Kuvauskojun rakentaminen

Tiedätkö miltä tuntuu istua teeren soitimella keväisenä aamuna kun suo sulaa alla ja joka aamu teltta on entistä suuremmassa lammikossa? Niin minäkin. Sen lisäksi aamuyöllä alkaneet unet voivat keskeytyä siihen kun telttapohjan läpi tulvii sulavaa vettä ja kastelee makuupussin. Teltasta näkee ulos lähinnä kuvausaukosta ja siitäkin melko huonosti. Siispä halusin tähän muutoksen.

Aluksi kysyin maanomistajalta luvan. Teltan saa pitää vähän aikaa kerrallaan jokamiehenoikeuksilla mutta kiinteän kuvauskojun viemiseen suolle tarvitaan lupa. Pientä suostuttelua ja karjalaisia puhetaitoja siihen tarvittiin mutta lopulta lupa heltisi.

Seuraavana oli vuorossa tarvikkeiden hankinta. Vanerinpalat tilasin paikallisesta firmasta valmiiksi mittoihin sahattuna. Puutavaran ostin myös paikallisista liikkeistä. Rungossa on 48x198mm painekyllästettyä lankkua ja lisäksi omista varastoista löytynyttä haapalankkua. Lähinnä maata oleva kyllästetty lankku kestää lahoamatta kauan.

Rungon päälle laitoin ruuveilla kiinni 15mm filmivanerin ja siihen pulteilla 48x48mm alajuoksut. Pulteilla siksi, että seinät on myöhemmin helppo irroittaa elementeiksi jos koju pitää siirtää paikasta toiseen kantamalla.

Eristeeksi seiniin, kattoon ja lattiaan laitoin 50mm EPS-levyä. Kätevin levyä oli leikata vannesahalla milloin se oli mittojen puolesta mahdollista. Palat tein mahdollisimman napakaksi ja naputtelin lankun palalla paikalleen. Tässä on lattiassa alapuolella olevat eristeet näkyvissä.

Päätyseinän kuvausaukko ja ikkuna. Ikkuna on molemmissa päädyissä vain 200x200mm.

Kameran mallausta kuvausaukkoon. Aukon koko 400x400mm. Jalustan ja jalustapannan yhteenlaskettu korkeus nostaa objektiivin keskikohdan keskelle aukkoa missä sillä riittävästi liikkumavaraa joka suuntaan.

Ulkonäkö alkaa hahmottua. Pitkillä seinillä on kaksi kuvausaukkoa ja keskellä 400x400mm ikkuna. Sivuseinien alareuna on 30mm lattian alapuolella ja sen reuna on kyllästetty bitumilla. Tämä tippareuna parantaa huomattavasti seinien kestävyyttä.

Ikkunat on tehty 4mm polykarbonaattilevystä. Ikkuna on kasattu liimalla ja rimoilla kaksinkertaiseksi höyrytiiviiksi elementiksi. Tämä estää ikkunoiden huurtumisen kun kojussa on lämmin ja ulkona kylmä. Ulompi "lasi" on tummennettu autojen takavalospraylla. Tämä siksi ettei tavallinen ikkunoiden tummennuskalvo pysy muovissa. 

Pitkä sivuseinä valmiina eristettynä.

Sama seinä ulkoapäin.

Jotta sisälle ei kertyisi kosteutta hengittämisen ja lämmittämisen takia, on syytä huolehtia riittävästä ilmanvaihdosta. Lattian rajaan tein 100mm ilmareiän ja toiseen päähän katon rajaan toisen 100mm reiän. Molemmissa on hyönteisverkolla suojattu ritilä.

Ulko-oveen laitoin tietysti tiivisteet kuten ovessa kuuluukin olla. Jos tehdään lämmin koppi, tehdään se sitten kunnolla.

Myös ovessa on ikkuna ja 50mm eriste. Kääntösalvalla ovi suljetaan sisäpuolelta. 

Kun puuosat oli tehty valmiiksi, pääsin ompeluhommiin. Ostin paikallisesta kangaskaupasta 2,6m veden ja tuulen pitävää ulkoilukangasta. Pahvista tehdyllä sapluunalla piirsin ja leikkasin 20kpl kolmioita ja ompelin niistä viisi "sukkaa" kuvausaukkoihin. Aika vähiin on jäänyt ompeluhommat joten alkuun tarvitsin hieman vaimoni opastusta. Pienen tunnustelun jälkeen homma alkoi sujua ja lopputulos on aivan kelvollinen jos ei lasketa kappaleissa näkyviä ylimääräisiä kuulakärkikynän piirtoja. Kävi nimittäin niin että kappaleista tuli hieman suurempia mitä aluksi ajattelin. Kun olin piirtänyt ne kankaalle, huomasin ettei kangas riitä. Välttääkseni uuden reissun kauppaan piirtelin kappaleet uudelleen hieman erilailla ja yhden kolmion jouduin kasaamaan useammasta pienestä kappaleesta.

Valmiit "sukat" paikallaan aukoissa. Kankaan pitää olla väljä ettei se kiristä kun kameran kääntää ääriasennosta toiseen. Aukkojen suojana olevat luukut nostetaan kuvaamisen ajaksi ylös ja kiinnitetään kattoon narulla. Keväisellä suolla näistä ei ole kuvatessa hyötyä eikä myöskään haittaa. Jos kojua käytetään esim. kesällä jossain, luukut toimivat myös objektiivin "sateenvarjona". Kojun ollessa käyttämättömänä luukut kiinni, ne antavat kankaille lisää ikää kun kankaat eivät haristu tuulessa ja auringonpaisteessa. 

Jotta viima ei vinkuisi katon ja seinä raosta sisään, laitoin seinän yläjuoksuun nitojalla kiinni 50mm siivun 7mm solumuovia. 

Erilaisia lämmitysvaihtoehtoja mietin pitkään ja lopulta löysin hyvän idean. Joku kertoi valokuvausfoorumilla tehneensä lämmittimen peltisestä lääkekaapista. Siihen muutama ilmareikä ja tarvittava määrä tuikkuja kaappiin palamaan. Yhden tuikun laskennallinen lämpöarvo on 133w. Kolmella tuikulla saadaan siis 400w lämmitystä. Kaksi kuvaajaa kojussa lämmittää yhteensä n. 300W. Ts. näin saadaan 700w lämmitystä 3,12m3 eristettyyn laatikkoon. Mikäli tämä ei riitä, kaappiin on helppo lisätä tuikkuja. 10min palamisen jälkeen kaappi on lämmin kuin lämpöpatteri ja sen lisäksi yläosan rei'istä nousee lämmin ilmavirta. Paloturvallinen peltikaappi on ruuvattu seinälle kiinni vanerilevyyn ja kaapin alapuolella on seinässä 100mm ilmareikä.

Lattialla on karvapintaista kuramattoa. Tämän tarkoituksena on vähentää esim. tuolien tai kenkien aiheuttamaan kopinaa vanerilattiaan. Mikäli koju on lämmin, matto tuntuu mukavalta villasukan alla eikä kenkiä tarvitse pitää ollenkaan. Lattialle tulee vielä kaksi 60x200cm patjaa, joilla voi nukkua aamuyön tunnit ennen kuvaamisen aloittamista. Lisäksi ne toimivat vaikka sohvana. Varsinainen kuvaaminen tapahtuu 30cm korkuiselta jakkaralta.

Kojun saaminen kärryyn oli odotetusti kohtuullisen ponnistelun takana. Ensin otin peräkärrystä kuomun pois, sitten peruutin kärryn avoimista autotallin ovista sisään. Tämän jälkeen työnsin 180kg painavaa kojua vaimoni kanssa metrin verran lähemmäs ovia ja kärryä. Tämän jälkeen kojun reuna piti saada nostettua kärryn reunalle. Äheltämisen ja punnertamisen jälkeen se kuitenkin oli siinä ja laitoin kuormaliinat kojun ympäri ja vielä yhden liinan pitkittäin kärryn etureunaan.

Vuoroin pitkittäisestä liinasta nostamalla ja väliin sitä räikällä kiristämällä sain hilattua kojua 20cm kerrallaan eteenpäin. Lopulta koju oli niin pitkällä että sen painopiste alkoi olla lähellä akselia. Siirryin kärryn perään ja nostin kojun takareunaa ylös ja samalla työnsin kojun lähelle kärryn etuseinää. Huokaisin puuskuttaen helpotuksesta ja suljin kipin salvat.

Koju ja sen alle tulevat kuusen rangat sidottuna kärryyn. Matka suolle voi alkaa.

Etukäteen oli tiedossa että matka suolle on täynnä jäätyneitä mättäitä ja epätasaista maastoa. Luotimme että homma silti onnistuu ja lähdimme kollegan kanssa matkaan. Vauhti piti pitää hitaana ettei koju hajoa rytkytyksessä ja myös siksi että ehdin takana tai sivulla kävellessä nähdä jos akseli meinaa jäädä jäätyneen mättään tai kannon taakse jumiin. Usemman kerran vauhti tyssäsi mättääseen. Nelivetoinen takapyöräketjuilla varustettu mönkkäri on kyllä ihme laite etenemään mutta rajansa on silläkin jos perässä on 220kg painoinen kärry ja siinä 180kg koju.

Aina ei ollut tarjolla puuta vinssaukseen vaan kärry piti irroittaa koukusta, mönkkäri kääntää ympäri ja vinssata kärry irti. Ennen vinssaamista kärryn pyörien eteen työnnettiin kojun alle tarkoitettuja rankoja.

Lopulta suo alkoi tasoittua ja maisema avartua. Tämän jälkeen matkateko olikin silkkaa ajelua.

Siihen se istahti! Muutama ranka alle estämään kojun vajoaminen sulavaan suohon, perälaita auki ja kojun takalaita vetämällä alas. Tämän jälkeen kippi auki ja koju vetämällä alas.

Sinne se jäi luukut kiinni odottamaan kevättä ja teerien soidinta. Soitimelle aamuyöllä mennessä avaan luukut ja kiinnitän ne yläasentoon. Milloin aukossa ei ole kameraa, aukon sisäpuolella on eristeenä pala patjaa. Näin estetään aukon kautta karkaava lämpö mahdollisimman tehokkaasti. 

Kojun rakentamiseen meni melkein kolme täyttä päivää eli liki 30h. Ihan pienestä hommasta ei siis ole kyse. Rahaa paloi vanereihin 420€, puutavaraan ja eristeisiin 100€, kankaisiin 20€, ikkunoihin 50€, saranoihin, luukkuihin, ruuveihin ja muihin pientarvikkeisin 50€ ja lattiamattoihin 20€. Eli lopullinen summa on 660€. Se on reilusti enemmän mitä alunperin olin laskenut. Olin suunnitellut tekeväni seinät 1200mm korkeasta maatilavanerista. Mittailun jälkeen totesin ettei sen korkeus riitä ja olisin joutunut tekemään seinän kahdesta osasta. Tätä en halunnut vaan tilasin seinäpalat täyskorkeina. Tämä nosti neliöhintaa merkittävästi. Lisäksi ikkunoihin ja pienrautatarvikkeisiin meni enemmän mitä olin ajatellut.

Lääkekaapin sain ilmaiseksi ja jotain tarvikkeita oli jo kotona valmiiksi. Jos ne olisi pitänyt ostaa, summaan voi lisätä vielä yhden parinkymppiä lisää. Aivan pienestä investoinnista ei siis ollut kyse mutta ei harmita yhtään. Työkaveriani lainatakseni olosuhteet ovat nyt kuin hotellissa. Vain sisävessa puuttuu.

Odotan innolla kevättä ja tulevaa soidinta. Nyt kojussa on lämmintä ja kuivaa. Sieltä näkee hyvin ulos ja voin ottaa mukaan myös pienempiä lapsiani. Aiemmin en viitsinyt ottaa heitä telttaan palelemaan varsinkaan kun sieltä ei oikein nähnyt ulos.