sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Metsämiehenmureke ja tomaatti-kesäkurpitsavuoka

Marjakauden alkaessa sulatimme pakastimet. Pakastinta tyhjentäessä löysin vielä yhden paketin hirvenjauhelihaa. Tein siitä sunnuntairuoan käyttäen lisäksi tuoreita kantarelleja sekä omalta kasvimaalta saatuja kesäkurpitsoja ja uusia perunoita.


Metsämiehenmureke valmistuu näin:

1. Laita kulhoon 1dl korppujauhoja tai kaurahiutaleita, 3 kananmunaa ja 250g turkkilaista jogurttia.
2. Soseuta kaksi suurta sipulia  ja lisää ne sekaan.
3. Lisää 500g hirvenjauhelihaa ja vaivaa taikina valmiiksi.
4. Pilko tuoreita kantarelleja ja lisää n. 0,5l sienisilppua taikaan.
5. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
6. Paista mureke uunivuoassa 200 asteessa kunnes pinta ruskistuu.


Hyvä lisuke ruokaan on kesäkurpitsa-tomaattivuoka. Löysin netistä hyvä ohjeen ja noudatin sitä soveltuvin osin niinkuin tapani monesti on. Unohdin ruoasta fetajuuston enkä lisännyt parmesaanijuuston lisäksi enää muuta juustoraastetta. Siitä huolimatta ruoasta tuli todella hyvää. Ensi kerralla tosin ohjeesta poiketen pilkon kesäkurpitsat ja tomaatit kuutioiksi.


Kesäkurpitsa-tomaattivuoka valmistuu näin:

Ainekset:

-2kpl kesäkurpitsaa
-3kpl valkosipulinkynttä
-1dl pestoa
-6kpl tomaattia
-1 ½ dl tuoretta basilikaa (lehtiä)
-150g fetajuustoa
-mustapippuria
-1dl juustoraastetta


1. Valmista pesto. Valmistamiseen tarvitset tuoreita basilikan lehtiä, 1dl pinjansiemeniä, 1-2 valkosipulinkynttä, 100g parmesaaniraastetta, 1- 1½ dl oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.
Lisää ainekset tehosekoittimeen ja hienonna kunnes saat haluamasi paksuisen kastikkeen. Tarvittaessa voit lisätä öljyä sopivan koostumuksen saamiseksi.
2. Viipaloi kesäkurpitsat ja tomaatit.
3. Lado viipaleet ja pesto kerroksittain uunivuokaan. Väliin lisätään myös fetajuustoa, basilikaa, mustapippuria sekä suolaa.
4. Ripottele päälle vielä hieman juustoraastetta ja paista vuoka 200 asteessa 40 minuuttia.


Ruokaan sopii kastikkeeksi esim. kylmä jogurttipohjainen majoneesikastike. Kastike valmistuu sekoittamalla 2dl turkkilaista jogurttia, 2rkl majoneesia, 2tl sokeria ja ½tl suolaa kulhossa tasaiseksi kastikkeeksi.



lauantai 16. heinäkuuta 2016

Petkeljärven kansallispuistossa 14.-15.7.2016

Yllättäen minulle ja vaimolleni tarjoutui mahdollisuus lyhyeen lomaan kahdestaan kun siskoni tarjoutui lastenhoitajaksi. Piti keksiä lomakohde läheltä kotia, ettei matkoihin menisi kohtuuttoman paljon aikaa. Pohjois-Karjalassa on runsaasti retkikohteita mm. kolme kansallispuistoa, joten valinnan varaa riittää. Tällä kertaa valitsimme Petkeljärven kansallispuiston (kartta) Ilomantsissa.

Lähdimme torstaina 14.7. Petkeljärven kansallispuistoon, jonne on Joensuusta matkaa vain 90km. Itse kansallispuisto on pieni mutta kahden päivän lomalle aivan riittävän suuri.


Petkeljärven kansallispuiston retkeilykeskus. Kesäaikaan täältä saa aamupalaa, lounasta, vuokralle kanootteja ja veneitä. Retkeilijöille on myös pieni leirintäalue, jossa paikkoja on telttailijoille ja karavaanareille.


Otimme oman kanootin mukaan ja kävimme illalla melomassa. Kiersimme Korkeasärkän harjun ympäri Kaitajärvelle n. 3,5km valokuvaten tyynessä kesäillassa. Takaisin Valkiajärven puolelle tulimme kuivaa puronuomaa pitkin. (kartta)


Korkeasärkän harju mutkittelee keskellä Valkiajärveä. Vastavaloon kuvattuna harjun muodot tulevat hyvin esiin.


Keltavahvero eli kantarelli (Cantharellus cibarius) on erinomainen ruokasieni.


Ukkospilvet näyttivät nousevan päälle, joten lyhensimme alkuperäistä suunnitelmaa melontamatkasta ja palasimme takaisin Petraniemen rantaan. Lopulta pilvet menivät kuitenkin vähän ohi, eikä ukkonen tullut päälle.


Perjantaina 15.7. kävimme kävelemässä 6,5km pitkän Kuikan kierroksen, joka kiertää kansallispuiston reunoja vaihtelevassa maastossa. Välillä polku nousee mäntykankailta korkeille harjuille ja laskeutuu sitten suolle.


Kuikan kierros on hyvin merkitty. Kansallispuiston läpi kulkee myös muita merkittyjä vaellusreittejä mm. 91km pitkä rengasreitti Pogostan kierros.


Kuikkalammen ja Pieni-Kuikkalammen välinen kirkasvetinen puro.


Kuvista ei oikein saa käsitystä puron syvyydestä. Ulpukanlehtien varret ovat 40-50cm pitkiä ja puron syvyys runsas 30cm.


Kuikkalammen kristallinkirkasta vettä. En tiedä kuinka paljon kaatuneiden puiden päällä on vettä mutta arvelisin, että syvimmällä kohdalla vähintään metri.


Kasveja kuvatessa joutuu taipumaan mitä ihmeellisimpiin asentoihin.


Variksenmarjoja (Empetrum nigrum) ja sinisiipi (Polyommatinae)
Jos joku osaa tehdä perhosen tarkemman lajimääritelmän, kertokoon sen.


Suovehka (Calla palustris)


Toukat ovat syöneet lehden pehmeät osat ja vain lehtiruoti on jäänyt jäljelle.



perjantai 8. heinäkuuta 2016

vieraskynästä: Ihana ruusuvesi





Kovien sateiden vuoksi ruusut ovat pudottaneet terälehtensä tänä kesänä hyvin nopeasti. Maa ruusupensaiden alla on tuoksuvan maton peittämä. Kuljin pensaiden ohi ja harmittelin mielessäni nopeasti häviävää ihanuutta. Jostakin mieleeni juolahti ruusuvesi, ja pakkohan sen valmistusta oli kokeilla heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. 

Kaupoista saatava ruusuvesi on ruusuöljyn tislauksessa syntyvä sivutuote. Netissä on tietoa ruusuvedestä useilla eri sivustoilla. Sieltä löysin myös ohjeen jolla  ruusuvettä voi valmistaa hyvin yksinkertaisesti kotikonstein.

Valmistamiseen tarvitaan puhtaita, myrkyttömiä ruusun terälehtiä suoraan pensaasta, ei kaupan ruusuista. Älä myöskään poimi läheltä tietä. Lisäksi tarvitaan puhdasta vettä.

  • Kattilaan mitataan 1 litra terälehtiä löyhästi paineltuna sekä 1 litra vettä.
  • Keitetään n. 10 minuuttia
  • Otetaan pois levyltä ja annetaan tekeytyä kannen alla n. 1/2 tuntia
  • Laitetaan suppiloon (jota myös tratiksi kutsutaan) kahvin suodatinpussi
  • Pullotetaan suppilolla puhtaisiin (keitettyihin) pulloihin ja annetaan jäähtyä

Ruusuvettä voi käyttää raikkaana suihkeena kasvoilla, kasvovetenä ja kasvojen puhdistajana. Sitä voi lisätä myös kylpyveteen. Ruusuvesi on hellävarainen ja hoitava ja sopii herkällekin iholle. Ihana, luontainen tuoksu ei herkistä samalla tavalla kuin kemiallisesti valmistettavat tuoksut.

Ruusuvettä käytetään myös monien jälkiruokien valmistamisessa.

Ruusuvesi säilyy jääkaapissa vähintään kaksi viikkoa, mutta voi olla hyvin käyttökelpoista vielä puolen vuoden päästäkin.