Lomareissumme jatkui Ruotsista Tanskaan ja seuraava kohde oli Kaakkois-Tanskassa sijaitseva Møns Klintin luonnonsuojelualue ja sen 128m korkeat kalkkikivikalliot.
Møns Klint on luonnonsuojelualue, jolla vierailee vuosittain 250 000 matkailijaa. Sen totisesti huomasi. Menimme paikalle jo hyvissä ajoin aamupäivällä mutta silti parkkipaikat olivat melko täysiä. Autosta ja pitkästä asuntovaunusta johtuen ajoin linja-autoille tarkoitettuun parkkiin, johon saimmekin melko nopeasti useampia pitkiä asuntoautoja seuraksemme.
Minua vähän ihmetytti tanskalainen tapa, että joka paikassa perittiin erikseen pysäköintimaksu. Møns Klintin parkkipaikalle pääsi automaattipuomista mutta pois päästäkseen piti GeoCenteristä käydä lunastamassa n. 5€:n poletti. Enpä ole törmännyt Suomessa samalaiseen käytäntöön luontokohteissa. Sama asia olisi jos Kolin parkkipaikka olisi maksullinen. Summa ei toki ole suuri mutta 5-7€ pysäköintimaksu esim. pääsylippujen päälle alkoi pitemmän päälle Tanskassa ärsyttää.
Kalliolta valuva kalkkipitoinen vesi sotki rantakivet ja sen kyllä huomasi lapsista. Jokainen oli vyötäröstä alaspäin enemmän tai vähemmän kalkissa. Aluksi koitin vähän varoitella lapsia sotkemasta itseään mutta huomasin sen aika nopeasti turhaksi. Asuntovaunulle päästessä jokaisen jalat piti pestä puhtaaksi ja vaihtaa puhtaat shortsit.
Muuten hienoa kokemusta haittasi rantaan ajautuneen mätänevän levän löyhkä. Pienikin tuulen vire olisi varmaan vähentänyt hajuhaittaa mutta nyt saimme "nauttia" siitä. Rantaa pitkin kävellessä kohti pohjoista levän määrä ja hajukin väheni.
GeoCenterissä olisi ollut näytillä alueen historiaa mutta kuuman päivän väsyttämän porukan takia jätimme sen väliin. Isolle porukalle runsaan 110€:n pääsyliputkin tuntuivat aika kalliilta.
Matkalla 128m korkealle näköalapaikalle eli "kuningattaren tuolille".
Maisemia jyrkänteen korkeimmalta kohdalta.
GeoCenterin pihalta lähtevät
puusillat laskeutuvat ylhäältä kallioiden päältä rantaan.
Kalliojyrkänteiden pituus on 6km. Lähes pystysuorat kalliot laskevat muutaman metrin loivan rantakaistaleen kautta mereen.
Lämpötilan ollessa 31´, kantorinkassa 13kg lapsi ja 4,5l juotavaa, laskeutuminen rantaan ja kiipeäminen ylös sai hien virtaamaan kun saunassa. Taivas oli onneksi ohuen utupilven peitossa mutta lähestyvä ukkonen teki ilman hiostavaksi eikä olematon tuulikaan juuri jäähdyttänyt.
Pehmeät kallioseinät ovat täynnä lintujen koloja. Alueella pesii mm. muuttohaukkoja.
Ranta on muutaman sentin kokoista kiveä ja siinä kävellessä hyvät kengät ovat tarpeen. Vaimoni ja osa lapsista olivat liikkeellä rantasandaaleilla, eikä kävely näyttänyt olevan mitään kovin helppoa. Vaimoni kyllä vakuutteli pärjäävänsä ihan hyvin.
Kerrankin oli rannassa niin
paljon kiviä, että lapset saivat heitellä niitä mereen mielin määrin.
Merivesi on syövyttänyt onkaloita pehmeään kalkkikiveen.
Kalliolta tippuu välillä alas puita eroosion kuluttaessa maan niiden juurten alta. Kalkkipitoinen vesi on värjännyt puunkin valkoiseksi.
Kallioseinää tarkemmin tutkiessa sieltä löytyi erikoisia "kivinauhoja". Täysin eriväriset ja erilaatuiset kivet olivat jääneen kalkkikiven sisään pitkiksi nauhoiksi ja osittain paljastuneet näkyviin eroosion kuluttaessa pehmeää kalkkikiveä.
Erikoisesti haarautumut puu kasvoi portaiden vieressä. En varmaan ole ainut, joka on kuvannut sitä?
Kolmevuotiaan sitkeydellä ensin portaat alas ja sitten takaisin ylös.
Olipas hyvin negatiivinen kokemus. Olen lukenut vain pelkkää hyvää paikasta ja mukavaa on ollut minulla ainakin tähän asti. Miksi vaivaantua kirjoittamaan vain kaikkea kurjuuksia?
VastaaPoista