Vaimoni lähti yhden lapsemme kanssa Tampereelle juhlimaan valmistujaisia. Minä pakkasin loput seitsemän omaa ja yhden tyttäreni koulukaverin autoon ja lähdimme viettämään koululaisten ensimmäistä lomapäivää Patvinsuon kansallispuistoon.
Patvinsuon runsaasta polkumäärästä olen kävellyt ehkä puolet tai vähän yli. Tällä kertaa kiersimme kaikille uuden Kuusipolun. Tämä 3km pituinen luontopolku kiertelee kansallispuiston vanhimmassa aarniometsässä pitkin Autiovaaran rinteitä. (kartta)
Lapset löytävät luonnosta kaiken aikaa jotain mielenkiintoista. Muurahaispesiin on kiva työntää keppejä ja nuoleskella sitten kepistä kirpeää happoa. Myös kaikenlaiset kolot maassa ja puissa kiinnostavat. Välillä pitää käydä koputtamassa kepillä vanhan haavan kylkeä ja katsella tuleeko jostain kolosta kurkistamaan lintu.
Autiovaaran rinteillä riittää vanhoja valtavan paksuja haapoja. Tämän haavan ympärysmitta on lähes 3,5m ja halkaisija yli metrin.
Luontopolun pitkoksista osa on jo uusittu ja osa on vielä työn alla. Paikoin vanhat pitkokset olivatkin melko huonokuntoisia ja märkänä erittäin liukkaita. Muutamin paikoin löytyi pieniä laikkuja lunta tai jäätä. Myöhäinen kevät näkyy kaikkialla: Lehdet ovat vasta silmuja, saniaiset pieniä rullia maan pinnassa, jne.
Vähitellen porukka alkoi hajaantua kun isommat eivät malttaneet kävellä pienempien vauhtia. Hyvin merkityllä polulla ei ole eksymisen vaaraa ja kukin sai kulkea omaa vauhtiaan. Välillä tosin piti nuorempia vähän hoputtaa kun matkan etenemisestä ei meinannut tulla mitään. Luonnossa oli "liikaa" mielenkiintoista tutkittavaa. Kysymyksiä sateli isille vähän väliä:"Minkä tekemä tuo kolo on, miksi tikka tekee pajan, mikä tämä kasvi on, mikä lintu tuolla laulaa?" Minä koitin parhaani mukaan täyttää sen tiedonjanon.
Välillä oli helpompi kiivetä polun yli kaatuneen puun yli kuin kiertää se. Useimmat näistä puista katkaistaan polkujen kohdalta kulkemisen helpottamiseksi. Näitä ei vielä talven jälkeen oltu ehditty raivata.
Kyllä tämmöisessä metsässä mieli lepää. Tällä kertaa kameran kennolle en saanut talteen yhtään lintua vaikka niitä runsaasti näkyikin puissa. Lasten kanssa kuljetaan heidän ehdoillaan, valokuvauksen ehdoilla voi kulkea yksin. Mielenkiintoisin havainto oli viirupöllö, jonka kuulin huhuilevan Autiovaaran rinteillä. Joskus voisi tulla tänne yksin tai kaverin kanssa etsimään pesää ja yrittää kuvata linnut. Lasten kanssa se on huono idea pesäänsä ärhäkästi puolustavan viirupöllöemon takia.
Toukilla on ollut juhlat. Puun runko oli monen metrin matkalta jyrsitty täyteen uria.
Kuikkapariskunta. (Gavia arctica)
Autiovaarasta ajoimme Kurkilahteen (kartta) tekemään ruokaa. Alle kymmenen asteen lämpötila ja kova tuuli oli niin kylmä, että lapset olivat kylmästä kankeita lämpimistä vaatteista huolimatta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus käydä ruoan jälkeen kiertämässä vielä 3,3km pitkä Lakkapolku Surkansuolla mutta jätimme sen toiseen kertaan. Jospa silloin on vähän tyynempää ja lämpimämpää.
Kesää odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti