Erätarinoita osa 6: Joulukala

Tuli rasahteli takassa ja antoi lämpöä Viljon pieneen mökkiin. Kireä pakkanen napsahteli nurkissa ja muistutti samalla lähestyvästä joulusta. Viljo makaili tuvan sohvalla ja katseli vilti alta lattialla puukalikkaa silppuavaa Tapio-koiraa. Sotkusta huolimatta koiran puuhat saivat uurteiset kasvot hymyilemään.
- No onko se kalikka parempi kun oma luu? Viljo kysyi koiralta. Vastauksena oli vain kallellaan keikkuva pää ja kysyvä katse. Ikään kuin koira olisi sanonut: "Älä kysele joutavia."

Joululahjavinkki: Kolo Design linnunpönttö ja yhteinen luontohetki

Kaupallinen yhteistyö Kolo Designin ja Sastan kanssa

Mitä jos antaisit turhan muovikrääsän sijasta tänä vuonna joululahjaksi luontohetken? Sen voi antaa esimerkiksi ripustamalla talven hämärinä päivinä metsään tai pihapiiriin linnunpönttöjä. Jo pelkästään linnunpönttöjen kokoaminen on mukavaa yhteistä puuhaa perheen kesken mutta vähintään yhtä mukavaa on kevään tullessa seurata kuinka lintujen pesintä käynnistyy.

Kesän mittaan piipitys täyttää pöntöt ja vanhemmat ruokkivat kiireisenä poikasiaan. Vähitellen linnut yksi toisensa jälkeen nousevat siivilleen ja lähtevät opettelemaan elämässä tarvittavia taitoja. Onneksi hyvin huollettu koivuvanerista valmistettu Kolo Design linnunpönttö on pitkäikäinen ja antaa iloa myös tulevina vuosina. Oman Kolo-pöntön voi tilata Kolo Designin verkkokaupasta. Linnunpöntön seinään saa tilattua oman vapaavalintaisen tekstin jos haluat antaa esimerkiksi tutulle pihalinnullesi nimikoidun kotikolon.

Teimme videon linnunpöntön kokoamisesta ja ripustamisesta yhteistyössä Kolo Designin ja Sastan kanssa. Video sisältää tuotesijoittelua.

Luottovarusteeni top 5

Jokaisella on retkeilyvarusteita, joita ilman ei lähde reissuun. Varusteiden täytyy olla kestäviä, mukavia ja sellaisia mihin luottaa kaikissa tilanteissa. Joskus ne ovat todella vanhoja ja paljon käytettyjä, joskus melko uudesta varusteesta tulee luottokamaa jo ensimmäisten käyttökertojen kokemuksella. Suurin osa kamppeista on sellaisia, jotka vuosien aikana yksinkertaisesti kulutan loppuun ja ostan sitten tilalle uusia. Jotkut ovat kuitenkin sellaisia, joita on vaikea saada käyttämällä kulumaan loppuun. Tässä jutussa esittelen lyhyesti muutamia omia varusteitani, jotka olen havainnut hyväksi tai erinomaiseksi vuosien varrella.

Apuasi tarvitaan

Porvoolainen Jouni Ristolainen kuoli 1.9.2018 äkilliseen sairauskohtaukseen 31-vuotiaana. Meri Ristolainen (os. Anttila ) ja kuusi alaikäistä lasta jäivät kaipaamaan puolisoa ja isää.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on 7.11.2018 myöntänyt luvan ( RA/2018/1052 ) rahankeräykselle, jolla saadut varat käytetään perheen asuntolainan lyhentämiseen turvaamaan perheen nykyiset asumisolosuhteet.

Keräysaika on 7.11.2018 – 7.5.2019. Toivomme lahjoituksia tilille FI55 1375 3500 0326 01 c/o Jouko Kukko. Lisätietoja keräyksestä antavat Kyösti Haukipuro, 040-7283424, Jouko Kukko, 040-5254989.

Ristolaisen perheen avustusrengas kiittää Sinua lämpimästi lahjoituksestasi ja siitä, että välität tämän viestin eteenpäin.

Rimakanootti osa 16: Tyyliin sopiva puinen tuplamutkamela

Lopuksi tein vielä kanootin tyyliin sopivan melan. Onhan sentään kohtuullista, että puukanoottia melotaan puumelalla ja mielellään tietysti siihen ulkonäöltään sopivalla.

Aloitin melan teon jo viime talvena sahaamalla lankusta jigin. Siihen liimasin kesällä 6mm paksuja kuusirimoja nipun ja pakotin ne muotoon puristimilla. Kun liima oli kuivaa, otin melan varren aihion irti, työnsin höylän läpi sopivaan paksuuteen ja aloin työstää muotoja.

Ruunaan ruskavaellus 2018

Olin varannut syyskuun lopulle viimeiset tämän vuoden lomat ja suunnitelmana oli viettää muutama päivä Lieksassa synnyinseuduillani metsästäen ja kalastaen. Runsaan kuukauden takaisen surullisen Kymijoen melontareissun tapahtumat pistivät kuitenkin lomasuunnitelmat uusiksi. Eräreissu vaihtui hautajaisreissuun.

Helppo ja herkullinen kantarellirisotto on arkiruokaa parhaimmillaan

Kuivan kesän jälkeen tulleet sateet ovat nostaneet maasta runsaasti sieniä. Kantarellit, mustatorvisienet, suppilovahverot, tatit, jne ovat herkullisia ja helppoja raaka-aineita kotikokeille. Useimpia näistä sienistä löytyy meidän jokaisen kodin läheltä metsistä tai jopa omalta pihalta. Kun näihin edellä mainittuihin lisätään vielä oman puutarhan satoa, saadaan herkullista ja terveellistä lähiruokaa.

Syksy hiipii vähitellen värjäten maiseman kauniiseen väriloistoon

Kysyin lauantaina lapsilta olisiko innokkaita lähtijöitä Patvinsuon kansallispuistoon. Ajatuksena oli kävellä Kurkilahdesta (kartta) Teretin lintutornille (kartta) katsomaan joko lintujen syysmuutto alkaisi näkyä. Yhdellä oli kokeisiin lukemista, toinen lähti kaverin luokse kylään, kolmas sanoi ettei kiinnosta lähteä hirvikärpästen sekaan, neljättä ei muuten vain kiinnostanut lähteä. Siispä lähdimme kolmestaan kahden tyttäreni kanssa.

Elämä on kuin joki, se alkaa jostain ja päättyy jonnekin

Elämä, se on kuin joki joka alkaa jostain kaukaa keväisestä pienestä purosta. Vähitellen purosta kasvaa suurempi ja vahvempi. Sillä alkaa olla oma tahto.

In memoriam Jouni 29.9.1986-1.9.2018

Jätimme aamulla 1.9. auton Ahviolle (kartta) ja lähdimme melomaan Kymijokea tarkoituksena lopettaa melominen Pernoolle (kartta). Matkaa päivälle oli suunniteltu vajaa 10km, joten meillä oli hyvin aikaa puljata matkalla olevissa koskissa. Vesi oli paljon alempana mitä alunperin oli ajateltu mutta sillä mennään mitä olosuhteet mahdollistavat.

Finbyn jatulintarha, Nauvo

Lomareissumme jatkui kohti Nauvoa ja Lenholman lisäksi löysin Retkipaikasta toisen mielenkiintoisen paikan, Finbyn jatulintarhan. Opastus kohteeseen oli mielestäni melko epäselvä. Jutussa neuvottiin ajamaan muutamia satoja metrejä Selmontietä ja jättämään auton roskiksen kohdalle tien vasemmalle puolelle. Ajoimme Selmontietä pitkät matkat mutta mitään kuvaukseen sopivaa paikkaa ei löytynyt. Onneksi olin katsonut paikan jo maastokartalta ja palasimme takaisin kun olimme menneet jatulintarhan kalliolta reilusti ohi. Lopulta jätimme auton Selmontien risteykseen parkkiin (kartta). Siinä oli sopivanlainen levennys johon auto mahtui hyvin parkkiin. Joku paikallinen viljelijä oli jättänyt samaan paikkaan rehupaaleja säilytykseen ja jätinkin auton niin, että ne olisi saanut siitä tarvittaessa poimittua vaikeuksitta pois.

Lenholman luontopolku, Parainen

Kävimme vaimoni kanssa elokuun alussa muutaman päivän lomalla Turun saaristossa. Ennen reissua koitin kaivella sopivia luontokohteita, joissa voisi tehdä lyhyitä päiväretkiä. Saaristo on täynnä mökkejä, yhden paikallisen mukaan pelkästään Nauvossa on 8000 mökkiä, joten sopivien paikkojen löytyminen ei ollut itsestään selvyys. Pieniä pistemäisiä kohteita toki on mutta toiveissa oli päästä vähän jaloittelemaan.

Rimakanootti osa 15: Lisää vain vesi

Jos viimeisen penkin viimeisen kiinnityspultin kiristäminen oli ikimuistoinen hetki niin oli tämäkin. Kanootti pääsi ensimmäisen kerran koskettamaan järvivettä. Asianmukaisen kasteen jälkeen nostin kanootin Höytiäisen veteen. Sää oli lähes tyyni mutta pieni ilmavirta keinutti kanoottia rannassa.

Rimakanootti osa 14: Länkipuu ja rottinkipenkit kruunaavan kokonaisuuden

Lakkakerrosten kuivumista odotellessa aloin tehdä penkkien runkoja ja länkipuuta. Ostin naapuriltani penkkejä varten 50x70mm paksuista haapalankkua ja tein kaarevat penkit osin ulkonäkön takia ja osin siksi, että ajattelin niiden olevan paremmat istua. 

Suomunjärven pitkät hiekkarannat ja suuret kalat

Kesäloman toinen kahden viikon pätkä alkoi mitä parhaimmissa merkeissä: Sää oli helteinen ja heti viimeisen työvuoron jälkeen pakkasimme tyttäreni kanssa tavarat autoon, kanootin auton katolle ja matkaan. Suuntana oli tällä kertaa Patvinsuon kansallispuistossa oleva Suomunjärvi. Suunnitelmana oli meloa ja kalastella pari päivää. Lopulta kaunis sää houkutteli meidät jäämään vielä kolmanneksi päiväksi. Lomalaisella kun ei ole kiire minnekään.

Rimakanootti osa 13: Lakkaus

Huh hellettä! Vaikka helle kuuluu kesään niin tämmöisiä hommia se vaikeuttaa aika oleellisesti. Päivällä lämpötila on ulkona 28'-31' ja se on lakkaukseen ehdottomasti liikaa. Autotallissakin lämpötila on noussut päivisin 26'-27' välille. Ainoastaan yöllä on riittävän viileää kun avaa ovet jo aikaisin illalla ja odottelee lähelle puolta yötä ennen hommien aloittamista. Luonnollisesti ennen työpäivää ei voi valvoa yömyöhään ja lakkaukset onkin pitänyt tehdä vapaapäivinä tai siis öinä. 

Vieraskynästä: Koivun tuoksua talven saunailtoihin

Perimätiedon mukaan saunavastat (vihdat) tulisi tehdä kesä-heinäkuun vaihteessa täydenkuun aikaan. Silloin lehdet pysyvät paikallaan lujasti ja varisematta. Mutta koivun tuoksua voi säilöä talvea varten toisellakin tavalla. Kankaiset koivuntuoksupussit tuovat kesän tunnelman talven saunailtoihin siististi ja roskaamatta. Koivunlehdet kannattaisi riipiä ennen juhannusta, silloin tuoksu olisi voimakkaampi. Mutta vieläkin ehtii. Tuoksupusseja varten tarvitset

Rimakanootti osa 12: Partaat ja päätykannet

Koitin löytää riittävän pitkää jalopuurimaa, että olisin saanut tehtyä partaat yhdestä kappaleesta, turhaan. Mistään ei tuntunut löytyvän riittävän pitkää tavaraa. Yleisimmät pituudet olivat 2-3m. Lopulta tilasin Lahdesta Woodim oy:ltä nipun valkotammea.

Koitereen valkoiset hiekkarannat

Koitere, Karjalan helmi! Myös Koitereen muut lempinimet kuten Pohjois-Karjalan Phuket, ovat täysin oikeutettuja. Koitere on erämainen järvi, jonka pohjoisilla rannoilla ei ole mökkejä eikä asutusta. Siksi se on upea kohde rauhaa rakastavalle melojalle.

Tulviva Noljakan luontopolku johdatti retkeilijät lintukeitaalle

 

1839 päättivät Höytiäisen rantojen asukkaat laskea järven pintaa saadakseen lisää viljelysmaata. Tavoitteena oli pinnan 9m hallittu laskeminen. 1854 alkoi kanavan kaivaminen Pyhäselän ja Höytiäisen välille. Viiden vuoden kaivamisen jälkeen kanava oli saatu niin valmiiksi, että järven pintaa alettiin laskea. Vesi kulutti kuitenkin hiekkamaalla seisovien patorakenteiden perustuksia ja lopulta ne sortuivat veden paineen alla. Alkoi hallitsematon vesimassojen ryöppy Höytäisestä kohti Pyhäselkää. Vesi vei mennessään rakennuksia ja valtavia määriä hiekkaa Lykynlammen alueen hiekkaharjuista ja uhkasi kaivaa uuden uoman kohti Joensuun kaupunkia. Näin tehdessään olisi ollut riski, että koko kaupunkin olisi tuhoutunut. Onneksi parin viikon veden purkautumisen jälkeen Puntarisalmen kohdalla tuli vastaan kallioreunus, joka pysäytti Höytäisen tyhjenemisen. Koskea perattiin vielä seuraavana vuonna niin, että järven pinta laski kokonaisuudessaan 9,5m. Uutta viljelysmaata paljastui 157 neliökilometriä. Nykyisin järvi on Suomen 15. suurin 282 neliökilometrin pinta-alalalla. (Wikipedia)

Koskimelontaa Ala-Koitajoella 17.5.18

Kuten jo monta kertaa on tullut todettua, kulunut talvi on runsasluminen. Ei voi sanoa poikkeuksellisen runsasluminen mutta harvoin on kuitenkaan näin paljon lunta. Sen johdosta vielä toukokuun puolivälissä täällä Pohjois-Karjalassa löytyy varjopaikoista lumikasoja. Järvet, purot ja joet ovat edelleen tulvassa mutta suunta alkaa olla jo vähitellen laskeva.

Rimakanootti osa 11: Sisäpuolen hionta ja kuiduttaminen

Kun kanootti oli irroitettu muotista, tein sille rullilla liikuteltavan "kehdon". Siinä kanootin sisäpuolta pystyy työstämään ilman ulkopuolen kolhiutumista ja naarmuuntumista. Jälkiviisaana olisi pitänyt tehdä hieman korkeampi. Nyt kanootti on niin matalalla, että hiomisen ja kuiduttamisen joutui tekemään kumarassa. Selkä on kovilla kun joutuu tuntikausia olemaan kumarassa.

Rimakanootti osa 10: Ulkopuolen kuiduttaminen

Kun kanootin pohja oli hiottu tasaiseksi ensin karkealla ja vielä hienolla paperilla, oli aika aloittaa epoksin kanssa sotkeminen. Tilasin Arsalinilta 15 litraa epoksihartsia. Koska sankoissa ei ole kaatonokan lisäksi muuta mahdollisuutta annostella nesteitä, kävin ostamassa pesuainetukusta pari pumppua. Niillä saa kätevästi annosteltua 2/3 muoviosaa ja 1/3 kovetetta. Määrän voisi mitata toki tilavuutena mutta halusin tietää kuinka paljon painoa tulee lisää, joten punnitsin määrät.

Melontaretki Ilolanjoella tarjosi vähän koskia ja paljon muuttolintuja

Tämän vuoden melontakausi oli tarkoitus avata Koskenkylänjoella. Siellä olisi ollut runsaasti erilaisia koskia tarjolla. Kävi kuitenkin niin, että kevät edistyi hitaasti ja vapaaksi suunniteltuna viikonloppuna Koskenkylänjoki oli vielä pääosin jäässä ja virtaama todella matala. Piti siis vaihtaa suunnitelmaa nopealla aikataululla.

Kuhasalo on linturetkeilijän paratiisi lähellä kaupunkia

Aamulla lapset päiväkotiin ja on vanhempien oman rauhallisen hetken aika. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja pakkasta on -4,5'. Mitäpä sitä muuta tekisi kun lähtisi ulkoilemaan?

Rimakanootti osa 9: Pohjan hionta ja laidan muotoilu

Aloitin hionnan epäkeskohiomakoneella. Se osoittautui kuitenkin aivan tuskaisen hitaaksi, joten kävin ostamassa nauhahiomakoneen. Sillä alkoi homma edetä reippaasti.

Minä tykkään talvesta!

Tänä talvena ei ole tarvinnut jupista lumen vähyyttä. Sitä on enemmän kuin moneen talveen on ollut. Joensuussa lunta on 90-100cm ja Pohjois-Karjalan itäisemmissä osissa Lieksassa ja Ilomantsissa enimmillään 140cm.

Rimakanootti osa 8: Ulompien vannaspuiden liimaus ja muotoilu

Muutaman viikon tauon jälkeen pääsin taas kanootin kimppuun. Vuorossa oli ulompien vannaspuiden liimaus. Ensin siistin rimojen päädyt, höyläsin ja hioin ne sisemmän vannaspuun muotoon.

Tykkylunta ja retkiluistelua Kolilla

Lähes kuukauden jatkunut kireä pakkanen alkoi pilvistyneen sään myötä lauhtua ja pääsimme lasten kanssa kunnolla ulkoilemaan. Isompia lapsia pakkanen ei juuri hidasta mutta pienten lasten kanssa jo -15' säässä joutuu miettimään mitä pukee päälle. Varpaat ja sormet palelevat ensimmäisenä ja parin tunnin ulkoilun jälkeen tekee jo mieli sisälle lämmittelemään.

Laskiaissunnuntai

Viikot menevät opiskelun merkeissä melko nopeasti ja ainut valoisa aika ulkoiluun on viikonloppuna. Viimeisen parin viikon ulkoilut ovat jääneet vähiin myös lasten sairastelun takia. Nyt näyttäisi siltä, että tauti on selätetty ja pääsimme vihdoinkin koko perheellä ulos.

Rimakanootti osa 7: Pohjan teko

Kärsivällisyys palkittiin ja tänään sain lopulta kanootin pohjan umpeen. Täytyy sanoa, että niittaamalla rimat kaariin kiinni homma olisi ollut valmis jo aikaa sitten. Lopputulosta katsoessa en kuitenkaan kadu tekemääni päätöstä pärjätä ilman niittejä tai nauloja. Onhan tuo niin nätin näköinen ilman yhtään ylimääräistä reikää.

Erätarinoita osa 5: Heikoilla jäillä

Ensimmäiset pakkaset olivat tulleet jo lokakuussa ja ensilumi satanut marraskuun alussa. Leuto lounaistuuli sulatti kuitenkin ensimmäisen lumikerroksen pois ja uutta lunta saatiin odotella pari viikkoa.

Rimakanootti osa 6: Puristimia, palikoita ja teippiä

Joulu tuli ja meni ja niin vaihtui vuosikin. Nyt on taas aikaa ja intoa puurtaa kanoottia eteenpäin. Muutaman riman päivävauhdilla on toiveissa saada pohja umpeen lähiviikkojen aikana sikäli kun ehtii vapaapäivinä tekemään. Helmikuu mennee aikalailla opiskelun merkeissä, joten sen varaan en laske kovin suuria odotuksia. 

Testissä pieni mutta pippurinen valaisin LUMONITE Compass Mini R

Kaupallinen yhteistyö The Ten Essentials-verkkokauppa

Kun The Ten Essentials, tutummin suomeksi "kymmenen välttämättömyyttä", ehdotti yhteistyötä, perehdyin ensin heidän nettisivuihinsa ja arvoihinsa huolella ennen vastaamista. Koin heidän mottonsa "vähemmän mutta parempaa" olevan samanlainen kuin omani. Miksi ostaa joka vuosi halpaa krääsää, jota kaupat tyrkyttävät markkinoille ajatuksella "koska ilman tätä et tule toimeen", kun voi ostaa kerralla kunnollista? Vanha viisaus, köyhällä ei ole vara ostaa halpaa, pätee tässäkin.