Sain viime syksynä 40v synttärilahjaksi sisaruksiltani yön Bear Centren kuvauskojulla Kuhmon Lentiirassa. Ajattelin syksyn lyhyiden päivien ja muiden kiireiden vuoksi siirtää reissun tähän kesään. Nyt kesäkuussa kun yöt ovat pitkiä ja luonto heleän vihreä, ajattelin lähteä yöksi kuvausreissulle.
Ennen kojuun menoa oli infotilaisuus. Siinä kerrottiin kuinka kojuille pitää mennä, miten siellä tulee toimia ja kuinka paluu sieltä tapahtuu. Kymmenen minuutin tiiviin tietopaketin jälkeen lähdimme kojuille.
Ohjeen mukaan heti kojulle saavuttua pitää tehdä äänekkäimmät toimenpiteet eli laittaa kamerat paikalleen jne. Kaikissa kojuissa on 3/8" kierteellä olevat kiinnityssysteemit kuulapäälle. Minulla on vain yksi sillä kierteellä oleva kuulapää, joten otin mukaan myös oman jalustan. Ihmettelin kun paikallaan ei ollutkaan pultteja ja laitoin teleobjektiivin jalustalle ja toisen rungon laajakulmalla repun päälle. Tosin aamuyöllä huomasin, että yllä olevalla hyllyllä oli irtonaiset kiinnitysosat kuulapäälle. Ne oli tarkoitus laittaa alla olevien lankkujen väliin ja kiinnittää kamerat siihen. Kiireellä kun touhuaa, ei huomaa kaikkea. Toimi tosin hyvin noinkin.
Näkymä kojun kapeasta yläikkunasta.Tykkään Bear Centren kojuilla siitä, että maastossa ei ole isoja haaskoja mitä elukat repivät. Maasto pysyy siistinä ja kuvauksellisena. Unohdin kysyä mitä kaikkea he käyttävät houkuttelemaan eläimiä näkyville. Kojusta näkyi suolla muutamia pieniä puurasioita, joiden arvelin olevan jonkinlaisia hajuhoukuttimia.
Lämpimän päivän jälkeen kojussa oli aivan järkyttävän kuuma. Mittaria ei ollut mutta luulen, että 30' ei ollut kovin kaukana. Olin varautunut viileään yöhön pitkillä housuilla, t-paidalla ja takilla. Heti alussa otin pois t-paidan, sitten pitkät housutkin. Istuin kojussa päälläni pelkät alushousut ja sukat. Silti kylkiä pitkin valui hiki ja vettä piti juoda vähän väliä. Vasta illalla yhdentoista aikaan auringon laskiessa puiden taakse lämpötila laski sen verran, että puin paidan ja housut takaisin.
Odotellessa kuvasin lintuja ja maisemaa ja mietin missä olisi kuvauksellisin paikka saada ikuistettua karhu, ahma, susi, ilves tai kettu muistikortille. Kuvassa metsäviklo (Tringa ochropus).
Kahdeksan jälkeen illalla lammen takana metsässä näkyi liikettä. Jokin ruskea vilahteli puiden välissä. Karhu kiersi hitaasti lammen ympäri ja tuli toisessa reunassa olevan kojun suunnalta esiin suolle. Otin muutaman kuvan telelinssillä ja sitten myös laajakulmalla. Olisipa se tullut lammen toista puolta niin olisi ollut täydellinen kuvauspaikka. Mutta, eläimet kulkevat miten tahtovat ja meidän kuvaajien on oltava kärsivällisiä ja odotettava.
Ilta hämärtyi, aurinko laski puiden taakse ja sumu alkoi kohota lammen pinnasta. Kuvittelin jo mielessäni kuinka tähän tulee karhu, pysähtyy lammen rantaan ja alkaa juoda vettä. Kamera naputtaa kymmeniä kuvia karhusta erilaisissa asennoissa. Toive jäi kuitenkin tyhjäksi. Alkuillasta näkynyt karhu oli yön ensimmäinen ja viimeinen.
Tämäkin olisi ollut täydellinen paikka kuvata jokin aiemmin mainituista pedoista. Hämärtyvä ilta, sumuinen suo ja siinä kasva tupasvilla. Olisiko paljon kauniimpaa taustaa voinut olla?
Kesäyö näillä korkeuksilla ei ole pimeä eikä pitkä. Aurinko laski 23.25 ja nousi 02.25. Siinä välissä oli valo kuin pilvisenä päivänä. Sitä oli hyvin kuvattavaksi eikä herkkyyttä tarvinnut nostaa kuin ISO3200:aan aukon ollessa f/2.8.
Auringon noustessa taas puiden latvojen tasalle maisema oli kuin satukirjasta: Kevyt sumu leijui suolla ja taivaalla oli ohut pilvikerros, joka värjäytyi pastellisävyihin.
Kun petoja ei näkynyt, kuvasin joutessani lintuja. Tämä käpytikkakoiras lenteli kojun edessä puusta puuhun ja esitteli itseään monessa eri asennossa.
Keltavästäräkki (Motacilla flava) lenteli parinkymmenen metrin päässä kojulta. Pari kertaa kävi lähempänä mutta en ehtinyt saada siitä kuvaa.
Myös metsäkirvinen (Anthus trivialis) tuli läheiseen puuhun istumaan. Mitään erityisen hyviä kuvia ei näiltä etäisyyksiltä saanut mutta jotain kuitenkin. Kuulin ja näin lisäksi valkovikloja, kuikkia, peippoja, taveja, telkkiä, harmaalokkeja, naurulokkeja, jne jne.
Pieni pettymys oli tietysti se, ettei petoja näkynyt sen enempää. Mutta näihin tyhjiin tai melkein tyhjiin aamuihin olen tottunut omilla lintukojuilla. Aika monta yötä on tullut vietettyä esim metson soitimella tai hanhikojulla ja aamulla lähdettyä pois ilman yhtään kuvaa.
Paluumatkalla kojulta juttelin vieressä kojussa olleen naisen kanssa. Hän oli neljättä kertaa tuolla ja viettänyt yhteensä reilusti toistakymmentä yötä kojuissa. Tämä oli kuulemma ensimmäinen yö milloin ei tullut kuvia. Viime kesänä hän oli kuvannut yhtenä yönä samasta kojusta karhuja, susia, ahmoja, kettuja jne. Ehkäpä tässä pitää itsekin lähteä uudelleen paremmalla onnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti