lauantai 27. helmikuuta 2016

Laavu lähimetsään osa 10: Harjakaiskahvien aika



Perjantaina kävin ostamassa paikallisesta rautakaupasta metrin pätkän 25mm harjaterästä, 0,3m2 teräsverkkoa, 4m lattarautaa ja 2m pyörötankoa. Lauantaiaamuna olin jo kahdeksalta verstaalla työn touhussa.



Alunperin suunnitelin tekeväni vastaavanlaisen tekeleen kuin MH:n nuotiopaikoilla mutta aika nopeasti tulin siihen tulokseen, että erillinen keittokoukku on tarpeeton. Niinpä muokkasin hieman paistoritilän rakennetta ja tein keittokoukun samaan varteen. Tarvittaessa ritilän voi nostaa saranalla ylös.



Runsaan kolmen tunnin hitsailun jälkeen oli valmista. Kotona suihkutin vielä pintaan mustan spray-maalin. Se ei kovin paljoa suojaa mutta onpahan näin alkuun hieman viimeistellymmän näköinen lopputulos. Ajan saatossa noki tekee raudan pintaan suojaavan kerroksen ja maali peittyy sen alle.


Ruoan jälkeen hitsasimme naapurin tallissa koko tulisijan kasaan. Tulisijana toimii vanha kuorma-auton vanne, johon ritilää kannatteleva harjaterästolppa oli helppo hitsata kiinni. Tulisija kuljetettiin laavulle ja kaivettiin niin syvälle kuin routaiseen maahan sai kaivettua. Kevään tullen pintamaa kaivetaan pois kallioon saakka ja vanne upotetaan syvemmälle. Vanteen ympärys kivetään, jolloin tuli saa alhaalla olevista vanteen rei'istä ilmaa.


Tässä näkyy paremmin keittokoukun ja ritilän rakenne. Koukku olisi ehkä voinut olla hieman lyhyempi mutta silloin ritilän tuki olisi jäänyt aika lyhyeksi. Kyllä se toimii näinkin kun siirtää tulta hieman reunemmaksi.


Katon reunus sai vielä toisen kerroksen lautaa kun kiinnitimme räystäslaudoiksi tuppeensahattua leppää ja mäntyä. Etureunan otsalaudaksi tuli leveä tuppeen sahattu mäntylauta ja sivuille löysin ullakolta hieman kieroa mutta kelvollista tuppeen sahattua leppää.


Juhlallinen hetki! Valmiin laavun etuseinään kiinnitettiin lopuksi nimikyltti.


Se on siinä! Huomenna juodaan harjakaiskahvit ja nautitaan työn hedelmistä. Miestyötunteja rakentamiseen kului reilusti toista sataa. Tarkkaa määrää en tiedä mutta uskoisin, että lähemmäs 150h kuin 100h.

Paljon tuli opittua uutta asiaa hirren veistämisestä. Varausten piirtäminen ja veistäminen on oma taiteenlajinsa, jossa erittäin terävät työkalut ovat merkittävässä osassa.  Onneksi tässä rakennuksessa työjäljen ei tarvitse olla aivan priimaa, joten harjoittelun jälki saa näkyä lopputuloksessa. Pääasia kuitenkin on, että laavu on itse tehty ja sinne on helppo mennä aina kuin siltä tuntuu.

Jos et ole seurannut projektin aiempia vaiheita, pääset helpoiten lukemaan osat 1-10 klikkaamalla blogin yläpalkista väliotsikkoa "LAAVU".

Kiitos mielenkiinnosta kaikille lukijoille! Tilastoista olen nähnyt, että tämä on projekti kiinnostanut monia. Kommentteja ja palautetta otetaan mieluusti vastaan.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Laavu lähimetsään osa 9: Katto päälle

Aloitimme hommat aamulla yhdeksän aikaan laittamalla kattovasat paikoilleen. Siinä meni pari tuntia ja oli aika käydä syömässä. Ruoan jälkeen aloitimme kattopohjan laudoittamisen ja pellittämisen. Puolen tunnin reippaan työrupeaman jälkeen katto oli peltejä vaille. Suurin osa iltapäivästä meni vanhojen konesaumapeltien oikomiseen, pokkauksien aukomiseen sekä paikoilleen laittamiseen. Melko työlästä hommaa tehdä vanhoista pelleistä mutta eipähän tullut lisäkustannuksia. Moneskohan rakennus liene noille pelleille? Luultavasti ainakin kolmas mutta luultavasti samalla myös viimeinen.


Viime päivien runsaiden lumisateiden ansionsa laavu ja sen ympäristö oli melko paksussa lumessa.


Kattovasat upotettin ylimpään hirteen sahaamalla moottorisahalla sopiva kolo. Ihan kohtuullisen siisti työjälki vaikka itse sanonkin.


Laitoimme reunoille yhdet laudat ja mittasimme katon ristimitan kohdalleen. Tuurilla ristimitta sattui kerralla kohdalleen. Tosin jotain tekemistä saattoi olla silläkin, että kulmat mitattiin ns. "timpurin suorakulmalla" 90 asteen kulmaan. Kaikki varmaan tietävät mistä on kyse? Kun toinen kateetti on 60cm ja toinen kateetti on 80cm niin hypotenuusa on silloin 100cm. Helppoa, eikö?


Tein katon teosta time lapse-videon. Kamera naputti rakentamisen aikana runsaat 500 kuvaa. Kuvien väli oli 15 sekuntia. Videossa kuvat ovat 0,2 sekunnin väleillä.


Saimme katon suurin piirtein valmiiksi hieman ennen puolta viittä. Pistimme ensimmäiset räystäslaudat paikoilleen. Ensi kerralla niihin naulataan tuppeen sahattua lautaa päälle peittämään pellin reunat.


Monta kuukautta tätä on tehtykin. Koitin laskea tehtyjä työtunteja mutta unohdin jossain vaiheessa tuntimäärän enkä ole sen jälkeen edes koittanut laskea. Tällä hetkellä määrä lienee jossain 40 tunnin paikkeilla. Yksin tehdessä tuon ajan voisi kertoa neljällä. Vielä on pientä homma jäljellä mutta ehkäpä osa 10:ssä on jo valmista?


perjantai 19. helmikuuta 2016

Video JR-27-vaellusahkion rakentamisesta

Jotta välttyisin suuremmilta ongelmilta miettiessä vapaa-ajan käyttämistä, tein laavuprojektin sivussa taas pari ahkiota. Runsas vuosi sitten tein kaverini kanssa kolme JR-27-vaellusahkiota, joiden rakentamisesta kirjoitin silloin jutun


Vaikka "Koita" oli hyvä, löytyy silti aina parannettavaa. Myin sen pois ja tein uuden vähän muokattuna. Alla näkyy "Koita"-ahkion ja yllä uusien muoto. Keula on hieman pystympi ja 50mm korkeampi. Pystympi keula auttaa lähinnä ojien ylityksessä sekä syvässä lumessa hiihtäessä. En ole näihinkään ahkioihin vielä täysin tyytyväinen ja luultavasti teen ensi talveksi kehitysversio III:n.

Sivulaidat tein 12mm koivuvanerista.

Sivulaitojen kallistus 15 asteen kulmaan on helpoin tehdä aluksi sirkkelillä.

Sahattuihin pintoihin tein kallistukset käsivaralta nauhahiomakoneella.


Etureunan tukipuu. Koko on n. 75x45mm. Huomaa, että myös etureunan tukipuun päät pitää sahata 15 asteen kulmaan! Koska tein etureunan 50mm korkeammaksi kuin takareunan, piti tukipuun pituudessa huomioida ahkion leveneminen muutamia senttejä.


Käsittelin nämäkin ahkiot puuöljyn, tervan ja tärpätin seoksella. Käsittely suojaa vaneria kosteudelta ja on helppo uusia tarvittaessa. Lisäksi näin puun kaunis kuviointi tulee esille.


Takalaidassa tuli ahkion ainut oikea virhe. Unohdin viistää takalaidan alareunan ennen paikalleen laittamista. Koska olin jo sahannut palat ylänurkista pois, ei korjaaminen enää onnistunut. Ainut haitta tästä unohduksesta on, että ruuvit painavat pohjan hieman mutkalle. Onneksi PE-levy antaa hyvin myöten eikä hajoamisen riskiä ole. No, tekevälle sattuu ja seuraavalla kerralla ehkä muistan tämänkin. Edellisiä ahkioita tehdessä muistin tehdä viisteen. Ehkä silloin tuli tehtyä enemmän ajatustyötä koska kyseessä oli ensimmäiset ahkiot.


Pohja on 2mm polyeteenilevyä, joka on kiinnitetty sivuilta 25x10mm polyeteenikiskon läpi ruuvaamalla. Etu- ja takareuna on ruuvattu leveäkantaisilla wronic-ruuveilla.


Nidoin ahkion reunaan 70cm leveän kankaan, jonka sisään tavarat on hyvä pakata suojaan lumelta. Kuorma kiinnitetään kumilenkeillä, jotka ovat 6mm kumiköyttä. Kiitos vaimolleni kankaan reunojen ompelusta!

Aisat ovat 16mm paksua lasikuituputkea eli ns. "Excel-putkea". Pituutta aisoilla on 2m. Käytännössä samaa tavaraa kuin suksisauvat. Vetovyöt tein hyväksi havaitusta Bundeswehrin tst-vyöstä. Huomioitavaa on, että solki kannattaa sijoittaa ehdottomasti selkäpuolelle. Tällä säästytään solkeen kohdistuvalta rasitukselta sekä vyön löystymiseltä.

Varsinkin metsämaastossa aisat kannattaa pitää vetäessä ristikkäin. Tämä helpottaa ahkion kääntymistä. Jokainen varmaan tietää runko-ohjauksen periaatteen esim. kauhakuormaajassa? Tämä toimii metsässä täysin samalla tavalla aisojen ollessa ristikkäin. Lantion kääntyessä vasemmalle, ahkio kääntyy päin vastoin, jne. Ahkio ei siis oikaise mutkassa vaan kiertää puut loivalla linjalla.

"Koita"-ahkion sivulaidat olivat 15mm puuta ja se painoi n. 7kg. Näiden uusien paino on vain kilon enemmän vaikka materiaalina kestävyydeltään parempi vaneri.
 

Kuvasin tällä kertaa rakentamisesta videon, josta toivon kuvien ohella olevan apua vastaavanlaista ahkiota tekeville. Kysymyksiä voi esittää joko blogin facebook-sivulla tai tämän postauksen alle.

Myös kommentit ovat tervetulleita! Niitä ei tule koskaan liikaa.


tiistai 16. helmikuuta 2016

Kantolaite kanootin tynnyreille versio II


Runsas vuosi sitten tein ensimmäisen version tynnyrin kantolaitteesta. Jutun ja kuvat tekemisestä voi lukea täältä. Hommasin samalla kertaa kaksi rinkan runkoa kantolaitteisiin mutta tein vain yhden. Toinen runko on odottanut sopivaa hetkeä rakentamiselle. Nyt kun laavun kattolautojen toimitus viivästyi, otin kantolaitteen rakentamisen iltapuhteeksi.




Edellisessä kantolaitteessa pystyin hyödyntämään rinkan kankaita mutta tässä mallissa olkaviilekkeet sekä lantiovyö olivat kiinni putkirungossa, joten jouduin purkamaan ne kokonaan irti. Vaimoni ompeli enstex-kankaasta kaksiosaisen taskun, johon leikkasin 10mm solumuovista neljä kappaletta 100x400mm kokoisia pehmikkeitä kumpaankin taskuun. Paksuutta tuli siis yhteensä 40mm.


Niittasin tai ruuvasin lantiovyön, olkaviilekkeet ja tynnyrin kiinnityshihnat kiinni selkäosaan. Ostin kaksi kappaletta 3m pitkää hihnaa, joista toinen meni lähes kokonaan ja toisesta jäi jäljelle n. 1,5m pätkä. Hintaa rakentelulle tuli kaikkinensa n. 20€, joista nylon-hihnojen osuus on 8€ ja rinkan rungon osuus 10€. Solumuovia, kangasta, ruuveja ja niittejä oli kotona valmiiksi, joten lasken niille hintaa vain pari euroa.

En tiedä vielä kumpi on parempi käytössä. Ainakin ensimmäinen versio on toimiva ja hyvä käytössä. Käytin sitä viimeksi marraskuussa Koitajoen melontareissulla kun tavarat piti kuljettaa joelta 700m päähän lähimmälle tielle. Tynnyrissä oli painoa melko reilusti ja sen kuljettaminen selässä oli huomattavasti miellyttävämpää kuin kantaa tynnyriä kahvoista.


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Laavu lähimetsään osa 8: Lattian teko ja kehikon muotoilu

Aloitimme aamun nostamalla tunkilla laavun takareunaa 7cm ylöspäin. Nyt laavu on vatupassillakin katsottuna suorassa. Hirsikehikon hyviä puolia on sen "liikkuvuus". Vinoa kehikkoa voi nostella ja oikoa lähes rajattomasti.


Etureunan paksun alahirren etureunaan sahasin uran, johon upotettiin reunimmainen lattialankku. Näin lattian yläpinta saatiin hirren yläpinnan tasoon. Lauta oli ohjurina, jonka avulla reunan sahaus onnistui suoraan.


Lattivasat paikoillaan. Vähempikin olisi varmasti riittänyt mutta kestääpähän varmasti. 


Lattia on 150mm leveätä pontattua lankkua. Märät lankut haristuvat kuivuessaan useita senttejä, joten jätimme lankut naulaamatta. Ensi kesänä lattia on sitten helppo kiristää kiiloilla. 


Seinän sahausta varten laitettiin ohjurilauta, jota pitkin kattolinja oli helppo sahata muotoon.


Takaseinään päätettiin lisätä vielä yksi hirsikerros sisäkorkeuden lisäämiseksi sekä kattokulman loiventamiseksi. Jälkikäteen salvoksen teko olisi ollut hankalaa, joten teimme kaksi sopivaa pätkää, jotka naulattiin päistä kiinni. Kuvaa katsoessa huomaa myös, että salvoksen kanssa oikean sivuseinän viides hirsi olisi mennyt sahauksen jälkeen päästä melko ohueksi, joten ehkä naulaus oli hyvä ratkaisu.
Alkaa näyttää jo melko hyvältä. Pelkästään hirsien tasaaminen ja kattolinjan sahaus tekee kehikosta valmiin näköisen. Loppuviikosta saan tuppeen sahattua 25mm haapalautaa, josta tehdään kattopohja ja räystäät. Laudoituksen päälle laitetaan vanhasta ladosta purettua saumapeltiä.

Ensi viikolla homma jatkuu katon teolla ja mahdollisesti päästään juomaan jo harjakaiskahvit. Lisäksi on vielä penkkien ja nuotiopohjan tekeminen. Kunhan ehdin, käyn hitsaamaassa myös paistoritilän sekä keittokoukut.


perjantai 5. helmikuuta 2016

Laavu lähimetsään osa 7: Hirsikehikon siirto

Pitkän odotuksen jälkeen lunta alkaa olla riittävästi ja pääsimme laavun hirsikehikon siirtoon. Aamulla aloitimme puhdistamalla hirsikehikon lumesta sekä linkoamalla traktorilla kehikon ympärille puhtaan laanialueen hirsikehikon purkamista varten. Päivä oli lähes täydellinen sään puolesta. Aamulla pakkasta oli -3' ja sää tyyni. Kevyt lumisade antoi mukavan tunnelman.


Seuraavana oli hirsien numerointi ja kehikon purkaminen. Laitoimme hirret numerojärjestykseen seinä kerrallaan. Siitä ne oli helppo nostaa rekeen järjestyksessä ja siirron jälkeen kasata sitä mukaa paikoilleen.


Aikaisemmin alkutalvesta teimme ojan yli sillan, josta kirjoitin projektista kertovassa osa 6:ssa.
Koska silta on vain 10cm leveämpi kuin reki, piti oja täyttää lumella. Metrin syvyiseen ja pari metriä leveään ojaan sai kolata ja tampata aika monta kuutiota pakkaslunta.


Ensimmäiseen kuormaan lastattiin koko alimmainen kerros. Painoa oli rajusti mutta kelkka jaksoi vetää kuorman kallion rinnettä ylöspäin. Metsässä lunta ei ole vieläkään kovin paljoa ja ajourien kanssa sai olla tarkkana. Pellolla lunta on 40cm mutta tiheässä kuusimetsässä hädin tuskin puolet siitä.

Ensimmäinen hirsikuorma matkalla kalliolle.

Siihen se nousee.


Peränylitys alkaa olla jo melko hurja. Reen pituus on 3m, pisimmät hirret 6m ja pisimmät kattovasat 7m. Onneksi matkalla ei ole jyrkkiä mutkia.


Viimeisenä nostettiin aukon ylityshirret paikoilleen. 6m pitkät hirret painoivat nostaessa aika tavalla. Lekalla lyömällä tiukat salvokset menivät pohjaan saakka.


Siinä se on taas kasattuna ja 300m siirrettynä. Seuraavana sahaamme sivuseinät viistoksi, teemme katon ja lattian valmiiksi. Taimmaisesta riu'usta näkee katon jyrkkyyden. Luulisi lumien valuvat peltikatolta alas.

Päivän päätteeksi raivasin lapsille pulkkamäen kalliolta alas. Naapureilla on joskus kymmeniä vuosia sitten ollut tällä paikalla pieni hyppyrimäki mutta ajan saatossa metsä on vallannut rinteen. Nyt siinä on taas runsaan 5m levyinen aukko pulkkamäkeä varten. Kuusien viereen sekä suurimpiin kuoppiin pitää kolata lisää lunta.


Pulkkamäki alhaalta päin kuvattuna. Tamppasin kelkalla pohjat kovettumaan. Ylläolevasta kuvasta näkee vaihtoehtoisen tavan siirtää lunta kumpareilta alempana oleviin kuoppiin.

Kotiin lähtiessä pilvet alkoivat hävitä taivaalta ja aurinko alkoi paistaa. Pakkanen oli kiristynyt -10 asteeseen. Edellisten viikkojen -35' pakkasten jälkeen nämä pakkaset eivät tunnu enää miltään. Ulkona tarkenee touhuta ilman hanskoja ja vuorittomalla takilla. Talvisää parhaimmillaan.