Ensimmäiset kokemukset Tamron 24-70mm f/2.8:sta

Hankin uuden linssin kameran nokalle ja malttamattomana odottelin sitä saapuvaksi. Kun lopulta postista tuli ilmoitus paketista, en meinannut pysyä nahoissani. Seuraavava päivänä sää oli sopivan kirkas ja pääsin heti testaamaan linssiä hyvissä olosuhteissa.

Teknisesti objektiivi on jämäkkä ja zoomi hieman uutuuden jäykkä. Ainoastaan vastavalosuoja pitää hieman ääntä kun sitä heiluttaa. Tämä on kuitenkin niin vähäistä, etten pidä sitä häiritsevänä.

Nikonin omiin linsseihin tottuneena AF/MF-nappi sekä vakaajan on/off-nappi ovat hieman pienet eivätkä ainakaan tällä kokemuksella löydy katsomatta. Toisaalta, niitä harvemmin tarvitsee käyttää, joten kyllä niitä ehtii tarvittaessa katsomaan.

Ennen objektiivin hankintaa luin muiden kokemuksia ja vertailuja Nikkor 24-70mm f/2.8:n ja tämän Tamronin vastaavan välillä. Pääosin eroavaisuuksia oli vaikea löytää. Ainoastaan reuna-alueen tarkkuus oli merkittävin ero Nikkorin ja Tamronin välillä. Nikkorissa kuvaa kehuttiin kauttaaltaan teräväksi myös täydellä aukolla mutta toki linssillä on myös tonni enemmän hintaakin. Muuten kokemukset olivat Tamronin osalta vain positiivisia, joten päädyin hankinnassa tähän. Ammattilaisen kokemuksia ja arvioita linssistä voi lukea esim. täältä.

Alla omia kokeilujani Tamron 24-70mm linssillä. Kuten ylläolevan linkin takaa löytyvässä jutussakin mainitaan, jo täydellä linssi piirtää todella terävästi keskialueelta. Pienempiä kohteita kuvatessa reunojen lievä epäterävyys ei haittaa ja siitä pääsee eroon himmentämällä aukkoa pari pykälää. 5.6-aukolla piirto on jo koko kuva-alalta terävää ja moitteen sijaa on vaikea löytää. Pienimmätkin  yksityiskohdat piirtyvät kauniisti kuten tämän hintaluokan linssillä pitääkin.

Kaikki kuvat on valotettu pari pykälää alle ja säädetty samoilla arvoilla LR:ssa. Kamerana oli Nikon D7200. Blogger pakkaa kuvia aika rajusti, joten se on huomioitava kuvia kriittisesti katsellessa. Alkuperäiset kuvat LR:ssa näyttävät terävämmiltä.

 ISO 100, 58mm, f/2.8, 1/320

Savulohikeitto

Mukailin Tomi Björckin savulohikeiton ohjetta ja tein lounaan niistä aineksista mitä kotona sattui olemaan. Kun ruoanlaitto alkaa voilla ja päättyy kermaan, ei lopputulos voi olla kuin hyvää. Huomioitavan arvoinen seikka keittoa valmistaessa: Kala on valmiiksi jo melko suolainen ja tarkkana saa olla ettei lisää keittoon liikaa suolaa.

Kirjolohipilkillä Kantelesärkässä

Kevät tulee kohisten ja sitä mukaa pilkkikausi lähestyy vääjäämättä loppuaan. Tänä vuonna pilkkikausi tuntuu jäävän jopa paria viikkoa lyhyemmäksi kun useimmiten. Usein Pohjois-Karjalan järville pääsee pilkille vielä huhtikuun lopussa ja parhaimmillaan vielä vappunakin. Nyt puuttuvat yöpakkaset sulattavat järvien rantoja ja jäät muuttuvat nopeasti vaarallisen ohuiksi. Pelastuslaitos onkin varoitellut ihmisiä menemästä enää tuntemattomille vesistöille nopeasti heikkenevien jäiden takia.

Kävimme työkavereiden kanssa Kantelesärkässä pilkkimässä kirjolohta. Minulle tämä oli uusi kokemus mutta monet muut olivat konkareita kirjolohen narraamisessa. Verrattuna ahvenpilkkiin, on kirjolohen pilkkiminen jokseenkin erilaista hommaa. Pilkkikisamme voittaja tosin näytti, että taitava pilkkimies saa kirjolohetkin omilla erityisillä tempuillaan houkuteltua syöttiin. Itselläni oli vaihtoehtoina pieni lusikkauistin, tasapainopilkki sekä Mutu leech. Muutamaa pientä nykäisyä lukuunottamatta en saanut mitään.

Melontakauden avaus Porvoonjoella 2.4.2016

Veljeni ehdotti viime talvena, että avaisimmeko melontakauden Porvoonjoella heti jäiden lähdön jälkeen. Minua ei ollut kovin vaikea houkutella mukaan. Täällä Pohjois-Karjalassa on vielä järvissä paksut jäät, joet virtapaikkoja lukuunottamatta jäässä ja maassa lunta lähes puoli metriä. Hiihtokelit ja pilkkikelit siis parhaimmillaan. Melojan mieli tekee silti vesille ja kuohuvaan veteen.

Laukaan Hitonhaudan jääputoukset

Olimme vaimoni kanssa lomareissulla Keski-Suomessa pidennetyn viikonlopun verran. Ennen reissua mietimme mahdollisia päiväretkikohteita, jotka olisivat saavutettavissa kohtuullisesti myös talvella. Luonnollisesti auraamattomat metsätiet rajoittavat aika paljon kohteen valintaa.

Edellisenä viikonlopuna meillä oli Retkipaikan kirjoittajien tapaaminen, jossa muutamat kaverit näyttivät kuvia Laukaan Hitonhaudan jääputouksista. Paikka näytti niin mielenkiintoiselta, että ehdotin paikkaa vaimolleni. Retkipaikkaan 2013 kirjoitetun jutun Hitonhaudasta (engl. Devil's tomb) voit lukea täältä. 

Valoltaan paikka olisi paras varhain aamupäivällä, jolloin kaakko-luode-suuntaiseen rotkoon paistaa aurinko. Kaukaa on kuitenkin pitkä matka ja ehdimme paikalle vasta yhdentoista jälkeen. Onneksi lähes pilvetön taivas antoi valoa kohtuullisesti eikä valokuvaamisen kanssa ollut suurempia ongelmia.

Revontulien kuvausreissulla hyvää kannattaa odottaa

Alkuvuosi on ollut revontulien kuvauksen kannalta erityisen huono ainakin täällä Pohjois-Karjalassa. Tammikuun kirkkaiden pakkasöiden aikana taivas pysyi pimeänä, eikä auringon aktiivisuutta ollut juuri havaittaissa. Pohjoisessa toki oli nähtävissä revontulia mutta jo täällä maan keskiosissa ne jäivät jo horisontin taakse piiloon.

Helmikuussa taivas oli pääosan kuukaudesta pilvessä ja lähes joka päivä satoi lunta. Ne muutamat koronan purkaukset kohti maata jäivät leimuamaan pilvien taakse. Kirkkaimmat tulet kuvattiin pari viikkoa sitten jopa Hollannissa asti. Yllättäen täällä lähes koko Suomi oli paksun pilven peitossa ja taivaalta tuli lunta.

Suurin osa varmaan muistaa viime keväänä 17.3. olleet revontulet? Ne olivat kirkkaimmat moneen vuoteen. Myös nyt kuun puolivälissä ennusteet alkoivat näyttää lupaavia lukemia. Sääennuste lupaili tiistai-illaksi pilvetöntä taivasta, revontuliennusteet kasvavaa aurinkotuulen nopeutta ja magneettikentän kääntymistä miinukselle. Oli siis varsin hyvät mahdollisuudet illalla nähdä taivas tulessa.

Iltavuoron jälkeen pakkasin kiireesti kamerarepun ja jalustan autoon ja ajoin työpaikalta muutaman kilometrin päähän suuren peltoaukean laitaan. Paikka on sikäli hyvä, että missään suunnassa eivät katuvalot häiritse, kuvauspaikka on hieman korkeammalla rinteessä ja aukeaa riittää toista kilometriä. Ainut huonopuoli on maiseman yksitoikkoisuus. Mitään taiteellisia kuvauksia on turha kuvitella.

Kymmenen aikaan näkyi hetken aikaa loimotusta mutta en ehtinyt siihen näytäntöön kuin viimeisen minuutin ajaksi. Kiireissäni unohdin säätää kameran tarkennuksen äärettömään ja molemmista kahdesta valotetusta ruudusta tuli epätarkkoja.

 

Pöllöretkellä lasten kanssa

Vaimo lähti viettämään iltaa kavereidensa kanssa, joten me päätimme lähteä lasten kanssa luontoon. Nyt kun eletään parasta pöllöjen soidinaikaa, lähdimme Kalliojärvelle toiveissa kuunnella taas pöllöjä.

Lähdimme kotoa hieman ennen kuutta. Oman mielenrauhan takaamiseksi päätin kiertää laavulle järven toista rantaa ja välttää näin kävelyn 20m pystysuorien kallioseinämien reunalla. Tiesin, että järven ympäri on kävelty koko talven ja polku on kovaksi tallautunut ja suhteellisen helppo kävellä. Viime aikojen lumisateiden jälkeen polkua oli kuitenkin melko vähän käytetty ja käveleminen oli pienemmille lapsille jokseenkin haastavaa.