Talvella suunnittelin kesälle vaikka mitä ohjelmaa. Oli ajatus käydä lasten kanssa vaelluksella, melomassa, veljesten kanssa veneilemässä, jne. Loppujen lopuksi nyt eletään heinäkuun loppua ja huomaan, että mikään niistä ei ole toteutunut. Yksinkertaisesti molempien vanhempien työt, lasten loma, rippijuhlat, lakkiaiset, jne jne ovat täyttäneet kalenterin niin täyteen, että minun piti jo perua talvella lupaamani melontakurssin apuohjaajana toimiminen.
Heinäkuun lopussa päätin, että yritän käydä edes yhden kerran yksi melomassa Koitereella. Aikaa ei juuri ollut siihenkään yhtään ylimääräistä mutta yksi vapaapäivä ja toisen päivän yövuoroon meno mahdollisti kuitenkin tämän lyhyen hengähdystauon.
Kuikka (Gavia arctica)
Lähdin aamulla kotoa viiden aikaan ja vein tyttären töihin. Jatkoin matkaa ja olin suunnittelemassani lähtöpaikassa Juuansaaren kapeikon veneluiskalla (kartta) puolen seitsemän aikaan. Nostin kanootin auton katolta, pakkasin tavarat kyytiin ja lähdin vesille seitsemän aikaan.
Järven pohjoispuolella kohoaa Saahkarinvaara, Hiienvaara, Oinasvaara, jne.
Kymmenen jälkeen pysähdyin Lammassaareen keittämään kahvit ja syömään hieman välipalaa. Saaressa oli kaksi miestä veneellä rantautuneena. Vapojen määrästä pääteltynä olivat kalastusreissulla. Multavieremässä oli toinen vene, oletettavasti samoilla asioilla.
Lammassaaressa nostin kanootin ja tavarat harjun toiselle puolelle saaren sisällä olevalle Valkealammelle. Siellä vesi on todella kirkasta ja pohja puhdasta hiekkaa.
Sukeltelin lammen lämpimässä vedessä GoPron kanssa kuvaten veden alla. Harmitti etten muistanut ottaa uimalaseja tai sukellusmaskia mukaan. Ilman niitä ei veden alla nähnyt juuri mitään.
Valkealammen erottaa Koitereesta korkea harju.
Ainut vesiyhteys Koitereeseen on kahden kanootin levyinen puro pienen suon halki.
Puro laskee Mieslahteen jota reunustaa korkeat soraharjut. Aivan upea paikka meloa. Olenpa nähnyt täältä hienoja kuvia alkutalven retkiluistelustakin.
Yöpaikaksi olin valinnut Lammassaaren eteläpäässä olevan Sittolahden. (kartta) Sen hieno hiekkaranta on helppo paikka rantautua myös veneellä. Rannassa on yksi Koitereen virallisista tulipaikoista. Puuhuoltoa ei ole mutta rannalla on runsaasti järveltä huuhtoutunutta puuta kuivamassa.
Otin mukaan poimurin ja muutaman sankon sillä ajatuksella, että täytän ne jos saarten rannoilla on mustikkaa. Kuiva ja helteinen kesä näkyy täälläkin. Sain yöpaikasta kerättyä yhden poimurillisen. Muuten saarten rannat olivat pääosin kuivana kahisevaa jäkäläkangasta.
Punarinta (Erithacus rubecula)
Suruvaippa (Nymphalis antiopa)
Koitere Lammassaaresta luoteeseen
Samasta paikasta näkymä länteen
Ja vielä koilliseen. Etelän suuntaan en ottanut kuvaa kun sieltä paistoi aurinko suoraan vastaan.
Yöpaikan hiekkaranta. Kanootti ja teltta näkyvät rannalla.
Aamulla heräsin 12,5h yöunien jälkeen n. 8.30. Illalla olin mennyt nukkumaan jo klo 20 vaikka ajatus oli kuvata auringonlaskua dronella. Monta huonosti nukuttua yötä otti veronsa enkä jaksanut valvoa yhteentoista illalla. Mutta kyllä oli aamulla mukavan levännyt olo. Rauhallisen aamu-uinnin ja aamukahvien jälkeen pakkasin tavarat kyytiin ja lähdin vesille.
Koska ei ollut kiire minnekään ja sää oli huikean hieno, päätin pysähtyä erääseen saareen pitämään lounas- ja kahvitaukoa. Kymmeniä metrejä jatkuva matala hiekkasärkkä houkutteli kahlaamaan ja kuvaamaan saarta kauempaa.
Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja hiki kihosi auringossa pintaan. Päätin siirtyä saaren varjon puolelle. Siispä kanoottiin ja parin sadan metrin lenkki saaren kärjen ympäri.
Viereisellä saarella pesivä sääksi (Pandion haliaetus) katseli ohi melovaa ukkelia ja lehahti sitten varmuuden vuoksi taivaalle katselemaan lähempää kuka häiritsee. Meloin kaikessa rauhassa ohi ja menin rantaan taukopaikalle. Sääksi laskeutui hetken kuluttua takaisin pesälle. Katselimme toisiamme rauhassa sopivan etäisyyden päästä.
Liotin koko edellisen päivän luottouistintani vedessä saamatta kalaakaan. Tällä samalla vaapulla on joka reissu tullut jotain mutta tällä kertaa ei. Yöpaikasta lähtiessä tapasin pari kalamiestä jotka tarjosivat minulle yhtä kuhaa ruokakalaksi. Eipä siinä tarvinnut kauaa houkutella kun kala oli kylmälaukussa.
Taukopaikalla leikkasin kalasta siistit ruodottomat fileet ja paistoin ne pannulla voissa.
Lopulta oli pakko jatkaa matkaa, että ehdin yövuoroon ajoissa. Retuutsalmessa on pieni silta, jonka ali meloin sisään saarten ja lahtien sokkeloon. Viimeinen 5,5km meni mukavasti kapeikkoja meloen.
Koitere antoi taas parastaan. Lämpöä oli +26'-27', vesi 23' ja tuulta 0-2m/s. Reissu oli taas lähes täydellinen pään nollaus. Kahdet päiväunet ja pitkät yöunet, reilu 30km kilometriä melomalla ja järven hiljaisuus tuntuivat sanomattoman hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti