sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Hirvikeittoa

Sunnuntainakin piti ruokkia perhe eikä minulla ollut sen kummempia valmiita suunnitelmia. Pakastinta kaivellessa käteen tarttui hirvenjauhelihaa ja samalla syntyi myös idea ruoasta.


Kuullotin kasarissa sipulit ja ruskistin jauhelihan. Maustoin jauhelihan mustapippurirouheella, suolalla sekä lipstikalla. Lisäsin kasariin perunakuutiot sekä pakastettuja keittojuureksia eli porkkanaa, lanttua, purjoa, palsternakkaa ja selleriä. Jauhelihan ja perunoiden suhde oli 1/3 jauhelihaa 2/3 perunoita. Jos haluaa lihaisampaa keittoa, voi laittaa niitä molempia saman verran.



Tytär käytti kekseliäisyyttään jälkiruoan valmistuksessa. Varsinaisesti mitään erityisiä aineksia ei oltu varattu tätä varten ja hän käytti mitä sattui kaapista löytämään. Aluksi tytär murskasi keksejä lasin pohjalle ja laittoi sekaan hieman lettuhilloa. Päälle hän soseutti suklaajäätelöä tehosekoittimella. Päällimmäiseksi tuli vielä valkuaisvaahtoa ja tilkka hilloa. Sekalainen annos mutta se oli kuitenkin herkullista. Suklaisen jälkiruoan kanssa maistui erinomaisesti pressopannulla haudutettu kahvi. Suurimmaksi osaksi laitoin Gran Dia'a ja mausteeksi ripauksen Irish Cream'ia.


tiistai 24. tammikuuta 2017

Talvipäivän valoa ja varjoja



Aina ei päivä lähde käyntiin niinkuin haluaisi. Uusi pehmeä lumi, ohuen ohut pilviharso ja nouseva aurinko antoivat erinomaiset olosuhteet kuvaamiseen. Tyttären illalla alkanut migreeni esti kuitenkin tehokkaasti suunnitelmat kuvaamisesta ja jouduin katselemaan kaunista auringonnousua olohuoneen ikkunan läpi. Voisi se maisema olla huonompikin mutta ei sellainen mitä olin ajatellut.


Puolen päivän aikaan pääsin lopulta lähtemään hiihtolenkille kun vaimoni tuli kotiin. Valo ei ollut pehmeä kuten aamulla mutta toisaalta kirkkaan sininen taivas ja luminen maisema antoivat mukavan kontrastin.

Ensin koitin ajaa autolla auraamatonta metsäautotietä maastoauton jälkiä pitkin. Viidenkymmen metrin ajon jälkeen totesin turvallisemmaksi vaihtoehdoksi peruuttaa takaisin ja jatkaa suksilla. Etuvetoinen auto ei ole parhaimmillaan lumisella tiellä kun pehmeää lunta on maastoauton urissa 30cm.


Tässä puussa istui viime syksynä maakotka, sinisuohaukka ja tuulihaukka. Tosin eri kerroilla kaikki. Matkaa oli jokaisella kerralla niin paljon, ettei kelvollisia kuvia tullut.


Vaikka lunta on satanut tänä talvena suhteellisen runsaasti, muutama pitempi lämmin jakso on tiivistänyt lumen niin, että 205cm pitkä vaellussuksi upottaa aukeilla vain 5-10cm. Metsässäkään suksi ei upota kuin 20cm. Lumen syvyys on tällä hetkellä Joensuussa n. 40-45cm.


Vaikka päivä on pidentynyt kuukaudessa jo kaksi tuntia, siltikään aurinko ei paista vielä kovin korkealta. Nyt päivän pituus 6h 42min.


Kaunis sää ja reipas liikunta saa hymyn nousemaan kasvoille. -12'C ja lähes tyyni on erinomainen ulkoilusää. Kokonaismatkaa tuli 7km ja aikaa kului 2,5h. Hiihtelin välillä reippaammin ja välillä pysähtelin kuvaamaan. Yhtä käpytikkaa koitin saada 15min kuvaan mutta vain yhden suttuisen kuvan sain aikaan.


Tylsästä kuvasta huolimatta pidän tästä rauhallisesta tunnelmasta. Samalla löysin erinomaisen paikan revontulien kuvaamiseen. Muutaman kymmenen metrin suoaukea, ympärillä matalaa männikköä ja pohjoisen suunnassa ei häiritsevää valosaastetta.


Hiihtäjän silhuetti laskevan auringon valossa. Upea oli sää ja reipas liikunta saa mielenkin virkeäksi.


Lupasin edellisenä päivänä lapsille lähteä laavulle keittämään teetä. Tietysti semmoiset lupaukset muistetaan puolin ja toisin. Kuivien vaatteiden vaihdon ja nopean välipalan jälkeen pakkasimme reppuun keksejä sekä teetä. Kävelimme kahden nuorimman lapsen kanssa omalle laavulle tulen tekoon. Pakkanen oli tässä vaiheessa jo kiristynyt -16 asteeseen, joten teen keittelyn jälkeen oli aika palata kotiin.


perjantai 13. tammikuuta 2017

Suomi100-juhlavuosi

Suomessa on asuttu tuhansia vuosia. Tämä voidaan päätellä löydetyistä kalliomaalauksista. Vanhimmat tunnetut kalliomaalaukset on tehty 4000-5000 eKr. Aikanaan kalliomaalausten tarkoituksena ei ole ollut taiteen tekeminen vaan niillä on viestitty toisille mm. turvallisia reittejä, metsästysmaita ja kalavesiä.

Kauan sitten Suomi ei kuulunut mihinkään valtioon. Täällä eli saamelaisia, jotka asuttivat sisäsuomen erämaita metsästäen ja kalastaen. Vähitellen etelästä tuli lisää ihmisiä, jotka asuttivat rannikkoseutua ja myöhemmin myös sisämaata.

http://kilpailu.minunmaisemani.fi/1388?search=asko+ristolainen&order=top&p=1

1100-luvulla katolinen kirkko alkoi levittäytyä pakanallisille alueille. Kristinusko oli jo vakiintunut Ruotsiin ja 1150 Ruotsin kuningas Eerik Pyhä ja piispa Henrik tekivät ensimmäisen ristiretkensä Suomeen. Ruotsin vallan ajan katsotaan alkaneen näihin aikoihin. Ruotsi menetti Suomen Venäjän keisarikunnalle 17.09.1809 Suomen sodan seurauksena.

6.12.1917 oli Suomen historiassa merkittävä päivä. Ensimmäisen maailmansodan kuohuminen Euroopassa, Venäjän vallankumous ja sen jälkeinen sekasorto mahdollisti Suomen itsenäistymisen omaksi valtiokseen. Tätä ennen Venäjän Tsaari ehti hallita autonomista Suomen suurruhtinaskuntaa runsaan sadan vuoden ajan.

http://kilpailu.minunmaisemani.fi/1385?search=asko+ristolainen&order=top

Huolimatta toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista Suomi säilytti itsenäisyytensä. Tänä vuonna vietämme itsenäisyytemme 100-vuotis juhlavuotta. Tämän kunniaksi järjestetään valtava määrä erilaisia tapahtumia ja kilpailuja, joista yksi on Suomen ammattiluontokuvaajat ry:n järjestämä Minun maisemani-kilpailu. Kilpailuaika päättyy 31.10.2017, jolloin tuomaristo valitsee voittajan. Myös katsojat saavat äänestää kuvia ja eniten ääniä saanut voittaa yleisöäänestyksen.

Kilpailuun voi osallistua kuka tahansa omalla maisemakuvallaan. Itsekin osallistuin neljällä kuvalla. Klikkaamalla tässä jutussa olevia kuvia pääset kilpailukuvaani ja äänestämään sitä. Joka päivä voi antaa yhden äänen kaikille kuville. En alennu lahjomaan teitä millään mutta olisin syvästi kiitollinen jos kävisitte äänestämässä kuviani ja jakaisitte niitä somessa. Joka päivä voi käydä antamassa yhden äänen kilpailuajan loppuun saakka.

http://kilpailu.minunmaisemani.fi/1381?search=asko+ristolainen&order=top&p=1

Kilpailussa on valtava määrä hienoja kuvia ja lisää tulee päivittäin. Useat valokuvaavat ystäväni ovat osallistuneet kilpailuun. Heidän kuviaan löydät mm. näiden nimien alta: Perttu Mononen, Sami Jokitalo, Sami Vaakanainen, Tuomo Arovainio, Tuomo Turunen ja Topi Ylä-Mononen. Myös heidän upeita kuviaan kannattaa käydä katsomassa ja äänestämässä.

http://kilpailu.minunmaisemani.fi/1390?search=asko+ristolainen&order=top&p=1

Aika näytää mitä kaikkea tekemistä keksin juhlavuoden kunniaksi. Jotakin kuitenkin on tulossa ja siitä saatte lukea myöhemmin tänä vuonna. Kannattaa pysyä "kuulolla".


lauantai 7. tammikuuta 2017

Vohveleita maitohorsmasta

Kesällä lapset keräsivät, ryöppäsivät ja pakastivat erilaisia villiyrttejä. Näin he hankkivat jäätelörahaa kesälomareissua varten. Nyt kun pakkanen paukkuu nurkissa ja lämpötila painuu -30'C kylmemmälle puolelle, on mukava kaivaa pakastimesta omalta pihalta kerättyjä kasveja ruoan raaka-aineeksi.


Tein lauantaina toiseksi ruoaksi lasten toiveesta vohveleita pakastekuivatuista maitohorsmista. N. 20 vohveliin käytin puoli litraa hienonnettuja maitohorsman lehtiä.

Sulatin lehtiä hetken ja hienonsin ne sauvasekoittimella maidon seassa. Sekaan kaadoin pari desilitraa ruokaöljyä, neljä kananmunaa, suolaa ja ripauksen valkopippuria. Vehnäjauhoihin sekoitin pari teelusikallista leivinjauhetta. Lisäsin jauhoja kunnes taikina oli sopivan paksua. Vohvelitaikina saa olla huomattavasti paksumpaa kuin lettutaikina.


Kuumien vohveleiden kanssa sopii hyvin omenasose, puolukat ja mansikat. Jäiset marjat sulavat sopivasti kuuman vohvelin päällä.