sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Joulukalenteri 2015

http://www.verkkoviestin.fi/joulukalenteri2015-tervastuliablogspotfi/etusivu/

Klikkaa ylläolevasta bannerista päästäksesi kurkkaamaan päivän kuvan ja mietelauseen.
Joulukalenteriin pääset helposti myös yläpalkin välilehdestä.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Jelou Fox Korpi-metsästyspuvun arvonta


Osa on jo varmaan huomannut, että pistin blogini facebook-sivulla käyntiin Jelou Fox Korpi-metsästyspuvun arvonnan. Kaikki eivät ole facebookissa, joten mahdollista on osallistua myös täällä blogin puolella.

Arvonta suoritetaan asiaan kuuluvalla arvokkuudella lauantaina 12.12.2015!

Toimi näin: Kommentoi nimelläsi tämän jutun tai täältä löytyvän testijutun perään. Laita komenttiin koko nimesi tai yhteystietosi, että tiedän kenelle lähettän voiton. Pelkkä nimimerkki tai etunimi ei riitä. Halutessasi voit toki osallistua facebookissa jakamalla ja tykkäämällä kuvaa.

Kutsu myös kaverisi mukaan!



sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Erämiehen riistapiiras


Hirven metsästys alkaa olla monilla porukoilla jo ohi, lihat jaettu ja nyt mietitään mitä uutta tavallisuudesta poikkeavaa niistä voisi tehdä. Tässä olisi helppo ja taatusti erilainen piiras riistan ystävälle.

Leipominen on jäänyt itselläni viime vuosina ruoanlaiton varjoon ja nyt ajattelin hieman korjata tilannetta. Hyödynsin sienipiirakan ohjetta ja muokkasin sitä soveltuvin osin tarpeeseeni. Tein kaksi hieman erilaista versiota, joista molemmat olivat mielestäni varsin onnistuneita. Toisen päälle laitoin taikinasta koristeeksi ristikon ja toisen päälle ripottelin juustoraastetta. Vaimoni ja tyttäreni kehuivat lopputulosta, joten kai se on uskottava, että hyvää on.

Ohje yhteen piirakkaan:

pohja:
250g voita
250g (n. 4dl) vehnäjauhoja
250g kermaviiliä

täyte:
250g hirvenjauhelihaa
3dl kuivattua kanttarellirouhetta tai 1l tuoreita sieniä
1-2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1dl kermaa

1. Laita aluksi kuivatut sienet turpoamaan kylmää veteen ja siirry vasta sitten taikinan tekoon.
2. Nypi voi ja vehnäjauho kulhossa.
3. Lisää sekaan kermaviili ja sekoittele tasaiseksi taikinaksi.
4. Painele taikina vuokaan reunoja myöten. Voit ottaa hieman taikinaa koristelua varten ja pyöritellä siitä sormen paksuisia nauhoja.
5. Kuullota sipulit öljyssä ja purista sekaan valkosipulia.
6. Ruskista hirvenjauheliha.
7. Kaada sienistä pois vesi ja laita sienet sipuli-jauhelihaseokseen.
8. Lisää sekaan kerma ja anna kiehua miedolla lämmöllä 15-20min.
9. Kaada täyte vuokaan taikinan päälle.
10. Koristele taikinanauhoilla. Toinen vaihtoehto on lisätä päälle hieman juustoraastetta.
11. Paista 200 asteessa 20-25min.



torstai 19. marraskuuta 2015

Laavu lähimetsään osa 4: Hirsikehikko harjakorkeudessa


Tänäänkin aloitimme hommat heti aamun valjettua.




Vaikka teemme laavua valmiista vanhasta hirsikehikosta, joutuu silti aika paljon tekemään käsityötä, että hirret sopivat toistensa päälle.



Täysien kerrosten jälkeen etureunaan tuli vain pätkiä, jotka piti naulata toisesta päästä tukilautaan työstön ajaksi.




Ensimmäinen pitkä hirsi suuaukon päälle.


 Ei irvistä nurkat kun tekee huolella. Purut olisi pitänyt pyyhkiä pois ennen kuvan ottamista.



Siinäpä se on harjakorkeudessa.



Lopuksi mietitään seuraavat työvaiheet. Ensi viikolla tehdään katto- ja lattiavasat, käydään laittamassa kalliolle laavun nurkkakivet ja numeroidaan hirret siirtoa varten. Hirsien päät tasataan siirron ja uudelleen kasauksen jälkeen laavun lopullisella paikalla.
Jos et ole vielä lukenut laavuprojektin alkuvaiheita, löydät osat 1-3 klikkaamalla blogin valikkopalkista tai tämän tekstin alta sanaa LAAVU.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Laavu lähimetsään osa 3: Hirsikehikon rakennusta

Laavun rakennus edistyi tänään muutaman hirsikerroksen verran. Aloitimme aamulla vähän kahdeksan jälkeen hämärän vielä viipyessä maiseman yllä. Sää oli mitä parhain hirsirakentamiseen. Pakkasta oli -2' ja välillä satoi kevyesti lunta.

 Aluksi mittasimme ja laskimme lattialankkujen määrän ja teimme kehikon sisämitat 230x330cm niiden mukaan. Ulkomitat ovat n. 270x370cm. Räystäistä tehdään reilun kokoiset ja polttopuut laitetaan niiden alle pinoon.


Tästä se alkaa. Ensimmäisen hirren salvoksen sauhausta.



Ensimmäinen kierros on salvottu ja mitattu ristimitta kohdalleen. On aika tehdä toinen kerros. 



Tarkkaa puuhaa tuo sahaaminen. Vaikka yrittää tehdä vain hyvän niin väkisin tulee priimaa. 



Salvoksen sahausmerkit katsottiin suoraan vatupassilla ja piirrettiin ruuvimeisselillä raapimalla. Lumiseen ja märkään puuhun ei mikään kynä jätä riittävän selvää jälkeä.

  

Koska pitkiä hirsiä ei ole tarpeeksi, joudutaan osa hirsikerroksista tekemään pätkistä.


Salvokset viimeisteltiin kirveellä veistämällä. Näin salvoksista saadaan tiukat ja siistit.


Salvoksen syvyys on helpoin mitata kun hirsi on nostettu tasalleen edellisen kerroksen päälle.



Tämän verran saimme tehtyä viidessä tunnissa. Alku oli luonnollisesti hidasta kun piti miettiä ja mittailla. Kehikkoon tulee vielä yksi täysi hirsikerros, että takareuna on riittävän korkea. Tämän jälkeen tekeminen nopeutuu huomattavasti kun salvoksia tarvitsee veistää vain etunurkkiin.

Nyt on välillä käytävä pari yötä töissä ja jos sää sallii, hommaa jatketaan torstaina. Uskoisin, että saamme silloin kehikon jo melko valmiiksi.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Jahtipäivä 14.11.2015



Kokoonnuimme aamulla kyläläisten kanssa metsästysseuran laavulle yhteisjahtia varten. Päivän ohjelmassa oli jahdata kettua ja jänistä sekä koiralla, että miesajolla.


Sää oli surkea mutta sen ei annettu haitata. Edellisinä päivinä satanut lumi suli vauhdilla räntä- ja vesisateessa pois. Navakka kaakkoistuuli sai kostean ilman tuntumaan jäätävältä.


Päivän saalis oli kettu, supi, metsäjänis ja kaksi rusakkoa. Lisäksi näköhavaintona oli muutama hirvi ja kauris.


Onnistunut jahtipäivä oli hyvä päättää hirvipaistiin ja nuotiokahviin.


perjantai 13. marraskuuta 2015

Laavu lähimetsään osa 2: Laavuhirret pihaan


Laavuprojekti on odottanut vesisateiden ja kaikenlaisen muun puuhastelun takia parempaa hetkeä.
Tänään lopultakin oli molemmilla rakentajilla vapaata ja kävimme aamuhämärissä hakemassa kolme kuormaa laavuhirsiä pihaan.


Ensimmäinen kuorma kyydissä. 
 


Lyhyt ajo pihaan.

 

 
Kuorman purkaminen kipillä helpotti työtä huomattavasti. Pinosimme lumiset hirret pihaan kokojärjestykseen ja puhdistimme enimmät lumet pois.
 


Marraskuinen päivä ei ole pitkä. Aloitimme hommat heti aamusta vaikka oli vielä hämärää. Onneksi muutama sentti lunta antaa aika paljon lisää valoisuutta.


Naapurini purki kesällä pellolta vanhan hirsiladon ja käytti osan hirsistä aitan rakentamiseen. Yli jääneet hirret riittävät hyvin laavun tarpeiksi. Viimeisenä kävimme hakemassa pellolta ladon 5m pitkän ja 25x30cm kurkihirren kynnykseksi laavuun.


Maanantaina olisi tarkoitus aloittaa kehikon teko. Ensimmäisten kerrosten jälkeen tiedämme tulevan laavun koon ja sen mukaan käymme vielä kaivamassa kulmakivet maahan ennen paksumpaa lumikerrosta. Laavu on tarkoitus tehdä pihassa olevista materiaaleista  ja myös laavun koko määräytyy sen mukaan.


tiistai 10. marraskuuta 2015

Vieraskynästä: Tuohiset pussinsulkijat

Meidän lasten mieluisin leikkikalu on halkolaatikko sisältöineen. Haloista tehdään leikkinuotioita, kiskotaan ja silputaan tuohta ja kaarnaa (sekä levitellään ne pitkin olohuoneen lattiaa), veistellään milloin milläkin keittiöveitsellä jos ei puukkoa ole saatavilla ja suunnitellaan halon ripustamista seinälle koristeeksi.

Tällä kertaa päätimme kuitenkin tehdä jotain hiukan ohjatumpaa, joten valmistimme 5-vuotiaan kanssa tuohisia pussinsulkijoita.


Ensiksi etsimme sopivan tuohenpalan. Tuohesta leikattiin n. 2 cm levyisiä suikaleita. Lapsen oli helppo leikata kun tuohessa on valmiiksi viivat joista näkee oikean suunnan.



Tyttö etsi käsiinsa viilipurkin johon kokosi kaikki valmiit suikaleet. Leveys vaihtelee mutta se tekee lopputuloksesta vain hauskemman näköisiä.



Seuraavaksi laskettiin teräskattilaan vajaa puoli kattilallista vettä johon tuohet upotettiin.



Vettä kuumennettiin täydellä teholla niin pitkään että suikaleet alkoivat kunnolla käpristyä. Siihen meni aikaa  muutama minuutti.Tämä vaihe vaati tarkkaavaisuutta sillä kihartuvat suikaleet alkoivat helposti takertua toisiinsa muodostaen yhden suuren kiharamöykyn,



Kattila siirettiin pois kuumalta levyltä. Kuumat suikaleet otettiin yksi kerrallaan varovasti pois vedestä haarukan avulla ja käärittiin tiiviiksi rulliksi.



Tämän jälkeen rullat laitettiin takaisin kattilaan ja vesi kuumennettiin kiehuvaksi.  Hetken kiehumisen jälkeen tiukkaan kippuraan kiertyneet valmiit pussinsulkijarullat nostettiin kuivumaan. Kuivumista voi nopeuttaa hiustenkuivaajalla tai vaikka käyttämällä leivinuunin jälkilämpöä. Älä käytä pussinsulkijoita ennen kuin ne ovat täysin kuvia, sillä kosteana ne saattavat suoristua.



Uniikit ja ekologiset pussinsulkijat suoraan kotiverstaalta. Tekeminen oli hauskaa ja helppoa. Lapset tekisivät näitä vaikka kuinka paljon.




-Suvi

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Melontaa ja maastopyöräilyä Ilomantsissa 2.-3.11.2015


Lämmin syyssää jatkuu. Aiemmin olen tehnyt syksyn viimeisen melontareissun lokakuussa vähän ennen jäiden tuloa. Tänä vuonna lämpötilat näyttivät siltä, että marraskuussakin olisi mahdollista meloa. Päätin lähteä heti metsäkanalintujahdin päättymisen jälkeen Koitajoelle toivoen autiotupien olevan tyhjiä. Suunnittelin reissun alkavaksi Koidanvaarasta, jolloin melottavaa tulisi yhteensä reilu 28km. Ensimmäisenä päivänä suunnittelin melovani 27km matkan Hanhikosken autiotuvalle yöksi. Marraskuun alussa aurinko laskee Ilomantsissa n. 15.40, joten varasuunnitelmana oli jäädä 4km aiemmalle Niemipuron autiotuvalle jos pimeä yllättäisi.

Koska matkaa kotoa lähtöpaikalle Koidanvaaraan tulee 130km, starttasin Joensuusta jo klo 6.30. Paikoin jäinen tie ja edelleen alla olevat kesärenkaat hidastivat matkaa huomattavasti. Jälkiviisaana voisi sanoa, että sääennustuksiin ei ole luottamista. Nytkin ennusteet näyttivät tasaista 5-7 asteen lämpötilaa mutta auton mittari näytti nollaa jo ennen Hattuvaaran kylää. Onneksi minulla ei ollut kiire ja ajelin rauhallisesti 50-60km/h.Koidanvaarassa olin vähän ennen yhdeksää.

Tavaroiden purkamisen ja kanoottiin lastaamisen jälkeen kello näytti 9.30 ja oli aika alkaa lasketella alavirtaan. Koidanvaarassa joki on kapea ja virta auttoi mukavasti matkan etenemistä. GPS:n mukaan kevyellä melomisella matka eteni 6-7km/h.

Joki kulkee yläjuoksulla Koivusuon luonnonpuiston reunaa. Polvikosken jälkeen luonnonpuisto jää taakse mutta koko matkan joki kulkee soidensuojelualueen halki.

Joen yläjuoksulla jouduin vetämään kanootin vain yhden kerran joen yli kaatuneiden puiden ohi.


Pirhunkosken jälkeen joki levenee ja syvenee. Virta hidastuu ja melominen on hitaampaa. GPS kertoi keskinopeudeksi 5km/h.


Polvikoski oli matkan ainut oikea koski. Ainakin 15m3/s virtaamalla vesi riitti hyvin laskemiseen. Suurin haaste oli kivisessä koskessa lukea riittävän syvä uoma ja väistellä kiviä. Unohdin ottaa kuvan menomatkalla, joten kävin ottamassa kuvan takaisin Koidanvaaraan pyöräillessä.

Kosken jälkeen joki kapenee jälleen ja virta nopeutuu. Lukuisat jyrkemmät virtapaikat lisäävät vauhtia mukavasti ja matka etenee joutuisasti.


Kapeasta uomasta johtuen rannalta kaatuneet puut ovat usein kokonaan joen yli. Osa puista on jäänyt reilusti vedenpinnan yläpuolelle ja ali pääsee helposti melomalla. Lyhyemmät puut kaatuvat veteen ja yleensä niiden yli pääsee latvan kohdalta melomalla. Muutaman kerran jouduin kiskomaan kanootin maata pitkin ohi kun puu oli vähän vedenpinnan yläpuolella tai runsas oksisto esti yli melomisen. Polvikosken jälkeen joen yli kaatuneita puita oli todella runsaasti.


Niemipuron autiotuvan kohdalla kello näytti 15.30. Tiesin, että matkaa oli vielä runsas 4km ja pimeä tulisi pilvisestä säästä johtuen ennen neljää. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa ja meloa loppumatkan reippaammin. Eniten jännitti kämpän näkyminen pimeästä metsästä. Luinkin karttaa erityisen tarkasti, etten olisi melonut ohi.  Lopulta katon ääriviivat piirtyivät hämärää metsää vasten. Kello oli tässä vaiheessa 16.10. Aurinko oli laskenut jo puoli tuntia aiemmin.

Pistin kamiinan lämpiämään ja vaihdoin kuivaa päälle. Puolen tunnin kuluttua kämppä oli lämmin ja lattialla pystyi kävelemään sukkasillaan.

Retkellä hyvä ruoka on tärkeä. Olin varannut mukaan valmiin jauhoseoksen ja tein siitä pitsataikinan. Pienellä paistinpannulla pannupitsa valmistui kaminan päällä helposti. Jälkiruoaksi tein omenapaistosta kattilassa. Melko yksinkertaisilla välineilläkin saa tehtyä herkullisia ruokia.

Illalla yksi pariskunta tuli pimeätä polkua pitkin otsalamppujen kanssa kämpälle suunnitelmana jäädä siihen yöpymään. Huomattuaan kämpän jo asutuksi he jatkoivat matkaa 4km Niemipurolle.

Yöksi oli ennusteessa revontulia. Pitkin iltaa kävin kurkkimassa ulkona joko taivas palaisi. Välillä näkyivät tähdet ja kohta taas satoi lunta. Yön aikana kävin kahteen kertaan katselemassa pihalla mutta mitään ei näkynyt. Ei ole ennusteisiin luottamista.


Aamu valkeni puolipilvisenä ja tuulisena. Kävin suolla ottamassa muutaman kuvan ja palasin kämpälle aamupalalle ja kahvin keittoon. Pilkoin vähän puita halkolaatikkoon, pakkasin tavarat ja siivosin kämpän.


Matka jatkui meloen vielä 1,7km Lakonkankaan laavulle. Joelta kiskoin kanootin ja tavarat 700m päähän lähimmälle tielle. Aluksi koitin kantaa tynnyriä selässä ja vetää kanoottia perässä liinalla. Se osoittautui turhan rankaksi ja heti ensimmäinen jyrkkä ylämäki sai reiden hapottamaan. Vaihdoin tekniikkaa ja kannoin ensin tynnyrin 100m ja palasin sitten hakemaan kanootin. Tällä tavalla pääsin paljon helpommalla vaikka kävelyä tuli kolminkertainen matka. Viime talvena tynnyrille tekemäni kantolaite osoittautui erinomaiseksi apuvälineeksi.


Jätin kanootin Lakonkankaan tien varteen ja lähdin kevyen repun kanssa ajamaan maastopyörällä kohti Hanhikoskea. Alkumatka polusta oli tasaista mäntykangasta, jolla pystyi pitämään hyvää matkavauhtia. Hanhikosken ja Niemipuron väli oli melko haasteellista polkua. Paljon jyrkkiä nyppylöitä ja mutkainen polku. Kosteimpiin paikkoihin rakennetut pitkokset olivat erittäin liukkaita ja totesin viisaimmaksi taluttaa niiden ohi. Olisi ollut hölmöä särkeä itsensä tai pyörä kun matkaa oli vielä jäljellä 25km.


Niemipuron ja Alajoen väli oli helppoa polkua ja loppumatka Polvikoskelle hiekkatietä. Polvikoskelta eteenpäin reitti jatkuu vielä muutaman sata metriä kapeana hiekkatienä kunnes reitti kääntyy polkuna kohti Koivusuon luonnonpuistoa.

Koitajoella on runsaasti majavia.


Pirhunsuon halki kulkee hyväkuntoiset pitkokset, jotka ovat kuivana nautinnollista ajettavaa. Paljon ei ajaessa ehdi katsella maisemia mutta välillä pysähtelemällä voi ihailla Koivusuon luonnonpuiston upeata maisemaa. (Koivusuo Strict Nature Reserve in english)


Suon jälkeen polku nousee vanhaan aarniometsään. Vähitellen noustaan kohti Pirhunvaaraa ja maisema muuttuu koivikoksi. Puoli matkassa ihmettelin kun vauhti tuntuu hitaalta ja jalkaa alkaa painaa kunnes muistin, että nousua suon pinnasta Pirhuun on useita kymmeniä metrejä.


Pirhunvaarasta jatkoin matkaa hiekkatietä pitkin. Polkujen jälkeen oli mukava saada vähän lisää vauhtia ja vajaa 10km loppumatka Koidanvaaraan taittui nopeasti. Olin autolla 15.40 ja aurinko laski samaan aikaan. Kaikkine lyhyine valokuvaus- ja välipalataukoineen 28km matkaan meni 3h 40min.

Lopuksi oli jäljellä kanootin hakeminen Lakonkankaasta. Onneksi olin kiskonut kanootin lähelle tietä jo ennen pyöräilemään lähtöä. Nyt pimeässä oli helppo nostaa kanootti katolle ja lähteä kohti Joensuuta.

Vaikka alueella on todella runsas karhukanta, jäi tälläkin kertaa karhu näkemättä. Karhun ja suden jälkiä kyllä näkyi. Lisäksi näin 6 metsoa, 4 teertä ja 3 pyytä. Lisäksi lukuisat pyyt viheltelivät metsässä vaikka en niitä nähnytkään. Majavan syönnöksiä oli runsaasti mutta itse elukkaa en nähnyt.

Kahden päivän aikana kertyi lihasvoimin kuljettua matkaa 58km. Kymmeniä puita oli kaatunut joen yli ja välillä nekin saivat hien virtaamaan. Maisemat olivat upeat ja kulkijoita todella vähän. Riippuen liikkumistavasta, voi Koitajoen ja Koivusuon maisemissa viettää retkeillen helposti viikon. Alueella on neljä autiotupaa ja runsaasti laavuja, joissa voi majoittua. Lakonkankaasta Hoikantielle kulkee 20km pitkä merkitty vaellusreitti Tapion taival. Lisäksi Koivusuon alueella on Pirhunkierto, jonka voi yhdistää Tapion taival- reittiin ja kiertää näin rengasreitin takaisin Polvikoskelle.