Jo ennen joulua mietin, että olisi mukava käydä isompien lasten kanssa talviretkeilemässä. Vanhin tyttäreni asuu pohjoisessa ja oli tulossa käymään kotona joululomalla, joten retken piti ajoittua loma-ajaksi. Lopulta ainut järkevä aika oli joulun jälkeiset päivät.
Teeri (Lyrurus tetrix)
Suunnittelin sopivan lyhyen yhden yön reissun Lieksaan synnyinseuduilleni. Ajatuksena oli hiihtää muutama tunti, yöpyä työnantajani omistamassa kämpässä, syödä ja levätä hyvin ja hiihtää seuraavana päivänä takaisin autolle.
Tiistaina 27.12.21 heräsimme klo 7.00. Kotona Joensuussa lämpömittari näytti -24'C. Edellisten päivien liki -30'C pakkanen oli hieman lauhtunut ja oli aivan sopiva sää lähteä ulkoilemaan. Vanhan sanonnan mukaan ei ole huonoa ulkoilusäätä, on vain vääränlaisia varusteita. Niin tässäkin tapauksessa.
Minulla oli alimmaisena merinovillakerrasto, jalassa vuorilliset talviretkeilyhousut ja yläosassa paksu vaimoni neuloma islantilaisneule. Kädessä samasta islantilaislangasta neulotut lapaset ja niiden päällä naudan nahkaiset rukkaset. Jalassa villasukat ja paksut vaellusmonot.
Kanssani olleilla 15v ja 19v tyttärilläni oli yllään villaa, untuvaa, yms tarkoitukseen sopivaa vaatetta.
Lähdimme hiihtämään autolta kohti määränpäätä. Edes Lieksan kovat pakkaset eivät olleet saaneet veden voimaa pysähtymään. Koski virtasi vuolaana sillan ali.
Nousimme vähitellen rinnettä ylöspäin kohti vaaran lakea. Maisema oli kuin satumaasta: Lumen peittämät kynttiläkuuset kurkottelivat kohti taivasta.
Kovalla pakkasella metsäkanalinnut menevät kieppiin eli painuvat lumihangen sisään suojaan pakkaselta. Tässä tapauksessa kiepissä lienee ollut teeri. Matkalla näimme teerien lisäksi myös riekon, käpylintuja, suden, ahman, näädän, hirven ja monen muun eläimen jälkiä.
Kaunista ja kylmää! Auringon laskiessa pakkanen alkoi jälleen kiristyä. Poskipäitä ja nenää nipisteli. Lämpömittaria ei meillä ollut mukana mutta arvelisin suolla olleen -24'C-26'C.
Lumen syvyys oli n. 50cm mutta kova, ennen edellistä lumipyryä moottorikelkalla ajettu pohja, ei upottanut suksen alla 20cm enempää. Hiihtäminen piti sopivasti lämpöä yllä kun piti vauhdin sopivana.
Tässä vaiheessa kameran akku meni niin kylmäksi, että näytti tyhjää. Yleensä Nikon akut ovat kestäneet kylmää hyvin mutta nyt tuli raja vastaan. Ennen pimeää otin muutamia kuvia puhelimella vaikka laatu onkin ihan jotain muuta kun "oikealla" kameralla.
Puoli matkassa totesin, että päivä ehtii pimentyä ennen päämäärää. Onneksi reitti oli tuttu eikä ollut riskiä eksymisestä. Sinisen hetken jälkeen pimeys ympäröi meitä. Lumisessa metsässä se ei kuitenkaan ole mustaa ja silmä oli ehtinyt tottua pimeyteen. Ilman valoja näki hyvin hiihtää viimeiset kilometrit.
Upottava hanki teki hiihtämisestä sen verran hidasta, että keskinopeus painui 2,5km/h. Viimeinen kilometri oli upottavaa umpihankea metsässä. Viimeiset sadat metrit alkoivat painaa jaloissa ja vuorottelimme vanhemman tyttäreni kanssa ladun aikaisussa.
Reippaan liikunnan päälle maistui ruoka. 900g lohta, iso kasa perunamuusia, karjalanpiirakat, pähkinät ja rusina, yms upposivat nälkäisiin suihin kämpän lämpiämistä odotellessa. Täydellä vatsalla oli mukava istua pöydän ääreen ja lätkiä korttia. Hävisin muuten tytöille kaikki pelit Unoa ja Skibboa.
Ennusteen mukaan sää pilvistyi yön aikana ja samalla pakkanen lauhtui.
Aamulla kymmenen aikaan kämpän parvelta alkoi kömpiä alas pörröpäisiä
unikekoja. Söimme tukevan brunssin ja lähdimme hiihtämään takaisin
autolle. Aamulla ura oli ajettu moottorikelkalla kovaksi ja hiihtäminen kävi mukavan helposti.
Loppumatkasta sininen hetki alkoi hiipiä metsään. Viimeinen pari kilometriä sujui vauhdikkaasti vaaran rinnettä laskiessa. Ehdimme juuri sopivasti autolle ennen pimeää. Vaatteita vaihtaessa pimeys ympäröi jo meidät ja oli aika lähteä kotiin.
Lieksan talvinen luonto tarjosi taas silmille kauneutta ja korville hiljaisuutta. Tyttäreni olivat ensimmäisen kerran mukana täällä. Ehkä he ymmärsivät nyt miksi palaan tänne kerta toisensa jälkeen talvella ja kesällä. Täällä on ihmisen hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti