perjantai 22. huhtikuuta 2016

Päiväretki Hiidenvaaran vanhoissa metsissä

Saimme perjantaipäiväksi lastenhoitajan ja mietimme vaimoni kanssa sopivaa päiväretkikohdetta lähellä Joensuuta. Aika monta paikkaa on tullut käytyä, useimmat niistä moneen kertaan, joten oli löydettävä jokin uusi paikka. Tietoa on saatavilla kun sitä jaksaa riittävästi kaivaa netistä.

Löysimme Visit Karelia-sivustolta vinkin Hiidenvaaran luontopolusta, joka kulkee Metso-ohjelmalla suojellun perintömetsän halki. Luontopolku on vain 2km pitkä, josta 1,2km kulkee Hiidenvaaran yli vanhassa metsässä ja 0,8km tietä pitkin takaisin parkkipaikalle. Emme antaneet lyhyen matkan haitata vaan lähdimme tutkimaan paikkaa. Sää oli pilvinen, lämpöä +3' ja jäätävä luoteistuuli heilutteli puita. Välillä taivaalta leijaili kevyesti luntakin mutta sopivalla vaatetuksella tämäkään ei ollut ongelma.

Perille on erittäin hyvät opasteet Keskijärventieltä. Autoille on varattu parkkipaikka tien päästä ja polun suositeltava kiertosuunta on vastapäivään. Karttalinkki parkkipaikalle.


Perintömetsä sijaitsee Keskijärven kylällä Ylinen-järven rannalla kohoavan Hiidenvaaran päällä. Alueen pinta-ala on 8,55ha, joka on kokonaan metsää. Puuston keski-ikä on 115 vuotta. Vanhimmat kuuset lienevät 150 vuotiaita vanhuksia.


Perintömetsän tarkoitus on suojella arvokkaita vanhoja metsäalueita metsätalouskäytöltä ja näin antaa tuleville sukupolville perinnöksi eliöstöltään monimuotoisia metsäalueita. Hiidenvaarassa on paljon arvokkaan luontokohteen tunnusmerkkejä mm: kilpikaarnamännyt, vanhat kuuset, lahopuut, naava, käävät, jne.


Hiidenvaaran näköalapaikalta avautuu vaaramaisema kohti itää. Näköalapaikan korkeus on 201,4m merenpinnasta ja 83m läheisen Ylinen-järven pinnasta.


Polku on erittäin hyvin merkitty. Kaikissa risteyksissä on hyvät viitat ja polun kulku on merkattu tiheästi puihin maalatuilla sinillä täplillä.


Vaaran laella on kallionotkoon kasvanut suo. Kalliolta valuva vesi ja ravinteet saavat rahkasammalen kasvamaan rehevänä.


Retkeilijöiden turvallisuuden vuoksi on kaksi polun yli kalleellaan ollutta mäntyä katkaistu. Muuten Hiidenvaaralla ei metsiin kosketa.

Kuusivanhukset kurkottavat kohti pilviä.


Hiirihaukka  (Buteo buteo)

Hiidenvaaralla on erittäin runsas linnusto. Alueella viihtyy mm. pohjantikka (Picoides tridactylus), viirupöllö (Strix uralensis), lapinpöllö (Strix nebulosa), varpuspöllö (Glaucidium passerinum), idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides), pikkusieppo (Ficedula parva), palokärki (Dryocopus martius), teeri (Lyrurus tetrix), metso (Tetrao urogallus), pyy (Tetrastes bonasia), hippiäinen (Regulus regulus) ja käki (Cuculus canorus). Näiden lisäksi alueella on havaittu myös 30 muuta lintulajia.


Metsän omaa taidetta. Joku luonnonoikku on saanut kuusen kasvattamaan keskelle runkoa tiheän oksarykelmän.


Ylinen on vielä jäässä. Kävin varovasti kävelemässä muutaman metrin päässä rannasta. Jää kesti mutta en halunnut hölmöillä ja kokeilla sen kestävyyttä kauempana rannasta, joten palasin takaisin.


Keväisin paksukin jää tikkuuntuu ja menettää kantavuutensa. Alkutalven teräsjäätä riittää 3-4cm kannattamaan aikuisen miehen mutta keväällä jopa 40-50cm paksuinen jää saattaa pettää alta.



Tien varrella pulppuaa lähde maan sisältä. Kuvasta ei saa kristallin kirkkaan veden takia mitään käsitystä kuinka syvä lähde on. Arvioin syvyydeksi n. 50-60cm ja halkaisijaksi saman verran.


Näsiä (Daphne mezereum) kukkii keväällä ennen lehtien puhkeamista. Pensaan marjat ovat erittäin myrkyllisiä. Marjan siemenet sisältävät muun muassa myrkyllistä diterpeenialkoholeihin kuuluvaa metsereiiniä.


Punarinta (Erithacus rubecula)


Hiidenvaaralla ei ole nuotiopaikkoja mutta lähialueella niitä on kolme. Yksi on Hiidenlahdessa, toinen Ylisen toisella puolella olevan pienen Kaleton-lammen rannalla. Kolmannen sijaintia en tarkasti tiedä, eikä sitä löydy kartasta. Kaverini kertoi laavun summittaisen sijainnin mutta emme käyneet etsimässä sitä tällä kertaa. Sen kuitenkin tiedän, että laavu sijaitsee Ylisen itärannalla ja sinne pitäisi olla Ylisenjärventieltä viitoitus.

Menimme Kalettoman laavulle paistamaan nakkeja ja keittämään kahvit. Auraamaton tie oli edelleen pääosin paksun lumen peitossa ja viimeiset 700m jouduimme kävelemään. Karttalinkki laavusta. Laavu näkyy Kansalaisen karttapaikassa mutta ei MH:n Retkikartassa.


Lammen rannalla on laavu, pöytäryhmä, wc ja laituri. Kuivia polttopuita oli runsaasti ja paikka siistissä kunnossa. Kirvestä ei laavulla ole, joten oma kannattaa ottaa mukaan. Paikan ylläpidosta huolehtii Joensuun kaupunki.

Hiidenvaaraan pitää palata kesällä uudestaan kun luonto on vehreä ja sää kirkas. Lyhyt polku sopii hyvin myös pienille lapsille. Muutamaa jyrkkää nousua lukuunottamatta lenkin varrella ei ole vaikeita paikkoja.


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Ensimmäiset kokemukset Tamron 24-70mm f/2.8:sta

Hankin uuden linssin kameran nokalle ja malttamattomana odottelin sitä saapuvaksi. Kun lopulta postista tuli ilmoitus paketista, en meinannut pysyä nahoissani. Seuraavava päivänä sää oli sopivan kirkas ja pääsin heti testaamaan linssiä hyvissä olosuhteissa.

Teknisesti objektiivi on jämäkkä ja zoomi hieman uutuuden jäykkä. Ainoastaan vastavalosuoja pitää hieman ääntä kun sitä heiluttaa. Tämä on kuitenkin niin vähäistä, etten pidä sitä häiritsevänä.

Nikonin omiin linsseihin tottuneena AF/MF-nappi sekä vakaajan on/off-nappi ovat hieman pienet eivätkä ainakaan tällä kokemuksella löydy katsomatta. Toisaalta, niitä harvemmin tarvitsee käyttää, joten kyllä niitä ehtii tarvittaessa katsomaan.

Ennen objektiivin hankintaa luin muiden kokemuksia ja vertailuja Nikkor 24-70mm f/2.8:n ja tämän Tamronin vastaavan välillä. Pääosin eroavaisuuksia oli vaikea löytää. Ainoastaan reuna-alueen tarkkuus oli merkittävin ero Nikkorin ja Tamronin välillä. Nikkorissa kuvaa kehuttiin kauttaaltaan teräväksi myös täydellä aukolla mutta toki linssillä on myös tonni enemmän hintaakin. Muuten kokemukset olivat Tamronin osalta vain positiivisia, joten päädyin hankinnassa tähän. Ammattilaisen kokemuksia ja arvioita linssistä voi lukea esim. täältä.

Alla omia kokeilujani Tamron 24-70mm linssillä. Kuten ylläolevan linkin takaa löytyvässä jutussakin mainitaan, jo täydellä linssi piirtää todella terävästi keskialueelta. Pienempiä kohteita kuvatessa reunojen lievä epäterävyys ei haittaa ja siitä pääsee eroon himmentämällä aukkoa pari pykälää. 5.6-aukolla piirto on jo koko kuva-alalta terävää ja moitteen sijaa on vaikea löytää. Pienimmätkin  yksityiskohdat piirtyvät kauniisti kuten tämän hintaluokan linssillä pitääkin.

Kaikki kuvat on valotettu pari pykälää alle ja säädetty samoilla arvoilla LR:ssa. Kamerana oli Nikon D7200. Blogger pakkaa kuvia aika rajusti, joten se on huomioitava kuvia kriittisesti katsellessa. Alkuperäiset kuvat LR:ssa näyttävät terävämmiltä.

 ISO 100, 58mm, f/2.8, 1/320

 ISO 100, 70mm, f/2.8, 1/500

Vakaaja Tamronissa toimii herkästi ja äänettömästi. Tähän astiset kokemukset rajoittuvat lähinnä Nikkorin VR I:seen ja siihen verrattuna Tamron on selvästi parempi. Toki uuden ja vanhemman paljon kuvatun linssin välillä vertailu on hieman haastavaa. Tarkennus Tamronissa on lähes äänetön ja erittäin nopea. Tarkennus napsahtelee kohdalleen yli 90% kohteista eikä nopeakaan kohteen muutos aiheuta tarkennuksen sahaamista.

 ISO 100, 70mm, f/2.8, 1/2000, lievästi cropattu
 ISO 100, 70mm, f/8, 1/160
Alempi kuva on cropattu ylläolevasta kuvasta. Tässä näkyy kuinka hyvin linssi piirtää myös pikkutarkat kohteet kuten havunneulaset. Kameran kennossa on 24,2 megapikseliä.

Sigman objektiiveissa moni on moittinut "väärinpäin" toimivaa zoomia verrattuna Nikonin omiin objektiiveihin. Kuuleman mukaan alkuun se opetteluttaa ja ristiin kahden merkin linssejä käyttäessä alkaa toisinaan jopa ärsyttää. Tamronissa zoom toimii samoin päin kuin Nikonin omissa linsseissäkin. En aluksi edes kiinnittänyt asiaan huomiota kunnes muistui mieleeni muiden kokemukset Sigmasta. Itselläni ei ole ollut tähän mennessä yhtään Sigmaa.

ISO100, 70mm, f2.8, 1/3200

ISO100, 70mm, f4, 1/2000

ISO100, 70mm, f5.6, 1/1000

ISO100, 70mm, f2.8, 1/4000

ISO100, 70mm, f4, 1/2000

ISO100, 70mm, f5.6, 1/1000

 ISO100, 70mm, f2.8, 1/2500

ISO100, 70mm, f4, 1/1250

ISO100, 70mm, f5.6, 1/640


keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Savulohikeitto

Mukailin Tomi Björckin savulohikeiton ohjetta ja tein lounaan niistä aineksista mitä kotona sattui olemaan. Kun ruoanlaitto alkaa voilla ja päättyy kermaan, ei lopputulos voi olla kuin hyvää. Huomioitavan arvoinen seikka keittoa valmistaessa: Kala on valmiiksi jo melko suolainen ja tarkkana saa olla ettei lisää keittoon liikaa suolaa.


500g savulohta
6 isoa perunaa
yksi suuri tai kaksi pienempää sipulia
voita
2dl kermaa
sitruunapippuria ja mustapipuria
tilliä

1. Pilko kuoritut perunat pieniksi lohkoiksi kasariin.
2. Pilko sipuli perunoiden sekaan.
3. Kuullota perunat ja sipuli voissa.
4. Lisää sekaan vettä, sitruunapippuria ja hieman mustapippuria. Anna perunoiden kiehua kypsäksi.
5. Pilko savukala ja laita ruodot ja pää toiseen kattilaan kiehumaan. Kun kalaliemi on valmista, siivilöi se perunoiden ja sipuleiden joukkoon.
6. Kun perunat ovat kypsiä, lisää pilkottu kala keittoon lämpiämään. Kala on jo valmiiksi kypsää, joten keitto on valmista syötäväksi muutaman minuutin kuluttua.
7. Kaada keittoon kerma, tarkista maku ja nauti!


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Kirjolohipilkillä Kantelesärkässä

Kevät tulee kohisten ja sitä mukaa pilkkikausi lähestyy vääjäämättä loppuaan. Tänä vuonna pilkkikausi tuntuu jäävän jopa paria viikkoa lyhyemmäksi kun useimmiten. Usein Pohjois-Karjalan järville pääsee pilkille vielä huhtikuun lopussa ja parhaimmillaan vielä vappunakin. Nyt puuttuvat yöpakkaset sulattavat järvien rantoja ja jäät muuttuvat nopeasti vaarallisen ohuiksi. Pelastuslaitos onkin varoitellut ihmisiä menemästä enää tuntemattomille vesistöille nopeasti heikkenevien jäiden takia.

Kävimme työkavereiden kanssa Kantelesärkässä pilkkimässä kirjolohta. Minulle tämä oli uusi kokemus mutta monet muut olivat konkareita kirjolohen narraamisessa. Verrattuna ahvenpilkkiin, on kirjolohen pilkkiminen jokseenkin erilaista hommaa. Pilkkikisamme voittaja tosin näytti, että taitava pilkkimies saa kirjolohetkin omilla erityisillä tempuillaan houkuteltua syöttiin. Itselläni oli vaihtoehtoina pieni lusikkauistin, tasapainopilkki sekä Mutu leech. Muutamaa pientä nykäisyä lukuunottamatta en saanut mitään.

Syönti oli kokeneempien mukaan melko heikkoa. Yleensä kalat iskevät lusikkauistimeen hanakasti kiinni. Nyt syönti oli varovaista näykkimistä.

 Mukavan kokoisia ruokakaloja tuli useammalle kalamiehelle kotiinviemiseksi.

Kisan toiseksi tulleen kalat jäivät kaikki pyrstöstä kiinni uistimeen. Oliko vieheen värillä lopulta suurta merkitystä?

 Herkällä kädellä ja ohuella siimalla tulivat voittajan kalat pintaan.

Kaikki vaihtoehdot tuli testattua mutta kalat jäivät minulla saamatta. Ehkä ensi kerralla on parempi onni?

Kun jää ei enää kestä lintua, se kestää vielä pilkkimiehen. Lähimmillään pilkkijät olivat kymmenen metrin päässä sulan reunasta.

Viiden tunnin kisan kokonaissaalis oli n. 25kg, josta voittaja veti ylös 4,3kg, toiseksi tullut 3,9kg ja kolmanneksi tullut 3kg. Voittajakolmikosta kaikki saivat kolme kalaa per mies. Kalaa oli kyllä lammessa reilusti mutta eri asia oli saada ne sieltä ylös.



maanantai 4. huhtikuuta 2016

Melontakauden avaus Porvoonjoella 2.4.2016

Veljeni ehdotti viime talvena, että avaisimmeko melontakauden Porvoonjoella heti jäiden lähdön jälkeen. Minua ei ollut kovin vaikea houkutella mukaan. Täällä Pohjois-Karjalassa on vielä järvissä paksut jäät, joet virtapaikkoja lukuunottamatta jäässä ja maassa lunta lähes puoli metriä. Hiihtokelit ja pilkkikelit siis parhaimmillaan. Melojan mieli tekee silti vesille ja kuohuvaan veteen.


Aloitimme melomisen helposta Roiponkoskesta. Sen yläpuolella olisi ollut Myllykoski mutta sen jyrkkyyden ja kahden suuren kuopan takia se ei houkuttanut kevään ensimmäisenä koskena.
Seuraavana oli vuorossa Hiirkoski. Se oli päivän hankalin koski virran voiman, suurten aaltojen ja ahtaan uoman vuoksi.


Hiirkoski koskenniskalta kuvattuna.


 Hiirkosken vanhoja patorakenteita. Ainut laskukelpoinen väylä on pilareiden välissä.


Panoraama ylävirtaan patorakenteiden päältä kuvattuna. Perspektiivi latistaa aallot pieniksi.


Kuvakaappaus videolta keskeltä Hiirkoskea.


Pääosin joki virtaa Pukkilan ja Porvoon välissä keskellä peltoja ja asutusta.


Vakkolankoskella lähtöpaikka on hieman haasteellinen kovan ja pyörteilevän virran takia. Tilaa kääntymiseen ei ole ennen kosken ensimmäisiä aaltoja yhtään liikaa.


Vakkolankosken mutkikas laskureitti. Jyrkkyyttä ja vauhtia on melko paljon.


Henttalankosken puoliväliä. Helppo ja pitkä koski.


Joki vapautui jäistä vasta kaksi päivää ennen reissua. Paikoin rannat olivat vielä paksussa jäässä. Veden lämpötila oli +1' ja ilma +7'.


Strömberginkosken pato. 39m3/s saa 11m pudotuksessa aikaan melkoisen pauhun.


Strömberginkosken puoliväliä. Koski on erittäin kivinen ja mutkainen. Kivisyys ja suuret lohkareet keskellä koskea tekivät tästä päivän hauskimman ja samalla teknisimmän kosken.


Strömberginkosken alaosaa. Täällä piilotteli muutama suuri kivi juuri ja juuri vedenpinnan alapuolella. Ne näkyivät rannalta hyvin mutta ylävirrasta eivät juuri ollenkaan. Hyvän ennakkotarkastuksen ansiosta kiersimme ne oikealta puolelta ohi.


Tähän oli hyvä päättää päivän melonta. Strömberginkosken alapuolella on nuotiopaikka, josta kanootin saa helposti vedettyä rannnalle.

Virtaama vaikuttaa todella paljon koskien luonteeseen. 39m3/s virtaamalla Hiirkoski on melko haasteellinen kovan virran vuoksi. 60m3/s virtaamalla aallot tasoittuvat, eikä pilareiden väliin enää muodostu honttoa. 25m3/s virtaamalla koski on muuten rauhallinen mutta pilareiden välissä on mukava pieni stoppariaalto, jossa voi koittaa surffata.


Henttalankoskessa oli pieniä akanvirtoja ja pieniä aaltoja. Matalammalla sekä korkeammalla vedellä koski on lähes tasainen.


Strömberginkoski on alle 20m3/s virtaamalla käytännössä laskukelvoton sen kivisyyden vuoksi. Kivien välistä on vaikea löytää riittävän suoraa ja syvää uomaa. 39m3/s virtaamalla koski oli ehkä parhaimillaan.

Lopuksi vielä video. Se kertoo koskien luonteesta enemmän kuin tuhat kuvaa.