Syyslomalaisten kanssa Kolilla 14.10.15

Kävimme taas runsas pari viikkoa edellisen reissun jälkeen Kolilla. Tällä kertaa mukana oli vieraat Etelä-Suomesta sekä edellisellä reissulla puuttuneet kaksi tytärtäni ja vaimoni. Tällä kertaa kävimme vain Ukko-Kolilla ja Akka-Kolilla.

Ruska oli jopa hienompi kuin edellisellä reissulla syyskuussa. Tällä kertaa koivut olivat täysin keltaisia. 2.-3.10 puhaltanut Valio-myrsky oli riipinyt osan lehdistä pois mutta siitä huolimatta värit olivat hienot. Syksy on ollut huikean hieno sään ja valon puolesta. Valokuvaaminen on ollut muutamia pilvisiä päiviä lukuunottamatta mukavaa ja lopputuloskin pääosin silmää miellyttävää.

 Parkkipaikalta nousimme kiskohissillä ylös luontokeskuksen pihaan.

 Luontokeskus Ukko

 Ukko-Kolin huippu on 347,5m mpy.

 Maisemaa luoteeseen Akka-Kolin ja Ukko-Kolin väliseltä polulta.

Tykkylumi ja myrskytuulet katkovat puita Kolin rinteillä. Kansallispuistossa kaatuneet puut lahoavat niille sijoilleen.

 Juurakkoon on upotettu pianon viritystapit ja kielet.

 Yleisö on korva kiinni juurakossa. Uskomatonta kuinka voimakkaasti juurakko johtaa ääntä.

 Palasimme kiskohissillä takaisin parkkipaikalle.

 Maisemien katselun jälkeen ajoimme Likolahteen makkaranpaistoon.

Lapset kiipeilivät nuotiopaikalla olevan korkean siirtolohkareen päälle.

 Laskeva aurinko antoi ruskan värjäämälle koivikolle upean valon.

Likolahdessa on lapsiystävällinen loiva hiekkaranta. Rannasta ei tullut otettua yhtään kunnon kuvaa, josta näkisi hienon hiekkapohjan. Tänne pitää tulla ensi kesänä uimaan ja viettämään kesäpäivää.

Aurinko alkoi painua vaarojen taakse ja oli aika suunnata kotiin lämmittämään saunaa. Likolahdesta ajoimme Rantatietä Ahveniselle ja sieltä edelleen Joensuuhun. Rantatie kulkee Kolin vaarojen alapuolella Pielisen rannassa. Monin paikoin toisella puolella tietä on lähes pystysuora kymmenien metrin korkuinen kallio ja toisella puolella upea maisema järvelle.