maanantai 30. toukokuuta 2016

Viikko Ivalojoen reissuun


Melontareissu lähestyy ja reissukuume kasvaa. Enää viikko, ja olemme matkalla kohti Kutturaa. Sääennusteista ei vielä tässä vaiheessa voi sanoa mitään varmaa mutta virtaamaennusteet alkavat näyttää jo suunnilleen järkeviä.


Olen seurannut Ivalojoen virtaamaa viimeisen kolmen kevään aikana ja sen perusteella päätimme viime talvena reissun ajankohdan. Esimerkiksi viime keväänä kesäkuun 5.-6. päivän tienoilla virtaama oli 100-120m3/s. Tänä keväänä lumet lähtivät sulamaan vauhdilla jo huhtikuun loppupuolella ja tulvahuippu sattui kaksi viikkoa aikaisemmaksi kuin edellisinä vuosina. Vuodet ovat erilaisia ja siihen on sopeuduttava.


Odotettavissa on suhteellisen hidas virtaus ja pieniä aaltoja. Haasteelliseksi melonnan tekee pinnassa olevat kivet ja paikoin mutkikas laskureitti kivien välissä.

Varusteluettelo vielä täydentyy viikon aikana mutta tässä on joitain mukaan lähteviä tavaroita:

- sukkia 4 paria
- boxereita 4 kpl
- merinokerrasto
- t-paitoja 2kpl
- flanellipaita
- vaellushousut
- shortsit

- kuoritakki
- lierihattu
- vaelluskengät
- sandaalit
- pieni pyyhe
- hygieniavälineet
- aurinkolasit + varalasit
- ensiapulaukku

- wokkipannu
- muurinpohjapannu + lasta
- kattilasarja + kahvipannu
- ruokailuvälineet + kuksa
- kaasukeitin

- teltta + vaelluskota                                            
- makuualustat
- makuupussit
- 3 tarppia telttasaunan tekoon

- märkäpukuja 4kpl
- neopreenihanskoja 6 paria
- neopreenikenkiä 4 paria
- kypäriä 4kpl
- liivejä 4kpl
- aukkopeite
- heittoliina
- meloja 6kpl
- kanootteja 2kpl
- koko reitin A0-kokoinen kartta muovitaskussa
- päiväkohtaiset kartat ja reittiseloste laminoituna

- GoPro + akut
- kamera + objektiivit + akut
- jalusta
- virtapankit

Ruokailuista sovimme, että yksi kanoottikunta huolehtii yhdessä aamupalan, lounaan, välipalan ja iltapalan. Jokainen porukastamme suunnittelee ja tarjoaa muille yhtenä päivänä päivällisen. Tarjolla on mm. hampurilaisia, pannupitsaa, wokkia, naudanpaistia, jne. Tällä tavalla saamme ruokaan monipuolisuutta. Oman harkintansa mukaan voi tehdä lisäksi jälkiruokaa.

Tulevan viikon aikana whatsapp-ryhmämme käy kuumana viimeisiä suunnitelmia miettiessä. Loppuviikosta on kauppareissun aika ja hankin säilyvät ruoat etukäteen. Viimeiset ruokaostokset teemme näillä näkymin Rovaniemellä.

Reissusta on tulossa todella leppoisa kilometreissä mitattuna. Maanantai-illasta lauantai-iltaan melontakilometrejä tulee vain 50km. Melontamatkat ovat päivittäin vain 5-15km. Yhtenä päivänä emme melo ollenkaan vaan käymme kävelemässä päiväretken Kultalasta Kehäpäälle. Myös melontapäivinä tahti on rauhallinen ja meillä on runsaasti aikaa kiipeillä joen varren kanjoneilla kuvaamassa.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Voikukkasiirappia


Sain fb:n Villiyrtit arkikäytössä-ryhmästä hyvän ja helpon reseptin voikukkasiirapin tekoon. En ollut moisesta aikaisemmin kuullutkaan mutta sitä niin vuolaasti kehuttiin, että pakkohan se oli kokeilla.


Aloitin keräämällä pihalta kaikki voikukat. Niitä saa olla todella paljon ja pienet kädet ovat hyvä apu keräämisessä.


Viiden litran taikinakulho oli lopulta 2/3 täynnä. En tiennyt yhtään kuinka paljon tästä määrästä saa siirappia mutta ainakin kukkia oli riittävästi.


Kukista nypitään kannat irti. Helpoimmin ne lähtevät kun ottaa kukasta kahdella kädellä kiinni ja hieman pyöräyttää.


3,5l kattila oli kantojen irroittelun jälkeen noin puolillaan kukkien terälehtiä. Kaadoin sekaan litran vettä ja aloin keittää seosta miedolla lämmöllä. Sekoittelin ja puristelin seosta kauhalla kunnes vesi alkoi näyttää tummalta mehulta.


Mehun suodatin toiseen kattilaan harsokankaan läpi ja kaadoin kattilan pohjalle jääneen märän mössön kankaan päälle valumaan.


Mittasin 450g sokeria kahteen desilitraan mehua ja kiehautin seoksen jatkuvasti sekoittaen. Kiehuvan seoksen kaadoin kuumennettuihin lasipurkkeihin. Kuumentaminen onnistuu helposti esim. upottamalla lasipurkit hetkeksi kiehuvaan veteen.


Siinä sitä on! Melkein 1,5 litraa kullankeltaista herkkua. Siirappi saa lopullisen olomuotonsa vasta jäähdyttyään. Tiiviisti suljetut purkit ovat jäähdyttään alipaineisia ja voikukkasiirappi säilyy viileässä jopa pari vuotta. 

Tarjosin maistiaisia lapsille ja hetken miettimisen jälkeen tyttäreni sanoi: "Tämähän on kuin hunajaa." Koostumus, väri ja maku todellakin muistuttaa hunajaa. Voikukkasiirappia voi käyttää jäätelön päällä, maustamattoman jogurtin seassa, myslissä, puurossa, paahtoleivällä, jne. Vain mielikuvitus on rajana.


maanantai 23. toukokuuta 2016

Omenankukat


 Mun onneni kukkii kuin omenapuu
kevät-öissä valoisissa,
kun kuusten latvat ne kumartuu
ja immet on unelmissa.


Ne yöt pari ympäri helluntain,
ne yöt on suuret ja syvät
ja silloin jos ei tule tuuli vain,
niin kypsyvät heelmät hyvät.


Oi, antaos taivas tyyntä nyt,
jos sitten sa annatkin muuta!
Oi, varjele Luojani vakainen
nyt orvon omenapuuta!


Eino Leino




tiistai 17. toukokuuta 2016

Päiväretki Ryläykselle

Jos haluat viettää rennon sunnuntaipäivän maisemia ihaillen, on Ryläys siihen väärä paikka. (Kartta) Jeron parkkipaikalta nousua Ryläyksen näkötornille tulee 150m ja kaikkien notkojen kanssa reippaasti yli 200m. Koska suurin osa noususta on viimeisen 1,5km matkalla, saa kivikkoisella polulla kiipeillessä hikoilla paidan märäksi. Huipulla maisemat palkitsevat vaivannäön ja tuulessa paitakin kuivuu.


Lähdimme liikkeelle Jeron parkkipaikalta (kartta). Alkumatkan myös 2-vuotias käveli reippaasti. Kun polku jyrkkeni, hän halusi kantorinkkaan. Onneksi painavampikin lapsi kulkee Deuter Kid Comfort-rinkassa kevyesti ja mukaan mahtuu tavaraa reilusti.

Jo parkkipaikalla oli kyltti, että matkalla oleva lähde on käyttökiellossa. Liekö keväiset sulamisvedet sotkeneet lähteen juomakelvottomaksi? Onneksi meillä oli juomavettä mukana ja pärjäsimme ilman täydennystä.


Vaikka viimeisten 2,5 viikon aikana lämpötilat ovat olleet kahdenkymmen asteen kahta puolta, löytyi puron reunalta vielä vähän jäätä. Lunta on varmaan talvella ollut reilusti yli metrin.


Suomalaisella sisulla pienikin kulkee eteenpäin. Koska isommillakin oli reppu selässä, piti pienimmänkin saada omansa.


Välillä polun varrella on valtavia muurahaispesiä, joiden korkeus lähentelee kahta metriä. Suuria muurahaispesiä oli muutaman sadan metrin välein.


Pärjäsin koko reissun vaellussandaaleilla. Vain muutamassa märässä paikassa piti hyppiä kiveltä kivelle. Kosteimpien paikkojen yli oli rakennettu pitkokset. Leveimmillään lankut olivat näin leveitä.


Panoraama luoteeseen.


Kiipeilyä kallioisella polulla. Monessa kohdassa nousu oli niin jyrkkä, että lapset kiipesivät rinnettä kontallaan.


Jäkälä tekee taidetta kiven pintaan.


4-vuotias käveli koko päivän reppu selässä valittamatta kertaakaan väsymystään. Vaikka päivän aikana matkaa kertyi vain reilu 5,5km, teki korkeuserot ja haastava polku oman lisänsä. Kuvasta ei oikein saa käsitystä polun jyrkkyydestä. Vain vertaamalla puiden kaltevuuteen, ymmärtää polun nousevan koko ajan.


Viimeinen nousu ennen Ryläyksen kotaa. Pitkoksista on tehty hauskat loivat portaat.



Ryläyksen kierros alkaa puoli kilometriä ennen huippua olevalta kodalta. Runsaan kilometrin pituisella kierroksella pääsee katselemaan maisemia kaikkiin ilmansuuntiin.


Ryläyksellä on suuri valoisa kota (kartta), jossa voi myös yöpyä. Herajärven kierros kiertää Ryläyksen kautta ja kulkijoita näyttää riittävän vieraskirjan mukaan lähes koko vuoden.


Korkealla vaaran päällä on kalliopainanteeseen kasvanut suurehko suo, jonka halki kuljetaan pitkospuita pitkin.


Ryläyksen huippu (kartta) on vain hieman matalampi kuin Koli (347m). Näkötorni nousee vielä n. 5m korkeammalle. Torni olisi saanut olla vielä 5m korkeampi, jolloin se nousisi puidenlatvojen yläpuolelle.


Maisemaa näkötornista lounaaseen. Kuvan keskellä näkyy Pusonjärvi ja horisontissa siintää Höytiäinen.


Pielinen


Ryläyksen kiviputouksen (kartta) reunalla kiipeillessä on syytä olla varovainen. Irtolohkareet saattavat lähteä vierimään vieden kiipeilijän mukanaan.


Ryläyksen kiviputouksen korkeutta eikä pituutta pääse näkemään ylhäältä päin. Putous lienee kuitenkin samanlainen mutta suurempi kuin kanjonin vastapuolella näkyvä. Etualalla näkyy Herajärvi ja horisontissa oleva on Pielinen. 


Seitsemän kuvan panoraama kohti pohjoista. Vasemmalla näkyy Ukko-Koli, keskellä näkyvä järvi on Jero, keskellä näkyy Mäkrä ja oikealla siintää Pielinen.


Lähes 180 asteen panoraama ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla tietokoneen näytöllä. 150cm leveäksi tulostettu kuva näyttäisi varmaan hienolta?


Jykeviä kuusia kasvaa pitkin Ryläyksen rinteitä. Nämä ovat hienojen maisemien lisäksi syy, miksi Kolille tulee aina lähdettyä.


Jyrkät rinteet, jotka piti mennessä kiivetä ylös, antoivat lapsille haastetta myös alaspäin tullessa.



Ryläys on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Maisemat ovat huikean hienot, joskin vähän erilaiset kuin Ukko-Kolilta. Ryläyksellä saa olla myös rauhassa toisin kuin Kolilla. Vaikka vieraskirjan mukaan kävijöitä on kesällä päivittäin, näimme koko päivänä vain viisi ihmistä.