torstai 30. heinäkuuta 2015

Kanootin reunalistan vaihtaminen


Haapajoki runteli keväällä kanootin kylkilistan vaihtokuntoon. Kaaduimme kivisessä Katajakoskessa ja sen seurauksena laita hakkautui pintakiviin.


Welhonpesän Arctic 16:n (vm.-98) alkuperäinen kylkilista on kovaa muovia eikä kestä kovin hyvin kolhuja. Toisen listan vaihdoin jo kymmenen vuotta sitten uuteen kun rannalla kanoottia kääntäessä laita osui kiveen ja halkesi. Uusi pyöreäreunainen lista on pehmeämpää muovia eikä Katajakosken kaadossa siihen tullut mitään vaurioita.

 Laita irroitettuna

 Uutta ja vanhaa


Nyt se on taas ehjä. Taidan muuttaa samalla tynnyrien kiinnitystavan toisenlaiseksi. Täältä löytyy Jaakko Mäkikylän hyvä kuvasarja kiinnityslenkkien rakentamiseksi.


Tässä olisi video syystä ja seurauksesta eli kaadosta ja laidan vaihdosta.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Møns Klintin kalkkikivikalliot, Borre, Tanska



Lomareissumme jatkui Ruotsista Tanskaan ja seuraava kohde oli Kaakkois-Tanskassa sijaitseva Møns Klintin luonnonsuojelualue ja sen 128m korkeat kalkkikivikalliot.

Møns Klint on luonnonsuojelualue, jolla vierailee vuosittain 250 000 matkailijaa. Sen totisesti huomasi. Menimme paikalle jo hyvissä ajoin aamupäivällä mutta silti parkkipaikat olivat melko täysiä. Autosta ja pitkästä asuntovaunusta johtuen ajoin linja-autoille tarkoitettuun parkkiin, johon saimmekin melko nopeasti useampia pitkiä asuntoautoja seuraksemme.

Tanskalainen, suomalainen, saksalainen, hollantilainen ja ruotsalainen sulassa sovussa rinnakkain.

Minua vähän ihmetytti tanskalainen tapa, että joka paikassa perittiin erikseen pysäköintimaksu. Møns Klintin parkkipaikalle pääsi automaattipuomista mutta pois päästäkseen piti GeoCenteristä käydä lunastamassa n. 5€:n poletti. Enpä ole törmännyt Suomessa samalaiseen käytäntöön luontokohteissa. Sama asia olisi jos Kolin parkkipaikka olisi maksullinen. Summa ei toki ole suuri mutta 5-7€ pysäköintimaksu esim. pääsylippujen päälle alkoi pitemmän päälle Tanskassa ärsyttää.


Kalliolta valuva kalkkipitoinen vesi sotki rantakivet ja sen kyllä huomasi lapsista. Jokainen oli vyötäröstä alaspäin enemmän tai vähemmän kalkissa. Aluksi koitin vähän varoitella lapsia sotkemasta itseään mutta huomasin sen aika nopeasti turhaksi. Asuntovaunulle päästessä jokaisen jalat piti pestä puhtaaksi ja vaihtaa puhtaat shortsit.

Muuten hienoa kokemusta haittasi rantaan ajautuneen mätänevän levän löyhkä. Pienikin tuulen vire olisi varmaan vähentänyt hajuhaittaa mutta nyt saimme "nauttia" siitä. Rantaa pitkin kävellessä kohti pohjoista levän määrä ja hajukin väheni.

GeoCenterissä olisi ollut näytillä alueen historiaa mutta kuuman päivän väsyttämän porukan takia jätimme sen väliin. Isolle porukalle runsaan 110€:n pääsyliputkin tuntuivat aika kalliilta.


Matkalla 128m korkealle näköalapaikalle eli "kuningattaren tuolille".


Maisemia jyrkänteen korkeimmalta kohdalta.


GeoCenterin pihalta lähtevät puusillat laskeutuvat ylhäältä kallioiden päältä rantaan. 


Kalliojyrkänteiden pituus on 6km. Lähes pystysuorat kalliot laskevat muutaman metrin loivan rantakaistaleen kautta mereen.


Lämpötilan ollessa 31´, kantorinkassa 13kg lapsi ja 4,5l juotavaa, laskeutuminen rantaan ja kiipeäminen ylös sai hien virtaamaan kun saunassa. Taivas oli onneksi ohuen utupilven peitossa mutta lähestyvä ukkonen teki ilman hiostavaksi eikä olematon tuulikaan juuri jäähdyttänyt.


Pehmeät kallioseinät ovat täynnä lintujen koloja. Alueella pesii mm. muuttohaukkoja.


Ranta on muutaman sentin kokoista kiveä ja siinä kävellessä hyvät kengät ovat tarpeen. Vaimoni ja osa lapsista olivat liikkeellä rantasandaaleilla, eikä kävely näyttänyt olevan mitään kovin helppoa. Vaimoni kyllä vakuutteli pärjäävänsä ihan hyvin.


Kerrankin oli rannassa niin paljon kiviä, että lapset saivat heitellä niitä mereen mielin määrin.


Merivesi on syövyttänyt onkaloita pehmeään kalkkikiveen.


Kalliolta tippuu välillä alas puita eroosion kuluttaessa maan niiden juurten alta. Kalkkipitoinen vesi on värjännyt puunkin valkoiseksi.


Kallioseinää tarkemmin tutkiessa sieltä löytyi erikoisia "kivinauhoja". Täysin eriväriset ja erilaatuiset kivet olivat jääneen kalkkikiven sisään pitkiksi nauhoiksi ja osittain paljastuneet näkyviin eroosion kuluttaessa pehmeää kalkkikiveä.


Erikoisesti haarautumut puu kasvoi portaiden vieressä. En varmaan ole ainut, joka on kuvannut sitä?


Kolmevuotiaan sitkeydellä ensin portaat alas ja sitten takaisin ylös.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Järavallenin luonnonsuojelualue ja ulkoilualue, Skåne, Ruotsi

Kävimme perheen kanssa lomareissulla Tanskassa. Menomatkalla retkeilimme päivän Järavallenin luonnonsuojelualueella ja vietimme pojan 3v. synttäreitä.

Järavallenin luonnonsuojelualue ja ulkoilualue on  Kävlingen kunnassa Skånessa. Järavallenin alue on syntynyt 7000 vuotta sitten maanpinnan kohoamisen vuoksi. Sen seurauksen rantaviiva on siirtynyt satoja metrejä ja kuiville on jäänyt hiekkavalli ja rantaniittyjä. 1800-luvulla ranta-alueille on istutettu metsää eroosion hidastamiseksi. Pääosin puusto on mäntyä ja kuusta mutta varsinkin syvemmällä sisämaassa puusto on suurelta osin lehtipuuta.

Merkittyjä polkuja ulkoilualueella on 7,5km ja poluilla on luvallista myös ratsastaa ja maastopyöräillä. Polkujen varsilla on vessoja sekä tulipaikka. Leiriytyminen on kielletty sekä parkkipaikoilla, että polkujen varsilla.

Järavallenin luonnonsuojelualue on perustettu 1991. 466 hehtaarin
luonnonsuojeluealue pitää sisällään myös yhden eteläisen Ruotsin suurimpia yhtenäisiä metsäalueita. Ranta-alueet ovat aidattuja niittyjä, joilla laiduntavat lampaat, lehmät ja hevoset. Paikoin niittyjen halki on tehty hiekkapolkuja, joita pitkin pääsee rantaan.

Ranta on matala ja satojen metrien päässä rantaviivasta näkyi hiekkasärkkiä, joille ihmiset kahlasivat retkelle ja uimaan. Vesi oli lämmintä ja mukavan loiva hiekkapohja innosti lapset uimaan. Pohjassa oli runsaasti kuolleita taskurapuja, joita pienimmästä suurimpaan kaikki ihmettelivät. Joku väitti nähneensä myös yhden elävän ravunkin.

Infotauluissa mainittiin erikseen, että alueella on runsas linnusto. Itse en nähnyt päivän aikana kuin variksia, västäräkkejä, kiuruja ja lokkeja. Rannassa on bongareita varten rakennettu lintutorni.

Lehtomaisempaa metsää sisämaassa.

Rantaniittyä.

 Västäräkki (Motacilla alba)

Varis (Corvus corone cornix)

1800-luvulla istutettua männikkö rantavallilla.

Puut ovat kallistuneet sisämaahan päin jatkuvan tuulen takia.

Loivaa hiekkarantaa ja hiekkasärkkiä. Horisontissa häämöttää Tanska.