lauantai 28. helmikuuta 2015

5000 lukukerran raja ylitetty



On jälleen tullut on aika arpoa retkeilytarvike.

Ensimmäisen kerran järjestin arvonnan kun blogissani ylittyi tuhat lukukertaa. Silloin lupasin, että seuraava arvonta järjestetään kun 5000 lukukertaa täyttyy.

Tällä kertaa arvotaan jokaisen pilkkimiehen, metsästäjän ja retkeilijän tarvitsema termosmuki. Jos et ole mikään edellä mainituista, voit toki hörppiä aamukahvisi vaikka työmatkalla autossa.

Muki on laadukas Airam viiden vuoden takuulla ja tilavuudeltaan 0,35l. Voit klikata helposti yhdellä kädellä kannen auki ja hörppiä aamukahvit suoraan mukista. Siinä on kiinteä juomanokka, jonka kansi sulkee.

Osallistut arvontaa näin: Kommentoi tämän postauksen alle kertomalla mitä pidät blogista. Muista kommentoida nimelläsi tai nimimerkilläsi, jotta tiedän kenelle voitto kuuluu.

Arvonta suoritetaan la 14.3.2015 ja aikaa osallistua on 14.3. klo 12.00 saakka.

Arvontaan voi osallistua vain Suomessa.


torstai 19. helmikuuta 2015

Aamukahvit Kuhasalossa 19.2.15

Kuhasalon eli Kukkosensaaren luontopolku sijaitsee muutaman kilometrin päässä Joensuun keskustasta. Alueella on vanhoja kuusimetsiä, joissa viihtyvät monenlaiset linnut.

Kävin juomassa aamukahvit Kuhasalossa ja samalla koitin kuvata lintuja vaikka taivas oli tasaisen harmaa, lämpötila +2' ja tihuutti vettä. Hankaluutena kuvauksen kannalta oli valon vähyys kuusikossa.

Näin mm. talitiaisia (Parus major), sinitiaisia (Parus caeruleus), mustarastaan (Turdus merula). Näköhavainnon sain myös kahdesta oravasta, jotka eivät kuitenkaan uskaltautuneet niin lähelle, että niistä olisi saanut kuvia.

Otin linnuista 49 kuvaa, joista neljä kelpuutin muokattavaksi ja loput poistin. Tässä ne neljä jäljelle jäänyttä.






 
Kuhasalossa on Joensuu kalastuskunnan omistama kalamaja Kalmonkatiska, jota voi vuokrata ykstyishenkilönä tai yritykselle tapahtumiin, yms.

Kun horisontti häviää.

Pystyyn kelottunut rantamänty.

Lopuksi ennen kotiinlähtöä join vielä kaatuneen kuusenrungon päällä termarista aamukahvit.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Tilhiä pihapuissa















Viime viikolla useampana päivänä oli pihapuissa runsaasti tilhiä (Bombycilla garrulus) syömässä pihlajanmarjoja. 

Tietenkään linnut eivät uskaltautuneet lähimpiin puihin kun seisoin keskellä pihaa. Lähimmillään pääsin reilun parin kymmenen metrin päähän, josta suurin osa kuvista on otettu.

Tämä talvi on ollut melkoisen harmaa. En tiedä kuvittelenko vain mutta tuntuu, että silloin kun olen vapaalla on harmaata ja työpäivinä aurinko paistaa. Toivottavasti kevättä kohti keli paranee myös kuvausta ajatellen.

 

tiistai 17. helmikuuta 2015

Retkievääksi JERKKU-kuivalihaa




T Lahti otti yhteyttä blogini fb-sivun kautta ja tarjosi maisteltavaksi JERKKU-kuivalihaa. Hetken mietittyäni lupauduin testaamaan.

Sain paketin postista sopivasti ennen Koitajoen hiihtoreissua. Alunperin ajattelin tehdä reissussa kuivalihakeittoa mutta yksi kaverini varoitti, että tottumattomalla jämäkkä kuivaliha saattaa aiheuttaa vatsanväänteitä eikä se ole toivottavaa reissussa. Otin kuitenkin lihapaketin mukaan ja söin sitä leivän kanssa sekä hiihdellessä pelkältään.

Kuivaliha on vaelluksella tai metsästysreissulla erinomaista kuivamuonaa. Pussi kulkee housun reisitaskussa ja sieltä on helppo ottaa pari pari palasta suuhun kesken kävelyn. Lihanpaloja imeskelemällä saa energiaa runsaasti ja suolatasapaino pysyy kohdallaan.

100g kuivalihaa sisältää energiaa 360kcal.


Sitten kokemuksia JERKKU-lihoista:


JERKKU

Liha on mausteiltaan suhteellisen mieto ja sopii hyvin kaikille kuivalihasta pitäville. Lihan suolaisuus on sopiva ja sitä voikin syödä reissulla reilusti ilman jatkuvaa janottamista.

Yleensä kuivalihat ovat runsaasti suolattuja mutta JERKKU oli positiivinen yllätys. Suolaa oli riittävästi muttei liikaa.

Söin Koitajoen reissulla lihanpaloja kesken hiihtämisen tasaisen energian saamiseksi. Liha pitää hyvin nälkää ja antaa voimaa pitkän suorituksen aikana.


JERKKU SAVU

Savun maku on lihassa riittävän voimakas, että sen erottaa mausteiden joukosta. Savustettu liha saa hyvän erityisen arominsa vanhojen viskitynnyrien lastuista saadusta savusta.

Tässä lihassa olisin jättänyt soijakastikkeen pois. Kaksi voimasta makua, savu ja soijakastike, kilpailevat keskenään ja on vaikea päättää kumpi maistuu lihassa voimakkaammin.


JERKKU PIPPURI

Ehdoton suosikkini! Pidän pippurista ruoassa ja tässä se maistuu!

Maku on sopivan jämäkkä mutta ei häiritsevän voimas. Jälkimaku on pippurinen mutta makea.

Kokonaisuutena erinomainen marinointi.


JERKKU HaBa

Vähän neitimäisempi maku. Habanero antaa mukavasti lämpöä mutta ei polta. Lihassa on sopivan makea marinadi ja voin suositella tätä myös vähemmän tulisen ruoan ystävälle.

Tätä voisi syödä pussillisen "noin vain huomaamatta".


JERKKU NaGa

Maistoin ensin pienen palan, sitten toisen ja odotin tajunnan räjäyttävää poltetta. Sitä ei kuitenkaan tullut. Nimen perusteella odotin vähän samanlaista reaktiota, jonka koin ensimmäisen Poppamies-pastillin syömisen jälkeen.

En ole erityisesti tulisten ruokien ystävä mutta tämä yllätti positiivisesti. Muutaman lihanpalan jälkeen suuhun jäi miellyttävä lämmin tunne ilman poltetta.

Ero HaBaan ei ollut järin suuri, joten ehdotan NaGaan lisää jytyä tai vaihtoehtoisesti uusi tuote nimeltää TUPLA NaGa. Siinä voisi olla jytyä sen verran roisisti, että kovempikin chilin syöjä saa hien pintaan.



Kokeeksi valmistin JERKKU-kuivalihasta kuivalihakeittoa. Käytin keittoon JERKKU Savua sekä "perus" JERKKUa.

Keitin lihoja kaksi tuntia, jonka jälkeen lisäsin hienonnettua sipulia sekä pieniä perunakuutioita.

Jatkoin keittämistä vielä noin puoli tuntia kunnes perunat olivat kypsiä.

Lopuksi kaadoin sekaan lorauksen kermaa ja tarkistin suolan ja mausteiden määrän.

Suolan määrä keitossa oli sopiva ilman suolan lisäystä. Mausteita en lisännyt ollenkaan koska tarkoituksenani oli kokeilla miten kuivatun lihan ominaismaku sekä Savun maku tulee esille ruoassa. JERKKU Savu maistui ruoassa mukavasti mutta soijakastikkeen voimakas maku ei miellyttänyt keitossa. Riisiruoassa soijakastike varmaan toimisi paremmin mutta ainakaan perunoista tehdyssä keitossa se ei mielestäni ollut hyvää. Toki jokaisen suu on erilainen ja mieltymyksiä on monia.

Olisiko ideaa tehdä erityisesti ruoanlaittoon tarkoitettu tuote, jossa ei olisi suolan lisäksi muita mausteita?

JERKKU-lihat ovat erinomaisen mureita ja hyvin maustettuja. Vakuumiin pakatut lihat säilyvät huoneenlämmössä ja ovat sopivan kevyttä kannettavaksi ja energiapitoista ruokaa retkelle.

Suosittelen!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Varavirtaa retkelle - lisäakku aurinkopaneelilla

Nykyisin älypuhelimet vaativat niin paljon virtaa, että viimeistään toisena retkipäivänä alkaa näytössä vilkkua teksti:"Akun varaus matala."

Hankin 1,5 vuotta sitten ensimmäisen virtapankin, jolla saa ladattua puhelimia, kameran akkuja, yms. Virtapankin heikkoutena oli se, että parin puhelimen latauskerran jälkeen se oli tyhjä ja loppumatkan kulki mukana turhana painona.

Nyt hankin 5000mAh virtapankin aurinkopaneelilla. Siinä on kaksi USB-liitintä sekä yksi micro-USB. Akun saa ladattua "micro-usbin" kautta joko tietokoneen USB:sta tai sitten tavallisella kännykän laturilla.
Aurinkokennon tehosta ei ole vielä kertynyt kunnollista kokemusta koska tähän aikaan vuodesta päivän pituus aika lyhyt. Sen verran kuitenkin testasin, että tyhjä akku latautui ikkunalla kahdessa päivässä päivän pituuden ollessa reilu 5h. Siitä ajasta aurinko paistoi epäsuorasti kennoon reilu 3h.

Toisin sanoen kesällä kun auringonvaloa on tarjolla enemmän, akun luulisi latautuvan helposti päivän aikana tyhjästä täyteen.

Tilasin oman virtapankkini ebaysta 15€:lla. Prismassa huomasin, että siellä roikkui hyllyssä täsmälleen samanlainen, samanlaisessa paketissa ja samoilla tiedoilla oleva tuote mutta hinta oli 39,95€. Molemmat on valmistettu Kiinassa, joten tuskinpa laadullisia erojakaan on?

perjantai 6. helmikuuta 2015

Koitajoki 4.-5.2.15

JR-27-ahkio "Koita" sai tulikasteen ensimmäisellä oikealla reissulla saman nimiselle joelle.
Kävin parin päivän hiihto- ja valokuvausreissun Ilomantsiin Koitajoelle. Jätin auton Polvikoskelle ja hiihdin Niemipuron autiotuvalle. Alunperin tarkoitus oli hiihtää yöksi Hanhikosken autiotuvalle mutta matkalla meni niin paljon aikaa, että olisin joutunut hiihtämään viimeiset pari kilometriä pimeässä. Päätin jäädä Niemipurolle ja käydä torstaina ilman ahkiota hiihtelemässä Hanhikosken suunnalla.

Keli oli harmaa, joten kuvauksellinen anti reissulta jäi melko ohueksi. Parasta reissulla oli reipas liikunta ja erämaan täydellinen hiljaisuus.

Olin järjestänyt vapaat täyden kuun ajalle, joten toiveissa oli kirkas keli mutta aina ei saa mitä tilaa. 
Pilvisyyttä lukuunottamatta muuten sää oli mukava: keskiviikkona pakkasta oli -5'C ja torstaina -16'C. Lumen syvyys oli 65cm. Yleensä Ilomantsissa on maaliskuun lopulla lunta reilu metri, joten siihen on vielä jonkun verran matkaa. 

Kuvasin reissusta GoPro:lla videon, jonka voi katsoa täältä.

Ahkio kuormattuna 30kg.
Saukko oli tullut joelta ja mennyt jonnekin.
Niemipuron autiotupa
Kamina saa väriä kun valottaa 20 sekuntia.
Kämppään mahtuu nukkumaan 7-8 matkaajaa.
Hömötiainen
Näätä oli kulkenut polun yli.
Lepän käpyjä
Ja sitten takaisin autolle.
Kämppä siivottuna valmiina seuraaville kulkijoille.
Vähän ennen autolle saapumista alkoi taivaskin kirkastua. Muuten oli tasaisen harmaata.
Polvikoski
Minkki juossut joen rantaa.

Pidin joen erämaisesta maisemasta ja aion meloa joen mahdollisimman ylhäältä Luokkiputaalle saakka. Ehkä jo ensi kesänä?

Koska matka takasin päin kesti puolet vähemmän kuin menomatka, kävin itäpisteellä ottamassa muutaman kuvan.

Rajamerkki III/277/577 oli pitkään Euroopan Unionin itäisin piste. Nykyisin se on itäisin mantereella sijaisteva piste. 
Virmajärvellä olevassa saaressa sijaitsee Suomen sekä Euroopan unionin manneralueen itäisin piste. Sama saari oli Ruotsin ja Venäjän välisenä rajapaikkana jo Stolbovan rauhassa vuonna 1617, ja siitä pohjoiseen nykyinen valtakunnanraja on yhä vuonna 1621 määritetyllä paikalla. Virmajärven kohdalla nykyinen raja ja aikaisempi, ennen talvisotaa voimassa ollut Tarton rauhan raja haarautuvat toisistaan. (Wikipedia)