Yhden melan tarina- syysmelonta Kolovedellä

Pari vuotta sitten tein kummitytölleni synttärilahjaksi puisen tuplamutkamelan. Vaimoni teki melan mukaan lahjakortin "oikeuttaa melontaretkeen kummisetän kanssa". Olimme kaikki unohtaneet koko lahjakortin kunnes kummityttö löysi lahjakortin siivouksen yhteydessä. Sain viestin ja kysymyksen milloin sen voi lunastaa. Lupasin, että tänä vuonna vielä. Kuten tavallista, kalenteri on aina melko täynnä ja piti tarkkaan miettiä milloin on aikaa lähteä parin yön reissulle. Lopulta ajankohdaksi sovittiin 13.-15.9. ja paikaksi Koloveden kansallispuisto.

 

Mukaan lähti oma tyttäreni, kummityttöni ja hänen poikaystävänsä. 

 

 

Lähdimme melomaan Kirkkorannasta pohjoiseen kohti Vaajasalon pohjoispäätä kohti. Tarkoituksena oli kiertää Vaajasalon saari vastapäivään kahden yön taktiikalla.

 

 

 

 

Kolovedellä on tuhansia vuosia vanhoja kalliomaalauksia. Niistä Ukonvuoren maalaukset ovat helposti saavutettavissa. Maalaus näkyy melko heikosti mutta sen löytää kuitenkin kun kaiteisiin on tehty nuolet osoittamaan oikeaan suuntaan. Kuvankäsittelyssä vahvistin punaista väriä, että "ukkeli" näkyy paremmin.

 

Perjantaina sää oli lämmin mutta epävakaa. Pienet sadekuurot kulkivat meidän yli useamman kerran mutta parinkymmenen asteen lämmössä ne eivät juuri haitanneet.

Yön vietimme Syväniemen leiripaikalla. Saaressa on kaksi leiripaikkaa, toinen pohjoispäässä ja toinen eteläpäässä. Ensimmäisen päivän melontamatka oli n. 15km.

Aamu valkeni kirkkaana ja lämpimänä. Aamupalan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa kohti Vaajasalon eteläpään leiripaikkaa. Päivän melontamatka oli vain 10km, joten kiirettä meillä ei varsinaisesti ollut.

Etsi kuvasta kanootti.

Tämä oli minulle kolmas kerta Kolovedellä, muille ensimmäinen. Nämä upeat kalliot ihastuttavat joka kerta.

Iltapäivällä aurinko paistoi osin pilviharson läpi ja lämpötila kohosi reilusti yli 20 asteen. Otin riipparissa päiväunet ja menin sen jälkeen uimaan. Upea syyskuun puolivälin sää.

Hyvä ruoka on olennainen osa reissuja. Tällä kertaa tein taas pannupitsaa. Ihan täydellisesti se ei onnistunut mutta kuitenkin syötyä.

Heräsin aamulla sateen ropinaan tarppikankaassa. Kuuntelin sitä kunnes se vaimeni. Nopeasti riipparin ja makuupussin pakkaus vesitiiviiseen säkkiin ja aamupalan laittoon. Aamupalan aikanakin vettä satoi välillä ihan reippaasti mutta sää poutaantui ennusteesta poiketen ennen liikkeelle lähtöä. Parempi näin. Mukavampi oli meloa pilvisessä mutta poutaisessa säässä kuin kaatosateessa. 

Viimeisen viiden kilometrin melontaan meni vain runsas tunti ja olimme takaisin Kirkkorannassa puolen yhdentoista aikaan. Tavaroiden pakkaus ja kohti Joensuuta. Ehdimme sopivasti purkaa tavarat ja syödä ennen pitkämatkalaisten junan lähtöä.

Mukavan leppoisa reissu. Melontamatkaa tuli kolmen päivän aikana n. 30km. Ehdimme ihastella maisemia, kokkailla rauhassa ruokaa pitkän kaavan mukaan, nukkua joka päivä päiväunet, kalastella ja nauttia kesän viimeisestä lämpimästä viikonlopusta.