keskiviikko 16. helmikuuta 2022

Minusta tuli rengastaja

Oman lintuharrastukseni varsinaista alkamista en osaa sanoa. Olen liikkunut luonnossa koko ikäni ja tarkkaillut sitä. Jossain vaiheessa aikuisiällä minua alkoi harmittaa, etten tunnistanut luonnossa liikkuessa kuin tavallisimpia lintuja. Siispä aloin opetella niitä. Vähitellen niiden tavallisten lisäksi alkoi tulla tutuksi myös muita lajeja. 

21-vuotiaana suoritin metsästyskortin ja siihen piti opetella tunnistamaan kohtuullinen määrä lintuja. Metsästäjätutkinnossa tosin kysyttiin pelkästään riistalintuja mutta osasin hyvän määrän myös muita kun riistalintuja.

Vähitellen aloin opetella tunnistamaan myös lintuja äänen perusteella sekä samalla tuli vähitellen tutuksi myös niiden latinankieliset tieteelliset nimet.

Nuorena poikana pidin rengastajia lähes yli-ihmisinä, jotka tietävät linnuista kaiken. Tätä mielikuvaa piti yllä tieto vaikeasta rengastustentistä, jossa piti tunnistaa kaikki linnut. Osin hieman virheellisen tiedon perusteella luulin tunnistamisen tapahtuvat vain linnun siivestä. Ei tämä toki ihan tuulesta temmattua ollut. Rengastustenttiin ja sen suorittamiseen palataan vähän myöhemmin.

Ajatus linnuista ja rengastamisesta jäi kuitenkin kiinnostamaan vaikka se ei ollut mielessä koko aikaa. Lopulta pienen sattumankin kautta pääsin mukaan rengastamaan. Tarina meni näin:

Elettiin kesää 2017. Naapurini innokas lintumies Timo kertoi, että heidän pihapöntössä pesii helmipöllö ja hänen tuttu rengastaja oli tulossa rengastamaan ne. Muistaakseni olin tuolloin töissä enkä päässyt katsomaan tapahtumaa. Asia jäi sen verran harmittamaan, että pyysin naapuriani kertomaan jos hänen tuttavansa oli tulossa uudelleen rengastamaan seuraavaa pesintää.

Meni vuoden päivät kunnes Timo soitti minulle. Hän, edellä mainittu tuttavansa ja tämän poika Ilari olivat lähdössä Rääkkylään rengastamaan eräässä pihapiirissä pesivää viirupöllöpoikuetta. Timo kysyi haluaisinko lähteä mukaan. Minua ei tarvinnut kauaa houkutella. Siispä lähdimme matkaan.

 Viirupöllö (Strix uralensis)

Emo iski pari kertaa rengastajan hanskoihin mutta sitä ei lopulta saatu kiinni. Se jäi läheiseen puuhun ja katseli meitä ja rengastamista oksalta nokkaansa välillä varoittavasti naksutellen. Ilari rengasti viirupöllön poikaset meidän muiden katsellessa vieressä. Reissun päätteeksi kysyin jos mukaan pääsisi toisenkin kerran. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja ajattelin kysellä myöhemmin uudelleen. 

Loppukesän kaikki vapaa-aika meni rimakanoottia rakentaessa ja soittaminen jäi. Niin se jäi myös kesällä 2019. Kuva-albumeita selatessa huomasin, että teimme pitkän lomamatkan asuntovaunulla juuri parhaaseen rengastusaikaan. Liekö tämä ollut syynä, että ajatus oli muussa kuin rengastamisessa? Ahkerasti olen kuitenkin albumin mukaan lintuja lomareissullakin kuvannut.

 Sarvipöllö (Asio otus)

Tuli kesä 2020. Olin jälleen kerran iltamyöhällä kuvaamassa sarvipöllöjä läheisellä pellolla. Pöllön tehdessä kaarroksiaan pellon ympärillä kuulin kuinka poikaset kerjäsivät ruokaa pellon toisella puolella metsikössä. Tyynessä kesäillassa keinun vinkumista muistuttava kerjuuääni kuuluu kauas. Laitoin Ilarille viestin olisiko mielenkiintoa tulla etsimään poikaset ja rengastamaan ne. 

Pari päivää myöhemmin Ilari tuli tyttöystävänsä Ingan kanssa meille. Ensin kävimme rengastamassa laavulta mustarastaan poikaset, sen jälkeen menimme etsimään pöllön poikasia. Ne löytyivätki mutta olivat jo lentokykyisiä ja lensivät karkuun meitä. Ne jäivät sillä kertaa rengastamatta.

 Käpytikka (Dendrocopos major)

Sen sijaan löysimme läheltä tikan pesän ja rengastimme käpytikan poikueen. Siinä on omat niksinsä miten poikaset saadaan ulos paksuun puuhun tehdystä kolosta. Avuksi tarvitaan erityisiä työkaluja sekä puhelimeen yhdistetty letkukamera eli fiberoskooppi.


 Tuulihaukan poikasia (Falco tinnunculus)

Vielä päivän päätteeksi kävimme rengastamassa yhden tuulihaukan pöntön pesinnän kotini lähellä. Tämän pöntön pesintää olin seurannut pitkin kevättä ja tiesin siellä olevan monen tyhjän vuoden jälkeen poikasia. Tämä touhukkaan päivän jälkeen kävimme yhdessä monta kertaa kiertämässä muitakin pesiä. Pääsin rengastamaan ensimmäiset poikaset itsekin. Kesän aikana rengastuksia kertyi melko hyvä määrä ja se alkoi vähitellen sujua rutiinilla.

Sarvipöllö (Asio otus)

Tuli kesä 2021. Jälleen iltamyöhään kiertelimme etsien ja rengastaen pöllöjä. Etsimme huuhkajan pesiä, sarvipöllöjen pesiä, viirupöllöjen pesiä ja lapinpöllöjen pesiä. Lisäksi kiertelin omia pönttöjä ja tiedossa olevia haukkojen pesiä tarkastaen pesintöjä. Pöllöjen pesintä oli jälleen melkoisen huonoa. Syitä oli monia: Paksu lumikerros vaikeutti saalistusta pesinnän aloitusaikaan eikä myyrätilannekaan ollut kovin hyvä.


Lapinpöllö (Strix nebulosa)

Tuulihaukkojen (Falco tinnunculus) pesintä sen sijaan onnistui hyvin ja poikueet olivat isoja. Kuvassa +2kv koiras ja uutuuttaan kiiltelevä alumiinirengas.




Syksyllä pääsimme rengastamaan vaeltavia helmipöllöjä verkolla. Pyydystäminen tapahtuu niin, että illan pimentyessä aukealle paikalle viritetään tätä tarkoitusta varten tehtyjä lintuverkkoja. Sen jälkeen verkkojen viereen laitetaan kaiutin, josta soitetaan pöllön kutsuääntä. Puolen tunnin välein verkot käydään tarkastamassa ja niihin takertuneet linnut otetaan irti. Rengastamisen, mittaamisen ja punnitsemisen jälkeen ne lasketaan vapaaksi.


 Helmipöllö (Aegolius funereus). 

Söpöydestään huolimatta pöllöt ovat petoja ja niillä on saalistamiseen soveltuvat jalat neulan terävine kynsineen. Varomaton linnun käsittely kostautuu ja silmänräpäyksessä sormeen uppoaa teräviä kynsiä ja lukittautuen siihen. Irti repiminen ei ole vaihtoehto vaan on odotettava linnun laskevan itse irti. 

 Helmipöllöjen pönttöjä

Pönttöjen tekeminen ja niiden vieminen on  osa lintuharrastusta. Ensimmäiset pöntöt tiaisille ja siepoille laitoin kotini ympäristöön kun olimme rakentaneet talon 2006. Nyt muutaman vuoden aikana olen tehnyt ja vienyt yli 30 pönttöä varpuspöllöille, helmipöllöille, lehtopöllöille, viirupöllöille ja lapinpöllöille. Ohjeet ja mitat eri lajien pönttöihin löytyvät Birdlife Suomen sivulta (linkki).

 Tuulihaukan pönttö

Lisäksi olen tehnyt muutamia pönttöjä tuulihaukoille. Niitä on tarkoitus lisätä tulevien vuosien aikana reilusti lisää. 

2020 marraskuussa teimme kaverini kanssa yhden tekopesän sääksille. Se on koon puolesta sen kokoinen, että siihen mahtuisi pesimään myös kotka jos se kelpuuttaa sen.

Vuoden 2021 viimeiset pöntöt vein marraskuussa kun lunta tuli jo taivaan täydeltä. Autolla liikkuminen oli jo paikoin melkoisen haastavaa kun käytössä on vain etuvetoinen pikkuauto. Pari pönttöä jäi laittamatta kun ei enää päässyt autolla liikkumaan. Ilahduttavaa on se, että kaikki maanomistajat ovat antaneet luvan pönttöjen laittoon. Yksi metsäyhtiön edustaja sanoikin, että jokainen pesivä pöllöpari säästää monta hehtaaria taimikkoa kun syövät myyriä sieltä pois.

 

Sitten siihen rengastustenttiin:

Vähitellen Ilarin ja Ingan kannustuksesta aloin uskoa itseeni ja ilmoittauduin yliopistolla pidettävään rengastustenttiin. Tenttejä on eri tasoisia ja niiden perusteella voi hakea erilaisia rengastuslupia. Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen sivuilta löytyy hyvä ja tiivis tietopaketti kuinka pääsee rengastajaksi (linkki).

Alkoi lajituntemuksen loppuhionta. Vapaapäivä toisensa jälkeen ajoin yliopiston biologian laitokselle ja tutkin tarkkaan vitriineissä olevia täytettyjä lintuja tai menin luokkaan missä säilytetään pelkkiä linnun näytenahkoja.

Opettelin käytännössä tunnistamaan pieniä eroja lintujen välillä. Toki tiesin niitä kirjasta luettuna mutta eri asia on huomata ne kädessä olevasta linnusta. Opettelin mm. mitä eroa on niittykirvisellä ja metsäkirvisellä, miten tunnistan isokäpylinnun ja pikkukäpylinnun, jne.


Olin menossa peruslintutenttiin, jossa kysytään Suomessa pesiviä lajeja sekä merkittävimpiä läpimuuttajia. Tentissä voi olla mikä tahansa laji, kumpi vain sukupuoli, nuoren linnun höyhenpuku tai juhlapukuisen koiraan höyhenpuku. Suomessa pesii noin 240 lajia. Siihen kun lisätään läpimuuttajat sekä em. erilaiset höyhenpuvut, erilaisia tunnistettavia höyhenpukuja kertyy yli 500. Peruslintutentti on ensimmäinen ja helpoin pidettävistä tenteistä. Seuraavissa vaikeammissa tenteissä linnusta pitää pystyä määrittelemään lajin lisäksi mm. sukupuoli ja ikä.

Ylemmässä kuvassa sekä tässä alemmassa on samat linnut. Tunnistatko?

Siinä ovat metsäkirvinen (Anthus trivialis) sekä pajusirkku (Emberiza schoeniclus).

Tentissä on vastaavan näköisiä nahkoja 30 näytettä. Yhtä näytettä on aikaa katsoa 2min. Tentistä ei kerätä pisteitä vaan vältellään virhepisteitä. Tyhjästä vastauksesta saa -3p ja väärästä -6p. Hyväksytyssä tentissä saa olla yleensä -12p. Tietyn rajoitetun luvan muutamalle lajille voi saada myös vähän korkeammalla virhepistemäärällä jos hakemuksessa esittää riittävän perusteellisen rengastussuunnitelman sekä muut asiat kuten opettajan todistus puoltavat luvan myöntämistä.

Omaan tenttitulokseeni en ollut tyytyväinen mutta se meni kuitenkin sen verran hyvin, että sain jättää uuden rangastuslupahakemuksen Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimistoon.

Vuoden vaihteen jälkeen hakemus lähti rengastustoimistosta hyväksyttynä viranomaiskäsittelyyn. Suomessa Varsinais-Suomen ELY-keskus on viranomainen, joka myöntää rengastajille poikkeusluvan luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen lintujen pyydystämiseen ja käsittelyyn. Tammikuun lopussa sain hyväksytyn lupapäätöksen ja minusta tuli rengastaja. Tästä eteenpäin saan rengastaa luvassa mainittuja lajeja itsenäisesti. Kesällä 2022 harjoittelen vielä lisää isojen pöllöjen kanssa ja loppuvuodesta haen laajennusta lupaan. Tarkoituksena on saada rajoitetun R-luvan tilalle petolintulupa eli H-lupa, jolla saa rengastaa kaikkia haukkoja ja pöllöjä.

 Varpuspöllö (Glaucidium passerinum)

Mikä ilon ja onnen päivä! Jos nuorempana olinkin pitänyt rengastajia ihmeellisinä tietomiehinä ja -naisina, se käsitys karisi kun huomasin olevani yksi heistä. Suomessa on rengastajia hieman yli 600. Sain liittyä osaksi pientä mutta hienoa ja tärkeää joukkoa tekemään tieteellistä tutkimustyötä.


Opiskelu ei kuitenkaan päättynyt tähän. Tähänkin saakka olen istunut illat nenä kiinni oppikirjoissa ja päntännyt päähäni lintujen anatomiaa, opiskellut niiden sulkasatoa ja elämää yleensäkin. 

Tästä matka jatkuu kohti uutta ihmeellistä maailmaa. Vähitellen opettelen lisää ja lisää aiheesta, ja ehkä joskus voin vielä sanoa osaavani tämän hyvin. Ehkäpä minun pitää vielä istua muutamia vuosia yliopistolla opiskelemassa ennenkuin tiedän riittävästi. Koskaan en kuitenkaan tule valmiiksi.

2 kommenttia: