Keväällä 2018 Päivi Koihu Adventuresista otti yhteyttä ja ehdotti että tulisin heidän vieraakseen Ilomantsin Huhukseen kevään tai syksyn parhaimpaan lintujen muuttoaikaan. Vuosi sitten kevät oli suunniteltu niin täyteen ohjelmaa että päätimme siirtää vierailun tälle keväälle. Ajankohdaksi tarkentui äitienpäiväviikonloppu ja mukaan lähti myös vaimoni Suvi.
Reissua varten Koihu tarjosi meille majoituksen Ilo 107-mökissään, jonne saavuimme perjantaina puolen päivän aikoihin. Vastassa oli Pirkko, yksi Koihun yrittäjistä. Hän toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi ja esitteli paikat. Olipahan tarjolle laitettu myös paikallisia herkkuja ilomantsilaisesta Taukoherkut-leipomosta.
Nälän jo kurniessa vatsassa söimme vähän piirakoita ja asetuimme taloksi.
Panoraamakuvassa avara tupa pääsee oikeuksiinsa. Pieni tiilitakka lämpiää nopeasti ja antaa kevään ja syksyn viileisiin päiviin mukavaa lämpöä. Voihan sitä toki polttaa myös tunnelman takia.
Ruokailun jälkeen sää oli kolea mutta aamun sade oli mennyt ohi. Päätimme lähteä joelle katsomaan näkyisikö siellä elämää.
Jo parin sadan metrin melomisen jälkeen ohi lensi joutsenpariskunta. Nappasin kelin harmaudesta huolimatta muutaman kuvan. Linnut laskeutuivat jollekin monista Koitajoen tulvivista lahdista ja pitivät siellä konserttiaan.
Joensuussa oli koivuissa jo pienet hiirenkorvat avautumassa mutta mitä lähemmäs Ilomantsin Huhusta saavuimme, sitä vähemmän puissa oli vihreää. Koitajoen rannoilla koivuissa ei ollut vielä edes silmuja.
Sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni)
Jokea pitkin meloessa Suvi huomasi puissa suuria lintuja. Ennenkuin ehdin vaihtaa kameraani lintuputken, ne nousivat siivilleen. Jo paljaalla silmällä pystyi sanomaan, että kyseessä on kotkia. Tarkemman lajimäärityksen pystyi sanomaan vasta valokuvasta. Kuvassa on nuori ja vanha merikotka (Haliaeetus albicilla).
Vähitellen sää alkoi kirkastua. Puolen päivän aikaan puhaltanut kylmä tuuli tuntui lämpiävän huomattavasti.
Meloimme kanootilla melko lähellä rantoja toivoen näkevämme lisää lintuja. Vesi oli kuitenkin todella korkealla ja pienemmät saaret sen myötä pääosin veden alla. Samoin kaikki ruovikkoiset kahlaajien suosimat lahdet olivat täysin veden alla. Näin tulvahuipun aikaan kahlaajia näkyikin melko vähän. Parin päivän aikaan näimme kuitenkin mm. taivaanvuohia ja rantasipiä.
Kävimme välillä mökillä syömässä välipalaa ja lähdimme takaisin joelle. Tällä kertaa kanootti vaihtui soutuveneeseen. Kun kyydissä on molempien hyvän henkilöauton hintaiset kameravehkeet, vakaampi kulkupeli tuntui ihan hyvältä vaihtoehdolta. Sen lisäksi Suvi sai kiikaroida rauhassa minun soudellessa hiljakseen vastavirtaa ylöspäin.
Suvin havaittua jotain mielenkiintoista, lopetin soutamisen ja napsin kuvia. Avoimella joella soutajat ovat tosin niin hyvin näkösällä, että eläimet väistävät jo kaukaa. Tässä koitan saada kuvaa saukosta joka ui reilun sadan metrin päästä. Varmaan lajitunnistukseen kuva riitti mutta ei sillä pääpalkintoa vuoden luontokuva-kilpailussa saa.
Taivaanrantaan alkoi ilmestyä tummia pilviä ja sääennusteessa povattu ukkonen näytti lähestyvän. Aloimme vähitellen lasketella alavirtaan kohti mökkiä saunan lämmitykseen ja ruoan laittoon.
Ensimmäinen ukkosrintama meni hieman ohi. Koitin saada salamoista kuvia mutta ne olivat vain väläyksiä pilven sisällä. Vaikka nostin kanootin soutuveneen päälle suojaamaan kameraa, piti lopulta paeta sisälle pitämään sadetta. Kuvaajasta viis mutta tuulen kanssa tuleva vesi kasteli linssin.
Kesken saunomisen kuuntelimme kuinka uusi ukkosrintama lähestyi. Pyyhe lantiolla kävelimme rantaan kuvaamaan salamoita. Ilta oli aivan uskomattoman lämmin. Lämpömittari näytti vielä myöhään illalla +21'.
Lauantai valkeni tyynenä ja poutaisena. Edellisen päivän navakka tuuli haittasi dronen lennättämistä, joten säästin sen huvin suosiolla lauantaiksi. Turha kuluttaa akkuja ja taistella tuulta vastaan. Aamupäivän mukavan pehmeässä valossa nostin dronen 125 metriin ja otin muutamia ilmakuvia Kesonsuon harvinaisesta suotyypistä kermikeitaasta.
Kesonsuo alkoi muodostua jo 9500 vuotta sitten jään perääntyessä. Ensin vetisiin painanteisiin kertyi ravinteikasta ruskosammalturvetta, jonka päälle alkoi vähitellen kerrostua saraturpeita. Vähitellen rahkasammalet valtasivat alaa saroilta ja turvekerros paksuuntui. Nyt suon keskialuetta peittää paikoin 2m paksu rahkaturvekakku.
Suoalueen ytimenä on 1976 rauhoitettu 1400 hehtaarin kokoinen keidassuo. Myöhemmin alueeseen on liitetty yksityisiä luonnonsuojelualueita ja suojellun alueen laajuus on nykyisellään n. 9000 hehtaaria.
Harvinaisen suotyypin lisäksi Kesonsuon ja Koitajoen alue on linnustoltaan kansainvälisestikin merkittävä. Alueella pesivien metsähanhien, kurkien, joutsenten, merikotkien, sääksien ja monien muiden tavallisempien lajien lisäksi Kesonsuolla tiedetään pesivän myös harvinainen muuttohaukka. Koitajoen ja erityisesti Kesonsuon alue onkin keväisen lintubongarin unelma.
Lounaan jälkeen nostimme kanootin auton katolle, siivosimme mökin ja lähdimme suunnistamaan kohti Kesonsuon lintutornia. Paikoin pitkokset olivat 10cm veden alla ja matalavartisilla kengillä sai olla tarkkana.
Suokukka (Andromeda polifolia) alkaa avata kukkia lämpissä auringonpaisteessa.
Lintutornista aukeaa hieno näkymä avaralle suolle. Polulla vastaan tullut lintuharrastaja kertoi nähneensä kurkia vain 50m päässä tornista. Jonkun kerran merikotkat olivat laskeutuneet tornin katolle ja tarkkailleet sieltä ympäristöä miehestä välittämättä.
Meidän havaintomme reilun tunnin ajalta jäivät yhteen sääkseen, yhteen taivaanvuoheen, pariin tilheen, jouhisorsiin, heinäsorsiin, taveihin, telkkiin, kurkiin, joutseniin ja kymmeniin lokkeihin. Tai no, onhan sitä jo noissakin kun lisäksi lasketaan parin päivän aikana kolme havaintoa saukosta, toinen havainto sääksestä, kaksi kotkaa ja lisäksi lukematon määrä muita pienempiä lintuja rannan puissa.
Tällä kertaa hienot luontokuvat jäivät ottamatta mutta sellaistahan se luontokuvaus on. Eläimiä kun ei voi oikein ohjailla eikä käskeä missä niiden pitää olla kuvattavana. Ne joko tulevat kuvattavaksi tai sitten eivät. Yleensä eivät, pitää olla kärsivällinen ja käyttää paljon aikaa saadakseen hyviä kuvia.
Kiitos Koihu Adventures! Meillä oli mukava ja rentouttava miniloma. Mökki oli mahtava ja luonto tarjosi paljon hienoja kokemuksia. Koitajoen ja Kesonsuon alueen äänimaailman täytti tuhansien sammakoiden kurnutus ja lintujen laulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti