Sääennuste näytti tuulista ja pilvistä säätä. Jatkuva tuuli oli 7m/s ja puuskissa vielä reilusti enemmän. Suurehkojen järvenselkien Koitereella se tarkoittaa haasteellisia olosuhteita. Siksi valitsin kanootin sijaan kajakin mikä toimii aallokossa yksin meloessa paljon paremmin.
Lähdin liikkeelle Ertonniemestä (kartta). Lähdin melomaan länteen Lutinselän ja Hiienselän yli kohti Hiienlahtea. Tuuli oli lounaan ja lännen välillä. Alussa Viitasaaret hieman suojasivat pahimmalta tuulelta mutta niiden suojan päätyttyä aaltojen koko kasvoi reippaasti ja yksittäiset aallot murtuivat kajakin keulan yli suoraan syliin saakka. Matkanopeus tuulessa hiipui ponnisteluista huolimatta alle 4 kilometriin tunnissa. Vasta alle kilometri ennen länsirantaa alkoi tuulen ja aaltojen voima helpottaa. Ensimmäiseen kymmeneen kilometriin meni aikaa reilu 2h.
Vaikea oli vastarannalla uskoa, että parin kilometrin päässä aallot kohisevat vaahtopäisinä.
Lähdin melomaan länsirantaa seuraillen kohti etelää. Koitereen säännöstely näkyy monin paikoin veteen sortuneina hiekkapenkkoina. Tässäkin penkka on sortunut kymmenien vuosien aikana veteen ja hiekka on huuhtoutunut kauemmaksi rantaviivasta. Kuvassa kajakin alla on vettä vain 30cm ja matala jatkuu kymmeniä metrejä rannasta. Kuvassa näkyy myös puuhun ripustettu telkänpönttö.
Vaikka sää näyttää kuvassa harmaalta, se ei todellisuudessa ollut ihan noin harmaa. Pilvet olivat kuin harmaata pumpulia ja jokaisen pumpulipallukan välistä näkyi kirkasta. Välillä pilkahteli jopa sinistä taivasta. Navakka tuuli juoksutti pumpulipalloja pitkin taivaankantta.
Miksi tulen Koitereelle aina uudelleen? Siksi, että siellä on upeita autioita hiekkarantoja, rantakallioita, karuja kivikkorantoja ja kirkasta vettä. Myös siksi, että usein järvellä saa olla aivan yksin eikä moottoriveneitä ole häiritsemässä luonnonrauhaa. Tällä kertaa näin kahden päivän aikana vain kaksi venettä. Järven pohjoispää on pääosin rakentamatonta ja useat saaret ovat luonnonsuojelualueita ja siksi upeita paikkoja.
Hiekkarantoja, niitä täällä riittää. Saa valita haluaako leiriin nousevan auringon säteet, auringonlaskun vai kenties keskipäivän auringon paisteen. Jokaiseen ilmansuuntaan löytyy upeita leiripaikkoja. Kiersin järven länsirantaa pitkin Ylmönniemeen ja koukkasin siitä Hirvatsaaren ja Petronsaaren väliin. Kiersin Petronsaaren eteläpään ja lähdin takaisin kohti pohjoista suojaista saaren itärantaa seuraillen.
Jännän näköinen kuvio on syntynyt joskus muinaisina aikoina kiveen.
Tässä ajan hammas on purrut kiveä ja kaivertanut siihen koloja.
Karujen rantojen, kirkkaan veden ja järven pohjois- ja länsipuolen korkeiden vaarojen takia usein tunnelma on kuin Inarijärvellä.
Parinkymmenen kilometrin melomisen jälkeen saavuin Petronsaaren laavulle. Tai ei tämä mikään laavu ole. Paremminkin pieni kalamaja.
Katoksen pöydässä söin vähän välipalaa. Nälkä alkoikin jo olla kun olin ollut monta tuntia liikkeellä vain yhden lihapiirakan ja muutaman lihapullan voimalla.
Sisältä paikka on melko epäsiistin oloinen eikä houkutellut sen kummemmin jäämään viettämään iltaa.
Matka jatkui yöpaikkaan Iso Viitasaaren eteläpäähän. Olin tätä paikkaa katsonut joskus aikaisemmin ohi meloessa ja nyt päätin tämä olevan hyvä yöpaikka. Hieman tuulinen se tosin oli mutta ei niin paljon, että olisi haitannut. Lämpötila oli pilvisyydestä huolimatta ollut koko päivän reilu 20 astetta.
Iltaa kohti tuuli hieman tyyntyi ja taivas kirkastui. Nautin täydellisestä hiljaisuudesta.
Kanerva kukkii
Ihminen on vähästä onnellinen. Täällä minä nautin, lepään ja kerään voimia arjen kiireitä varten.
Tämä minulla nostaa sen sijaan verenpainetta! Miten voi olla näin piittaamattomia ihmisiä liikkeellä? Mitä tuotte, viekää ne pois varsinkin jos ne ovat rikkinäisiä. Jos olisin ollut kanootilla liikkeellä, olisin siivonnut nämä mukaan. Kajakkiin en saanut mahtumaan kyytiin.
Superkuu nousee pilven takaa. Makasin riipparissa ja pistin kameran viereen maahan ja nappasin muutaman kuvan. En jaksanut enää siihen aikaan illasta paneutua kuvaamiseen ja kömpiä ulos makuupussin lämmöstä.
Kevyt tuuli keinutteli riippumatossa 10h unet. Hyvin nukutun yön jälkeen levänneenä oli mukava purkaa leiri ja syödä aamupalaa.
Aamupalan päälle keräsin muutaman desin mustikoita kahvin laskeutumista odotellessa.
Hitaan aamun jälkeen pakkasin kajakin ja meloin 3,5km matkan takaisin Ertonniemeen. Vaikka tuuli oli illasta tyyntynyt, oli Lutinselällä vielä kohtuullisen suuria aaltoja. Heti Viitasaaren suojan jälkeen ne löivät kajakkia suoraan sivusta ja kastelivat melojan kyljen kainaloon sakka.
Tämä oli tämä kesän ainut melontareissu. Lyhyt mutta silti tarpeellinen ja riittävä. Nautin näistä lyhyistäkin hengähdyshetkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti