JR-27-vaellusahkio "Koita"

Muutama vuosi sitten kävin veljieni kanssa talvivaelluksen Patvinsuon kansallispuistossa. Otin reissulle lainaan työkaveriltani kaksi ahkiota, jotka hän oli tehnyt netistä löytyvien JR-27-ahkion ohjeiden mukaan.

Totesin silloin ahkion käyttökelpoiseksi myös raskaalla kuormalla ja suunnittelin tekeväni itselleni samanlaisen.

Syksyllä mietin tulevan talven askarteluja ja päätin lopultakin tehdä ahkion. Kerroin kaverilleni suunnitelmasta ja hän ehdotti, että tekisimme yhdessä molemmille omat. Lopulta ahkioita tuli kolme lähes samalla muotilla.

Puutavaraa löytyi kotoa rakentamisen jäljiltä ja höylällä ne saatiin mittaan 15x150.

Kovalevystä tehtiin muotti, jolla piirrettiin kylkilaudan muoto. 

Lauta sahattiin muotoon kuviosahalla ja viimeisteltiin hiomalla sahareuna siistiksi.

Laudan alareuna höylättiin 15 asteen kulmaan, jolloin kylkiin saatiin kallistusta. Luonnollisesti päädyt sahattiin myös 15 asteen kulmaan.

 Rungot kasattiin liiman ja ruuvien kanssa.

Käsittelin kaksi ahkiota terva-vernissa-havupuutärpätti-seoksella. Seos imeytyy hyvin puuhun ja kulumien korjaaminen jälkikäteen on helppoa.

Pohjat kiinnitettiin etu- ja takareunasta wronic-ruuveilla ja Sika Bond-liimalla. Reunoilta pohjalevy naulattiin viimeistelynaulaimella muutasta paikasta kiinni, jolloin jalasten laittaminen oli helpompaa. 

 

Pohjalevyn leikkaaminen reunojen mittaan oli helpointa "japsi-sahalla".

  Viimeistely oli helppo tehdä pienellä höylällä.

Jalasten etureunan ruuvit laitettiin 10cm välein ja keskeltä 20cm välein. Kannat senkattiin n. 5mm  syvyyteen.

Vaimoni ompeli ahkioihin 50cm leveät kankaat vedenpitävästä ohuesta kankaasta, jotka niitattiin reunoihin kiinni.

Kylkilautojen reikiin pujotettiin n. 2,5m 6mm:n kumiköyttä. Toisen puolen lenkkeihin laitettiin puukapulat, joilla lenkit pysyvät toisissaan kiinni.

Aisoja varten ahkion kylkiin pultattiin 30cm pätkä kangasvahvistettua kumiletkua. Aisat ovat 2m pitkiä ja 15mm paksua Excel-putkea.

Vetovyön tein jo muutama vuosi sitten Varustelekasta ostamallani Bundeswehrin taisteluvyöstä ruuvaamalla 30cm pätkät letkua kiinni vyöhön. 

Koska JR-27 on yleisnimitys ahkiomallille ja jokainen ahkio tekijänsä näköinen yksilö se kuuluu nimetä. Oma ahkioni sai nimen "Koita" Ilomantsissa virtaavan erämaajoen mukaan. 

Edit: Viimeisimpien ahkioiden rakennusjutun ja videon rakentamisesta löydät täältä.

Kuhaa juustokastikkeessa

Nyt kun verkkokalastuskausi on parhaillaan menossa pistän jakoon hyväksi koetun reseptin. Kuvat ovat muutaman vuoden vanhoja ja kännykällä otettuja ja laatu on sen mukainen.

Testissä Light my Fire Swedish FireSteel® Army-tulukset

Vaimoni ehdotuksesta hankin Light my Fire Swedish FireSteel® Army-tulukset testattavaksi.
Valmistaja lupaa Army-tuluksilla jopa 12 000 raapaisua ja toimintavarmuuden kelissä kuin kelissä.
Kipinäraudalla puikkoa raapaistaessa saadaan 3000 asteen kuumuudella palavia magnesiumkipinöitä, jotka sytyttävät herkästi palavan materiaalin. Puikosta voi myös vuolla pientä lastua sytykkeeksi.

Erätarinoita osa 1: Täpläkylki

Viljo Lampi. Se oli vanhan miehen nimi. Hän asui yksin mökissään Kivivaaran kylällä keskellä riistarikkaita salomaita. Siellä Viljo oli asunut jo pienestä pojasta lähtien samassa talossa.
Hän muisti ajat jolloin hevosella ajettiin tukkia metsästä ja joet oli perattu kivistä puhtaiksi uittoa varten. Siellä hänkin oli ollut nuorena miehenä hankkimassa leipäänsä. Nyt ikää oli 74 vuotta ja metsätyöt olivat jääneet nuoremmille.

Täysikuu 5.1.2015

Kävin kaverini kanssa taas kerran iltayöllä palelemassa ja odottelemassa revontulia. Pakkasta oli -20 astetta ja lisäksi järven rannalla jäätävä viima. Revontulia ei näkynyt niin kuvattiin sitten kuuta. Parin tunnin seisomisen jälkeen alkoi vilu hiipiä taki sisään ja oli aika lähteä kotiin. FMI:n mukaan kahden aikaan aamuyöllä oli ollut näkyvissä revontulia mutta olin jo silloin nukkumassa.

Pakkasta ja kuuraa 28.12.2014

Lähdin sunnuntaina töihin vähän aikaisemmin ja otin kameran mukaan, koska sää oli aurinkoinen ja pakkasta -19'. Matkan varrella pysähdyin muutamassa paikassa Kiihtelysvaaran ja Tohmajärven välillä ja otin joitakin kuvia kuuraisesta maisemasta.

Haavanhoitoa pihkalla

Usein vaelluksilla ja melontareissuilla jalat kokevat kovia oltuaan pitkään kosteana vaelluskengissä tai neopreenikengissä. Jalkoihin saattaa tulla haavaumia, jotka pahimmillaan voivat olla niin kipeitä, että käveleminen on tuskallista. Itselläni on usein ongelma varsinkin vasemman jalan kanssa, josta päkiän iho haavautuu. Olen kokeillut monenlaisia voiteita mutta mikään ei auta kovin kauaa. Apteekista saa pihkasalvaa, jonka pitäisi auttaa mutta eipä sekään kovin hyvin tehonnut. Muutamia vuosia sitten kokeilin ottaa kuusesta pehmeätä valuvaa pihkaa ja laitoin sitä haavaumiin. Se auttoi ja voin suositella sitä muillekin. Yleensä haavat parantuvat muutamassa päivässä ja kipu häviää jo alle puoli tuntia pihkan laittamisesta.

Ensin pihkaa haavat täyteen ja kestävä kangaslaastari päälle suojaksi. Laastarit saavat olla jalassa niin kauan kun ne pysyvät eli yleensä useamman päivän. Pihkaa ei tarvitse ottaa pois vaan se rapisee kuivuessaan pois.

Kesällä on helppo löytää pehmeätä valuvaa pihkaa kuusten rungoista mutta näin talvella se on yleensä jäätynyttä ja kovettunutta. Sekin toimii kun vähän lämmittää ja sitten hieroo sormella sitä haavoihin niin paljon kun sitä saa pysymään.

Pihkan teho perustuu sen kykyyn hillitä bakteerien kasvua, ja tämä puolestaan selittyy pitkälti sen sisältämillä hartsihapoilla. Luonnonpihkassa on myös lignaaneja, kasvipohjaisia hormoneja, jotka edistävät solujen uusiutumista ja nopeuttavat haavojen paranemista.  

Sairaanhoitajaopiskelija Henna Aho on tehnyt opinnäytetyönsä pihkan ja hunajan käytöstä haavanhoidossa ja tutkimuksen voi lukea täältä.