Teeren soidin on yhtä pulinaa

Tänä vuonna panostin aiempaa enemmän teeren soitimeen kuvaamiseen. Aiemmin kuvaaminen on ollut vähän sellaista "käyn jossain jos ehdin". Paikkoja on ollut monta mutta en ole mihinkään panostanut kunnolla. Kuvien laatukin on ollut sen mukaista. Nyt löysin työkaverini vinkistä hyvän pienen suon missä linnut tulevat lähelle. Kävinkin siellä tiedustelemassa lintujen sijaintia eräänä huhtikuun aamuna. Näytti hyvältä: Linnut olivat pitkulaisen ja kapean suon keskivaiheilla soimassa. Kävinkin muutaman päivän päästä laittamassa sinne teltan ja asetuin väijyyn.

Ensimmäisenä aamuna linnut ujostelivat telttaa mikä on hyvin luonnollista. Ne soivat puissa suon reunoilla ja laskeutuivat maahan kauempana teltasta. Sinä aamuna sain otettua kuvia vain puissa soivista linnuista.

Niinkuin varmaan monella muullakin, työ haittaa hyviä harrastuksia. Pakko oli välillä olla töissä ja teltta sai olla rauhassa. Toisaalta se on vain positiivista koska paikallaan oleva teltta tulee normaaliksi osana ympäristöä eivätkä linnut enää välitä siitä mitään.

Muutaman työpäivän jälkeen koitti taas vapaapäivä ja heräsin klo 3.00. Aamupalan jälkeen suunnistin kojulle ja jatkoin unia teltassa. Hieman ennen auringonnousua heräsin siihen kun teeret laskeutuivat suolle ja aloittivat rytmikkään pulinan. Jos joku ei ole kokenut sitä ennen lähietäisyydeltä, suosittelen. Ääni on voimakas, rytmikäs ja jotenkin huumaava. On uskomatonta miten niin moni lintu voi soida tarkalleen samaan rytmiin.

Tämmöiset aamut toistuivat kaikkina mahdollisina vapaapäivinä. Toki aikaiset heräämiset verottavat enkä ihan jokaisena vapaana aamuna jaksanut tai muuten voinut lähteä. Joinain aamuina oli pilvistä ja lumisateista eikä kunnollisia kuvia tullut. Keskityinkin silloin lähinnä katselemaan.

Välillä linnut pörhistelivät toisilleen ja yrittivät olla mahdollisimman suuria. Parhaat taistelut jäivät harmittavasti puiden ja pensaiden taakse enkä saanut niistä kunnon kuvia.

Viimein eräänä aamuna soitimelle ilmestyivät naarasteeret. Ne hiippailivat pitkin suota kukkojen yrittäessä kosiskella niitä. Kiinnostus lienee molemminpuolista vaikka mitään merkittävää ei vielä tapahtunutkaan.

Lopulta reilu viikko ennen vappua purin teltan pois ja aloin valmistella metson soitimelle siirtymistä. Teerien soidin oli parina päivänä jotenkin vaisua ja ajattelin sen hiljenevän. Ehkä kyseessä oli kuitenkin vain tilapäinen hiljaisuus. Yksi asiaan paremmin vihkiytynyt kaverini kertoi että teerien pariutuminen tapahtuu vasta keskimäärin viikko vapusta, joten sen puoleen ei olisi ollut vielä mitään kiirettä pois. Metson soitimen kuvaaminenkin meni lopulta miten meni. Jälkiviisaana voisi sanoa että ehkä olisi kannattanut pysyä teeren soitimella eikä yrittääkään metsolaan. Se on kuitenkin toisen tarinan aihe ja palaan siihen myöhemmin.