tasaista mäntykangasta vaan heti alussa on reipas nousu missä saa kokeilla omaa kuntoaan.
Iloinen joukko retken pääpisteessä Lakonkaassa (kartta). Päivän melontamatka oli n.15km mikä oli oikein sopiva. Saimme meloa leppoisaa tahtia, tarinoida, kuunnella ja katsella luontoa ja nauttia ajoittain pilven raosta näyttäytyneestä auringosta.
Kiitos kaikille retkellä mukana olleille! Teidän kanssa oli mukava toteuttaa tämä. Ensi kesälle tuli jo toive uudesta retkestä jollekin muulle joelle. Katsotaan pystytäänkö toiveeseen vastaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti