Rimakanoottia liottamassa

Meidän 16v tytär halusi lähteä tekemään parin päivän vaelluksen yksin. Mietimme mikä olisi sopiva reitti ajallisesti ja matkallisesti sekä niin ettemme olisi kulkeneet sitä kovin montaa kertaa aiemmin. Lopulta pätkäksi valittiin osa Patvinsuon kansallispuistossa kulkevasta Patvinkierrosta. Kurkilahti-Teretti väliä olemme toki kulkeneet melko monta kertaa mutta siitä eteenpäin Majaniemeen ja edelleen Lahnalammelle oli kulkematon pätkä.

Turhaa ajelua välttääkseni päätin lähteä sillä aikaa itse Koitereelle melomaan. Jätinkin tyttäreni Kurkilahteen ja jatkoin siitä matkaa Ertonniemeen (kartta) missä laskin kanootin vesille. Päätin ottaa rennosti ja olla ahnehtimatta kilometrejä. Mikäpä sen hienompaa kun nauttia kauniista ja erämaisesta Koitereen pohjoisosasta ja sen hiekkarannoista. Matkaan siis...

Ertonniemestä otin suunnan suoraan etelään kohti Ison Viitasaaren itärantaa. Sitä seuraillen meloin lopulta Ison Viitasaaren ja Pyöreäsaaren välisestä Anninsalmesta saarten eteläpuolelle. Salmesta muikun näköiseen vaappuun nappasi kiinni n. 25cm ahven. Verestin sen ja laitoin kylmälaukkuun.

Ison Viitasaaren eteläpään hiekkarantaa. Näitä 50-100m pitkiä luonnonhiekkarantoja on Koitereella riittämiin.

Pituutta Koitereella on n. 22km ja leveyttä runsas 18km. Pinta-ala on 167km2. Järven keskisyvyys on 6 metriä ja syvin kohta 46,5 metriä Hiienselällä. Suurten avonaisten järvenselkien vuoksi Koitereella meloessa on syytä kunniottaa tuulen voimaa. Jo 5m/s tuuli nostaa suuret vaahtopäät.

Kiersin Ison Viitasaaren ympäri ja käännyin takaisin pohjoista kohti sen ja Pienen Viitasaaren välisestä Tenessiinsalmesta. Navakaksi yltynyt pohjoistuuli alkoi nostaa allokkoa vastaan salmessa ja sainkin punnertaa jo voimalla että matka eteni. Salmesta sain vielä kaksi ahventa. Niistä pienemmän laskin takaisin kasvamaan mutta suuremman, 35cm ahvenen, otin mukaan. 

Näistä kahdesta tuli komeat fileet. 

Olin katsonut maastokartasta sekä ilmakuvasta että Rännänsaaren kaakkoiskärjessä on nätti hiekkasärkkä leiriytymiseen (kartta). Alkukesästä vesi on kuitenkin vielä niin korkealla että suurin osa siitä on 10-20cm veden alla. Ihan saaren rannassa oli kuitenkin sen verran korkeampi kohta että sain siihen teltan kuivalle maalle.

Kohti itää Lutinselän yli aukeaa komea pohjoiskarjalainen vaaramaisema.

Suopursu (Rhododendron tomentosum)

Rimakanootti edestä, rimakanootti takaa. Tätä on kiva katsella mutta on sillä kiva meloakin. Se on kevyt, nopea ja herkkä käsiteltävä. Toisaalta verrattuna muoviseen, puisen kanootin kanssa saa olla varovainen. Nytkin yksi veden alla ollut terävä kivi teki syvän uran kuituun saakka. Se pitää korjata tulevana talvena epoksilla ja pohja lakata uudelleen.

Rännänsaari etualalla, oikeassa reunassa Lehtosaaret.

Lyhyeksi jääneen edellisen yön unia paikkasin ottamalla parin tunnin päiväunet teltassa. Tarkoituksella pystytin vain sisäteltan jolloin teltassa maatessa sain katsella pilvien lipumista sinisellä taivaalla.

Iltaa kohti tuuli yltyi yltymistään kunnes koko Lutinselkä oli täynnä vaahtopäitä. Sillä kelillä järvelle ei olisi ollut mitään asiaa. Onneksi sääennusteen mukaan kelin piti tyyntyä aamuksi. Tein vaihtoehtoisen suunnitelman siltä varalta että aamulla olisi vielä ollut järvellä liian kuoppaista.

Kello herätti 7.30. Keli oli mukava pienen tuulen ja pilvettömän taivaan ansiosta. Purin ripeästi teltan ja pakkasin tavarat kanoottin. Ennusteen mukaan tuulen piti yltyä jälleen päivän mittaan, joten otin varman päälle ja meloin mantereelle Majaniemeen heti aamusta. Vasta siellä keittelin aamukahvit ja söin aamupalan.

Järven länsipuolella kohoaa Oinasvaara, Saahkarinvaara ja Hiienvaara. Jokainen niistä on reilusti yli 200m korkea. Oinasvaara on korkein 265m kohoten järven pintaa runsaat 100m korkeammalle.

Majaniemeen tullessa päätin pyöräyttää rannan tuntumassa olleen kaislikon ympäri josko siellä olisi kala syönnillään. Ja olihan siellä. Tämä liki 40cm ahven nappasi vaappuun kiinni. Juuri kun sain sen haaviin, kala irtosi koukusta. Tästä ja edellisen päivän kahdesta suurimmasta sain hyvät päällysteet leivälle.

Majaniemen hiekkarantaa

Västäräkki (Motacilla alba)

Laulujoutsenia (Cygnus cygnus)

Tilhi (Bombycilla garrulus)

Rantahämäkki eli rantaraituli (Dolomedes fimbriatus)

Käpytikka (Dendrocopos major)

Majaniemi on juuri kansallispuiston ulkopuolella mutta siellä on Metsähallituksen ylläpitämä nuotiopaikka. 

Aamupalan jälkeen istuskelin Majaniemessä aikani kunnes lähdin vähitellen melomaan takaisin kohti Ertonniemeä. Matkalla kävin katsomassa yhden hiekkarannan ja istuskelin siinä kunnes paarmat ajoivat takaisin järvelle. 

Loppumatkasta uistimeen tarttui vielä kaksi haukea. Toinen niistä oli vain 40cm "pulikka" mutta toinen jo reilu 60cm. En ottanut kumpaakaan mukaan vaan laskin takaisin järveen kasvamaan.

Matkaa tuli ensimmäiselle päivälle hieman reilu 6km. Toisena päivänä oli tarkoitus meloa Rännänsaaren ympäri mutta päätin kuitenkin mennä suorinta tietä mantereelle tyynen sään aikana. Lopulta tuuli ei yltynytkään vaan päivästä tuli oikein mukavan leppoisa. Matkaa tuli päivälle runsas 5km. Tällä reissulla en ahnehtinut kilometrejä. Kahden päivän aikana olin liikkeellä yhteensä vajaa 4h, joka on todella vähän. Lopun ajan vietin rannalla nauttien kesäpäivästä ja hyvästä aurinkorasvasta huolimatta nahkani polttaen.